Vuoden 2020 erinomaiset #9: Taidenäyttelyt

14.12.2020

Joseph Alanen: Lemminkäinen ja suuri käärme, 1919–1920 / 50 x 65 cm / tempera kankaalle.

Sarjassa esitellään kuluneen vuoden erinomaisia asioita kulttuurin eri aloilta. Yhdeksäntenä vuorossa ovat taidenäyttelyt Tampereen taidemuseon Joseph Alasesta Ateneumin Enckelliin ja Voipaalan Ceramegasta Valokuvataiteen museon Vivian Maieriin sekä Taiteen kotitaloon Keravalla.

Seuraavassa Kulttuuritoimituksen tekijät esittelevät 40 kuluneen vuoden erinomaista taidenäyttelyä. Esitellyt näyttelyt eivät ole paremmuus- vaan aakkosjärjestyksessä taiteilijan tai näyttelyn nimen mukaan.

Lista ei ole äänestyksen tai haudanvakavan komiteamietinnön tulos; siltä ei siis välttämättä löydy aivan jokaista vuoden neljästäkymmenestä parhaasta televisiosarjasta.

Jokainen esitellyistä näyttelyistä on kuitenkin ansainnut paikkansa listalla olemalla erinomainen – ainakin tekstin kirjoittajan mielestä.

Huom! Tästä listauksesta et löydä museonäyttelyitä. Niistä kirjoitettiin juttusarjan kahdeksannessa osassa. Kaikki Vuoden 2020 erinomaiset -sarjassa julkaistut jutut pääset lukemaan täältä.

* *

Maria Agureeva: Dust

Venäläisen kuvataiteilijan Maria Agureevan viisikanavainen videoinstallaatio Dust oli keväällä esillä Tampereen Kulttuuritalo Laikussa. Näyttely oli osa Rajataiteen järjestämää venäläisen nykytaiteen tapahtumasarjaa.

”Neljä screeniä ja taustalla soiva äänimaisema kuvaavat Agureevaa, joka hääräilee videoilla työpöytänsä äärellä. Hän valaa pinkistä massasta teoksen, joka kuvaa hänen kehoaan. Lopputulos ei kuitenkaan tyydytä Agureevaa, joka leikkaa ja hioo valosta loputtomasti, kunnes jäljellä on vain kasa vaaleanpunaista tomua. Yksinkertainen teos on nerokas. Se kuvaa loputonta suota, johon ihminen ajautuu, jos hän ei ole mihinkään tyytyväinen: ei taiteeseensa tai itseensä.” (Janica Brander – lue koko arvio täältä)

Esittelyvideo teoksesta Vimeossa.

* *

Joseph Alanen: Jugend • Kalevala • Tampere

Sata vuotta sitten espanjantautiin vain 34-vuotiaana kuolleen tamperelaistaiteilijan Joseph Alasen (1885–1920) Kalevala-kuvia ja muuta tuotantoa laajasti esittelevä näyttely Jugend • Kalevala • Tampere hurmasi kevään ja kesän aikana Tampereen Taidemuseossa.

”Näyttelykokonaisuus paljastaa, kuinka monivaiheisen kehittelyn ja pitkäaikaisen työn tuloksena ovat syntyneet Joseph Alasen lopulliset, parhaat ja tyylipuhtaimmat Kalevala-kuvat. Ne, joissa kaikki orgaanisesti on yhtä tilassa ja liikkeessä. Se matka on kannattanut tehdä, sillä kukaan missään muualla ei ole samanlaisia kuvia luonut. Ja se on paljon se.” (Marja-Liisa Torniainen – lue koko artikkeli täältä)

* *

Ville Anger: 20 Years in My Head

Graafikko-kuvittaja Ville Angerin (Angervuori) retrospektiivi 20 Years in My Head nähtiin kevään ja kesän aikana Tampereen pääkirjaston Metson musiikki ja lehdet -osastolla.

”Myös muusikkona toimivan Angerin visuaalinen ote on takuulla vähintään ohimennen tuttu kaupunkikuvasta keikka- ja festarijulisteiden ja bändigrafiikan muodossa. Levynkansista saattaa muistua mieleen muun muassa Abduktiolle, Tryerille tai Samae Koskiselle tehdyt työt. Teoskollaaseissa heavy metal, hardcore punk, zine-estetiikka ja popkulttuuri tulevat päin näköä; Anger on löytänyt täydellisen tasapainon sliipatun ja räkäisen välille.” (Lepe Parviainen – lue koko teksti täältä)

* *

Avantgardevekkula

Joutsan Haihatukseen oli pystytetty kesän ajaksi Avantgardevekkula.

”Runsaasti mekaanisia taideteoksia sisältänyt ryhmänäyttely tasapainoili sopivan hipahtavasti leikkisän ja vakavan välisellä vaijerilla. Oli kaikenlaista Elliina Peltoniemen hurjista omakuvamaalauksista Ninni Luhtasaaren discopalloaivojen ja -suoliston kautta Antti Immosen kineettis-geometrisiin veistosköntteihin ja Sakari Kannoston kierrätyskamasta kasaamaan ja savumerkkejä turpauttelevaan monsterimökkiin. Vaikuttavaa jälkeä sekä akateemisemmalla nykytaideosastolla että kotikutoisemmalla ug-hurjastelupuolella. Erityisenä teostärppinä mieleen jäivät Kinobox Obscura -ryhmän ikivanhaan camera obscura -tekniikkaan pohjaavat 3D-teokset. Mahdoton pukea esimerkiksi polkupyörällä vedettävän camera obscura -lootan kyytikokemusta sanoiksi, mutta kyseessä oli ehdottoman vaikuttava yhdistelmä ikivanhaa neulanreikästereokuvatekniikkaa sekä moderneinta mahdollista kekseliäisyyttä.” (Ville Pirinen)

* *

KUVA4 Urmas PUHKAN Clay Falls

Virolaisen Urmas Puhkan teos Clay Falls.

Ceramega 2020

Valkeakosken Voipaalan taidekeskuksen keramiikkataiteen suurtapahtumassa nähtiin töitä peräti 96 taiteilijalta. Tänä kesänä Ceramegan teema oli Särmä.

”Melkein sata taiteilijaa samassa näyttelyssä kuulostaa lähtökohtaisesti melko mahdottomalta sillisalaatilta, mutta Ceramega 2020 -näyttelyyn kuraattorin Piela Auvisen aikaansaama toteutus onkin runsaudessaan tasapainoinen, kiinnostava, inspiroiva ja raikas. Voipaalan vanhan kartanomiljöön mahdollisuuksia piha-alueineen ja -rakennuksineen sovitetaan taitavasti yhteen hyvin erilaisten ja laadultaan eritasoistenkin teosten kanssa. Näyttelyn eri taiteilijoita ja teoksia yhdistävänä suurena yhteisenä nimittäjänä on keramiikan monipuolisten mahdollisuuksien esilletuominen ja materiaalin näennäisten rajoitusten ennakkoluuloton ylittäminen.” (Katri Kovasiipi – lue koko arvio täältä)

* *

Elmgreen & Dragset: 2020

Parkkihallista harvemmin saa kiksejä, ellei se satu olemaan ovelasti taidemuseoon rakennettu, kuten Elmgreen & Dragsetin 2020-näyttely Espoon nykytaiteen museossa EMMAssa.

”Taiteen vieminen hylättyihin tehdasrakennuksiin tai muihin rosoisiin tiloihin on vanha juttu. Michael Elmgreen ja Ingar Dragset toimivat toisin päin. Kaksikon jäljiltä iso näyttelysali muuttui krouviksi parkkihalliksi autoineen, liikennemerkkeineen, ihmisineen ja jopa wc-tiloineen, joihin kävijät ovat jättäneet jäljen itsestään. Taiteilijaduo tutkii linjansa mukaisesti sosiaalisia rakenteita luomassaan kokonaisteoksessa. Huomaan käveleväni oudossa epätilassa, joka alleviivaa vieraantumista ja ulkopuolisuutta. Yksinäinen lapsi, karusellissa ikuista matkaansa tekevä koira tai Venäjän rekisterissä olevan auton toisissaan kiinni nukkuvat miehet viittaavat kukin tekijöilleen tärkeisiin teemoihin. Tässä näyttelyssä tilakokemus piirtyy kehon muistiin vahvana.” (Seppo Metso)

Elmgreen & Dragset: 2020 Espoon EMMAssa 17.1.2021 asti.

* *

Magnus Enckell

Helsingin Ateneumissa juhlistetaan Suomen taiteen salaperäisen kosmopoliitin Magnus Enckellin (1870–1925) syntymän 150-vuotishetkeä. Näyttely etenee kronologisesti nuoruuden askeettisesta värittömyydestä 1910-luvulla Suomessa läpi lyöneeseen kirkkaan paletin kauteen ja jatkuu 1920-luvun mytologisiin teoksiin.

”Ateneumin kolmannen kerroksen saleihin ripustetussa näyttelyssä kirkastuu, mikä toistuva motiivi erottaa Enckellin 95 prosentista aikalaisistaan. Se on alaston miesvartalo, joka taipuu yhtä hyvin symbolistisen kauden aiheisiin kuin 1900-luvun puolella dekadentin elämäntavan haastajaksi nousseen elinvoimaa ja terveyttä palvovan vitalismin hengessä syntyneisiin teoksiin.” (Seppo Metso – lue koko arvio täältä)

Magnus Enckell Helsingin Ateneumissa 14.2.2021 asti ja Tampereen Taidemuseossa 13.3.–23.5.2021.

* *

Toimintamuisti – Petri Eskelisen interaktiivisia veistoksia

Serlachius-museo Göstan Toimintamuisti-näyttelyssä on esillä Laura Kuurnen kuratoima valikoima Petri Eskelisen töitä: musteella paperille tehtyjä tauluja, kasvivideoteoksia ja interaktiivisia puuveistoksia.

Halaamisen mekaniikka tuntui erityisesti korona-ajan jälkeen ajankohtaiselta – laitteella voi itse halata itseään. Koneen ote on mukavan tiukka, mutta koska siinä ei ole säätövaraa, ei halaus toimi aivan yhtä hyvin eri kokoisille ihmisille. Oli mielenkiintoista seurata, miten arasti ihmiset tarttuivat interaktiivisiin taideteoksiin, vaikka opastustakin oli tarjolla. […] Eskelisen kaikki taide ei ole varsinaisesti ns. kotitaidetta, mutta onneksi museoissa on mahdollisuus tutustua myös kookkaisiin ja vuorovaikutteisiin teoksiin. Pääasiallisesti puusta tehdyt veistokset osoittavat myös kaunista käsityötaitoa ja teokset puhuttelevat monin tavoin.” (Terhi Skaniakos – lue koko arvio täältä)

Toimintamuisti – Petri Eskelisen interaktiivisia veistoksia Mänttä-Vilppulan Serlachius-museo Göstassa 7.3.2021 asti.

* *

Taneli Eskola: Lätäkköhyppy ja muita kuvia

Valokuvakeskus Nykyajan alkukevään näyttely esitteli pieniä mustavalkovalokuvia Taneli Eskolan uran varrelta vuosilta 1972–2019.

”Taneli Eskolan tapa katsoa maailmaa ympärillään on pysynyt samanlaisena koko hänen kuvaajahistoriansa. Nyt esillä olevat valotukset eri puolilta maailmaa, eri vuosikymmeniltä ja eri aihepiireistä muodostavat harmonisen ja nautittavan kokonaisuuden, jonka läpikäymiseen kannattaa varata aikaa. Eskolalla on kyky nähdä kaunis ja oleellinen ohikiitävissä arjen hetkissä puhumattakaan ajoituksen lahjasta ja sommittelutaidosta.” (Marja-Liisa Torniainen – lue koko arvio täältä)

* *

7. Puiras Niin Makeaa Vihreää 2019

Anniina Puiraksen Niin makeaa vihreää (2019).

Finlayson Art Area 2020

Finlayson Art Areasta on vakiinnuttanut nopeasti paikkansa Tampereen tärkeimpien kesätapahtumien joukossa. Taidetapahtumaa on järjestetty Finlaysonin tehdasalueella vuodesta 2015. Tämän vuoden taiteilijoita olivat muun muassa Anni Rapinoja, Riku Riippa, Henrietta Lehtonen ja Jaakko Mattila.

”Vaikka teokset käsittelevät usein vakavia ja surullisia aiheita, menetyksiä, luonnon tuhoutumista ja ihmislajin katoamista, kaikki on ensimmäiseksi ja viimeiseksi kaunista. Värit ovat kirkkaita, aiheet sykähdyttäviä. Samaahan moni voisi väittää tapahtuman tämän vuoden teemana olevasta luonnostakin: se on usein kaunis silloinkin, kun on julma. Usein ajatellaan, että luonto on välinpitämätön ihmisten ajatuksille ja ihmismaailman tapahtumille, koska on aina yhtä kaunis. Aivan tottahan se ei toki ole, mitä moni teos kommentoikin.” (Eli Harju – lue koko artikkeli täältä)

* *

The Fountain of Youth

Arsi Kevan alkuvuodesta Tampereen Arthouse Cafe Kehräsaaren kuratoima The Fountain of Youth -taidenäyttely antoi mahdollisuuden ”sukeltaa sisään skeittauksen maailmaan, nuoruuden lähteelle, jonne harva edes tiesi haikailevansa”. Näyttelyn taiteilijoita olivat mm. Carli Broberg, Otto Karvonen, Kaija Papu ja Anssi 8000.

”Tiesitkö muuten, että skeittaus sellaisena kuin se tänä päivänä ilmenee, on itse asiassa lähtöisin Suomesta. Ja tarkemmin Alvar Aallon päästä. Kuten tiedämme, Alvar Aalto suunnitteli Villa Mairean Noormarkkuun ystävilleen Maire ja Harry Gullichsenille. Vuonna 1939 valmistuneen Villa Mairean pihaan rakennettiin tiettävästi maailman ensimmäinen kidneypavun muotoinen uima-allas, jossa pohja on muodoltaan pyöreä ja kaareva. […] Skeittarit löysivät samat uima-altaat erityisesti vuonna 1975, jolloin Kaliforniaa koetteli ennennäkemätön kuivuus ja vedenkäyttöä säännösteltiin laajasti. Takapihojen uima-altaita skeitanneet kehittivät temppuja, välineitä ja skeittauksen estetiikkaa tavoilla, jotka mullistivat skeittauksen.” (Mikko Kyrönviita – lue koko teksti täältä)

* *

Natalia Goncharova

Keväällä Ateneumissa nähtiin venäläisen avantgardetaiteilijan Natalia Goncharovan (1881–1962) näyttely, joka oli ollut ennen Helsinkiä esillä Lontoon Tate Modernissa ja Firenzen Palazzo Strozzissa.

”Näyttely tarjoaa todellisen valon ja värien hyökyaallon sekä aikamatkan 1910-luvun Moskovan avantgarde-taiteilijoiden ja Pariisin emigroituneiden venäläistaiteilijoiden töihin ja elämään. […] Goncharovan pyörryttävän monipuoliseen tuotantoon kuuluu maalausten lisäksi vaatesuunnittelua, kuvituksia ja lavasteita. Goncharovan varhaistöissä näkyivät kansantaiteen ja ikonimaalauksen vaikutteet.” (Antti Selkokari – lue koko teksti täältä)

* *

Antti Haapio: Deemi

Valokuvataiteilija Antti Haapion keväinen Deemi-näyttely Tampereen Valokuvakeskus Nykyajan alakerrassa kertoi yhtä aikaa joukkoon kuulumisen ja yksilöllisen erottumisen tarpeista.

”Teossarjoissa Hanki, Hammasharja ja Tuoli on tutkimuskohteena joukkoon kuuluminen ja erottautuminen, kuvatun objektin olemus lauman tai joukon osana ja subjektiivisten ominaisuuksien kantajana. […] Kaiken kaikkiaan Haapion teosten puhdas ja pelkistetty visuaalisuus sekä ison idean taitava tiivistys ovat nautittavaa katsottavaa.” (Katri Kovasiipi – lue koko arvio täältä)

* *

Ihana Havo Skambaagi scaled 1

Ihana Havon upeasti nimetty Skambäägein skambäägi joka on ikinä skambäägeillyt.

Ihana Havo: Rakkaus

Lahtelaisen kuvataiteilijan heinä-elokuussa Tampereen Taidekeskus Mältinrannassa esillä ollut Rakkaus-näyttely koostui veistoksista ja installaatioista.

”Mikäli haluaisin aina ihan vimpan päälle täydellisesti ja yksityiskohtia myöten ymmärtää kuvataidetta tai sen tekijöiden motiiveja, en välttämättä olisi ymmärtänyt kuinka muun muassa Anne-elvytysnukkeja sisältävä sekatekninen veistosinstallaatio nimeltä Skambäägein skambäägi joka on ikinä skambäägeillyt kertoo nimenomaan rakkaudesta. Onneksi täysi ymmärrys ei ole kuvataiteen äärellä ainakaan kaikista tärkeintä. Ihana Havon monella tasolla värikäs näyttely on vastaansanomattoman hieno, hauska, kauhea, käsittämätön ja sisäisesti looginen visumyllytys.” (Ville Pirinen – lue koko teksti täältä)

* *

Liisa Hilasvuori: Matkan päästä kaikki on pientä

Tampereen Taidekeskus Mältinrannan studion kesän avasi Liisa Hilasvuoren hämärä ja salaperäinen installaatioiden näyttely Matkan päästä kaikki on pientä.

”Mittakaavan muuttaminen on Hilasvuoren teoksissa olennaista. Reaalimaailmassa näkymättömät, mikroskooppisen pienet bakteerit ja loiset ovat kasvaneet suunnilleen hiirenkokoisiksi ja valloittaneet kylpyammeen ja sen ympärille rakennetun miljöön teoksessa Epidemia. Silloin kun vielä matkustimme, pelkäsimme kai tuovamme matkalaukussa lutikoita tai taudinaiheuttajia kaukomailta. Nyt nämä ylikokoiset, keraamisensuloiset ötökät koristavat ammeen laitoja ja kaakeloitua seinää kuin rannoilta keräillyt kauniit simpukankuoret.” (Katri Kovasiipi – lue koko arvio täältä)

* *

Vuoden nuori taiteilija 2020: Aapo Huhta

Valokuvataiteilija Aapo Huhta valittiin Vuoden 2020 nuoreksi taiteilijaksi. Palkintonäyttely Tampereen Taidemuseossa päättyi marraskuun alussa, mutta sen jälkeen näyttely siirtyi Turun Aboa Vetus Ars Novaan, jossa se on nähtävillä huhtikuun alkuun asti.

”Aapo Huhdalle vuosi 2020 on ollut monella tapaa vedenjakaja: Vuoden nuori taiteilija -näyttely, korona ja ensimmäisen lapsen syntymä vievät taiteilijan väistämättä toiseen aikaan ja muuttuneeseen maailmaan. Tässä rajalla ovat syntyneet hänen uusimmat kuvansa tältä vuodelta, joissa ovat malleina hänen oma äitinsä ja vastasyntynyt tyttärensä. Kuvat ovat lähietäisyydeltä, suuria ja musta-valkoisia. Värejä ei paljon löydy myöskään hänen Namibiassa kuvatusta sarjastaan Omatandangole. Näyttelyn viidestä teoskokonaisuudesta nämä nousevat silmissäni taiteellisesti korkeimmalle tasolle muistuttaen osin hienoilta sävyjen rinnastuksiltaan taidegrafiikkaa. Vuosina 2016–2018 kuvatun sarjan nimi tarkoittaa suomeksi kangastusta.” (Marja-Liisa Torniainen – lue Kaarina Lehtisalon haastattelu Aapo Huhdasta täältä)

Vuoden nuori taiteilija 2020: Aapo Huhta Turun Aboa Vetus Ars Novassa 4.4.2021 asti.

* *

Nanna Hänninen: How About the Future?

Valokuvataiteilija Nanna Hännisen retrospektiivinen näyttely Mäntän Serlachius-museo Göstassa toi esille hänen tuotantoaan lävistäviä teemoja: turvattomuutta, vieraantuneisuutta, ulkopuolisuutta, kontrollintarvetta, ihmisen ajallisuutta, henkistä kasvua ja läsnäoloa.

”Teknisesti ottaen esillä on valokuvia, mutta kyseessä on ennen kaikkea käsitetaide, jonka välineenä kuvat toimivat. Oikeastaan näyttely toimii kahdella tasolla: kuvilla on oma itsenäinen näkyvä elämänsä, mutta niitä yhdistävä ajatuskulku, vähitellen ymmärrettävä näkymätön käsikirjoitus vedosten takana, on tärkeämpi, ja tärkein, elementti. Sen löytäminen on ilo. Toimiakseen tasot kuitenkin vaativat toinen toisensa.” (Marja-Liisa Torniainen – lue koko arvio täältä)

* *

Suvi Härkönen: Need

Porvoolaisen kuvataiteilijan Suvi Härkösen Need-installaatio oli esillä alkuvuodesta Tampereen Kulttuuritalo Laikun Galleriassa.

”Suvi Härkönen on rakentanut Laikun Galleriaan pienen sokkelon, jonka päästä löytyy turvapaikka – ehkä. Need on nimittäin monitulkintainen teos, jota ei voi kokea vain yhdellä oikealla tavalla. Tilan perällä, suuren rakennelman suojassa pyörivästä videosta sekä sen luo johtavan reitin varrelle ripustetuista pienistä teoksista muodostuva kokonaisuus voi näyttäytyä katsojasta – ja varmasti myös tämän kokemuksista – riippuen traumaattisena, lohdullisena tai jopa eroottisena.” (Antti Lähde – lue koko teksti täältä)

* *

6228 200316hpp032forKT

Mark Karasick: Navigoija (2018–19). Kuva: Kansallisgalleria / Hannu Pakarinen

Inspiraatio – nykytaide & klassikot

Helsingin Ateneumissa syyskuussa päättynyt Inspiraatio-näyttely nostaa esiin taiteen historian ja nykytaiteen välisen vahvan siteen sekä sen, ettei museo ole koskaan ollut eikä tule koskaan olemaan taiteen objektiivinen alusta.

”Näyttelyn ikoniset teokset ovat kaikki valkoisen miehen maailmankuvan lävitse piirtynyttä ymmärrystä käsittelemistään aiheista, mutta niitä kommentoivien nykytaiteilijoiden kirjo on laajempi, vaikkakin näyttelykirjan mukaan heistä naisia on vain noin kolmasosa. […] Näyttely on nimensä mukaisesti inspiroiva. Ajatuskulut eri suuntiin muodostavat yhtä tiheän verkoston kuin lentoreitit entisen Euroopan yllä, joten löydettävää on tarjolla paljon.” (Marja-Liisa Torniainen – lue koko arvio täältä)

* *

Kortteli2

Taidenäyttely valtasivat Hämeenlinnan autioituneen Linna-kauppakeskuksen maaliskuusta lokakuuhun. Kaarina Lehtisalo kävi häkeltymässä Upeart-näyttelyssä Äiti kielsi, mut me ei kuunneltu sekä Ars-Hämeen näyttelyssä Kohtuus, yhteys, tasa-arvo.

”Tilat on otettu taiteella niin luontevasti haltuun, että teko näyttää miltei spontaanilta päähänpistolta. Mutta järkikin sen sanoo, että jonkin verran vaivaa ja mittavaa yhteistoimintaa on tässä taustalla: spraymaalattua poliisiautoa tai junavaunuja ei ihan ykskaks napata osaksi installaatiota. […] Vaeltelin rakennuksessa aikani (jopa kahtena eri päivänä) ja tein aina vain uusia löytöjä. Mieltä kiehtoi kuikuilla rakennuksen käytäville ja havaita käytävän perukoilla muutamia edelleen toimivia yrityksiä – ihan varma kun ei voinut olla, olivatko ne sittenkin taidetta, kenties osa jotakin hämmentävää installaatiota.” (lue koko teksti täältä)

* *

Laukon kartanon kesänäyttelyt

Vesilahden Laukon kartanon rakennuksissa nähtiin kesällä töitä kuudelta nykytaiteilijalta, Erika Adamssonilta, Petri Ala-Maunukselta, Viljami Heinoselta, Virpi Kannolta, Tapani Kokolta ja Anni Leppälältä.

”Näyttelyn suurin yllättäjä ja ihastuttaja on Virpi Kanto. Keskiaikaiseen linnakellariin installoidut betoniveistokset ovat hengeltään keskiaikaisia pyhäinkuvia, joiden ympärillä leijailee tunnelmaa voimistava, miljööseen sopeutuva keskiaikainen kirkkomusiikki. Kokonaisuus on nimeltään Valon kosketus, ja se pääsee niin lähelle Pyhyyttä kuin taide vain voi. Hiljentykäämme, latautukaamme, maadoittukaamme. Veistosten materiaali, betoni, on lähtökohtaisesti profaani, mutta Virpi Kannon käsissä se on saavuttanut tason, jolla voimme unohtaa eron pyhän ja profaanin välillä.” (Katri Kovasiipi – lue koko arvio täältä)

* *

Kuutti Lavonen: Aika ja ikuisuus

Kuutti Lavosen keväällä Helsingin Didrichsenin taidemuseossa järjestetty 60-vuotisjuhlanäyttely esitteli taiteilijan uusinta tuotantoa ja hänelle tärkeitä teoksia vuosien varrelta.

”Lavosen kuvakielen tunnusmerkki on renessanssin ja barokin perinteistä nousevat madonnat ja ihmiset. Lavosen madonnat ovat kuitenkin kaukana täydellisyydestä tai sulosta. Niissä on rosoa ja särmää, kasvot kuvastavat erilaisia tunnetiloja, sisäänpäinkääntyneisyyttä, joskus myös epätoivoa ja synkkyyttä.” (Sirpa Pääkkönen – lue koko teksti täältä)

* *

Maria Lax: Some Kind of Heavenly Fire

Oulussa ja Pudasjärvellä kasvanut valokuvaaja Maria Lax inspiroitui Pudasjärven 1960-luvun lopun ”outoja valoilmiöitä” käsittelevästä tarinasta ja loi sen ympärille Some Kind of Heavenly Fire -teoskokonaisuuden.

”Kuvissa yhdistyvät ajankohtais-1980-lukulainen synthwave/kyberpunk/mikälie-teknodystopiameininki sekä pohjoispohjalainen arkisuus. Tienposkessa seisova, puiden läpi värivalojaan pimeään kirkuva Teboil tai avohakkuualueen läpi sumussa kuin kuiskaten lipuva henkilöauto tuntuvat toismaailmallisilta, mystisiltä ilmestyksiltä.” (Mikael Mattila – lue koko teksti täältä)

* *

vivian maier self portrait chicago area june 1978. c estate of vivian maier courtesy of maloof collection and howard greenberg gallery ny

Vivian Maier: Chicago area, June 1978.

Vivian Maier: Omakuva ja sen varjo

Yhdysvaltalainen Vivian Maier (1926–2009) tuli tunnetuksi vasta kuolemansa jälkeen, koska sitä ennen hänen valokuviaan ei ollut julkisuudessa esitetty. Maierin kuvien aiheita olivat katuelämä, tuntemattomien ihmisten muotokuvat ja lasten maailma. Hänen kuviaan nähtiin ensimmäisen kerran Suomessa alkuvuodesta Helsingin Valokuvataiteen museon näyttelyssä.

”Maierin sommittelutaito vetää vertoja kenelle tahansa kuvataiteen, kuvanveiston tai arkkitehtuurin kaanonissa. Alleviivatuimmin Maierin taituruus tulee ilmi valokuvissa, joissa hän hyödyntää peilejä, ikkunoita ja muita heijastuksia. Tasojen, syvyyksien ja ulottuvuuksien leikki, jota hän kuvapinnoillaan käy, sulauttavat kuvaajan, kuvattavan ja ympäristön erottamattomasti yhdeksi ja saavat katsojan aivot nyrjähtämään.” (Antti Lähde – lue koko teksti täältä ja Sirpa Pääkkösen artikkeli täältä)

* *

Myyrä, Kanttarelli ja Tikkaripuu

Tampereen Galleria Saskiassa nähtiin elokuussa isoisän, isän ja pojan, Sakari, Erkki ja Ossi Kannoston, ensimmäinen yhteisnäyttely. Esillä oli puupiirroksia, piirustuksia ja veistoksia.

”Näyttelyn nimi Myyrä, Kanttarelli ja Tikkaripuu kuvastaa isoisän, pojan ja pojanpojan taiteilijalaatua sekä tyypillisiä aihepiirivalintoja. Myyrä on Sakarin, kanttarelli Ossin ja tikkaripuu Erkin aluetta. Kaikkien kolmen työskentelyä ohjaa luontosuhde. Luonnon haavoittuvuus on voimakkaimmin läsnä Sakarin teoksissa, Erkillä luonto näyttäytyy paratiisimaisena onnen ja kauneuden lähteenä. Pelisuunnitteluakin tehneen Ossin kynää ohjaa fantasian ja mutaatioiden voima.” (Katri Kovasiipi – lue koko arvio täältä)

* *

Nice to (finally) meet you!

Kalevan navetassa sijaitsevan Seinäjoen taidehallin uuden Halli-salin maaliskuussa avannut näyttely koostui kolmen skandinaavin, Hanne Friisin, Sigurdur Gudjónssonin ja Julie Stavadin teoksista. Näyttelyn oli kuratoinut Laura Köönikkä.

”Norjalaisen Hanne Friisin sienikasvustoina rönsyilevät tekstiilit, islantilaisen Sigurdur Gudjónssonin meditatiiviset videoteokset ja tanskalaisen Julie Stavadin minimalistiset veistokset muodostivat toisen kerroksen hämärästi valaistuun betonibunkkeriin aivan omanlaisensa maailman, johon hallitilan seinien suljetut ja numeroidut ovet pilkkopimeine lasi-ikkunoineen toivat oman kivasti ahdistavan säväyksensä. Häiritsevää, vierasta, luonnotonta – ja kuitenkin jotenkin lohdullista.” (Antti Lähde – lue koko teksti täältä ja Kirsi Haapamatin artikkeli Kalevan navetasta täältä)

* *

Oi Suomi – vaelluksia maisemaan

Hämeenlinnan taidemuseossa syyskuuhun asti jatkuneessa näyttelyssä oli esillä kotimaisen maisemamaalauksen huipputeoksia 1800-luvun puolivälistä 1900-luvun alkuun. Mukana olivat mm. Fanny Churberg, Akseli Gallen-Kallela, Pekka Halonen, Eero Järnefelt ja Victor Westerholm.

”Nämä eeppiset kansallismaisemat ja komeat korpinäkymät kullatuissa kehyksissä toivottavasti pysyvät tallessa säätiöiden holveissa tulevillekin sukupolville. Mutta minkälaisia taideteoksia ja visuaalisia tallenteita mahtaa tuleville polville jäädä tästä meidän koronakesästämme? Sitäkin tuli museossa mietittyä.” (Kaarina Lehtisalo – lue koko teksti täältä)

* *

Satu Rautiainen: Village Bohemian

Helsinkiläisen taidemaalarin Satu Rautiaisen Village Bohemian pohtii koristeellisuutta ja alkukantaisuutta, pinnallisuutta ja syvällisyyttä. Installaatio oli esillä alkuvuodesta Turun Taidemuseon Studiossa.

”Taidemaalarina tutuksi tullut Rautiainen on levittänyt akvarellia ja öljyväriä yhdistävät koloristiset työnsä tilan seiniltä lattioille, huonekaluille ja tekstiileille. Värit hehkuvat kuultavissa, unenomaisissa maisemissa. Jossain vilahtaa kissaeläin. Voisipa villiintyneen puutarhan tavoin yksityiskohtia rönsyilevään installaatioon jäädä majoittumaan!” (Aino Louhi – lue koko teksti täältä)

* *

20201211 Salatun tiedon tie KOMBO web

Kuva: Samuli Huttunen

Salatun tiedon tie

Uskonnon- ja taiteentutkija Nina Kokkisen kuratoima Salatun tiedon tie -näyttely Villa Gyllenbergissä Helsingissä esitteli lokakuuhun asti suomalaista esoteerista taidetta vuosilta 1890–1950. Mukana oli teoksia muun muassa Helene Schjerfbeckiltä, Akseli Gallen-Kallelalta, Beda Stjernschantzilta ja Hugo Simbergiltä.

”Vapaamuurari ja pankkiiri Ane ja hänen vaimonsa Signe Gyllenbergin entinen koti Villa Gyllenberg on juuri sopiva ympäristö tälle näyttelylle. Esillä on useita harvoin nähtyjä teoksia. Schjerfbeckiltä on näytteillä monia töitä, kuten kalloa ja naamiota esittävä upea Nature Morte. Esillä oleva teosofinen ja vapaamuurariesineistö ei häviä kiinnostavuudessa teoksille. Näyttely on hienosti rakennettu. Se johdattaa katsojan totuudenetsijän matkalle itsensä tuntemisen kautta kuolemaan ja uudelleensyntymään, vapaamuurarien initiaation kaavaa seuraten. En liene kummoinen totuudenetsijä, sillä eksyin melko pienen näyttelyn reitiltä kahdesti – mutta olisi kai outoa etsiä totuutta merkityllä polulla pysytellen.” (Samuli Huttunen – lue Kirsi Haapamatin artikkeli Nina Kokkisesta)

* *

Sijoiltaan

Lappeenrannan taidemuseossa ja Etelä-Karjalan museossa kesällä esillä olleet kaksi Sijoiltaan-näyttelyä (Pakolaisuuden arkeologiaa sekä Pakolaisena omalla ja vieraalla maalla) oli toteutettu yhteistyöprojektissa, jossa tutkijat ja taiteilijat työskentelivät yhdessä.

”Työryhmä on löytänyt yhteistä ääntä vuoropuhelulla akateemisen ja taiteellisen tutkimuksen välillä. Kyse on evakkoudesta ja pakolaisuudesta. Siitä, miten toisen maailmansodan pakolaiset ja evakot ovat tulleet hyväksytyiksi tai torjutuiksi uusissa yhteisöissään, millainen prosessi pakolaisuus on yksilöiden ja yhteisöjen elämässä ja miten vaikutus etenee seuraaviin sukupolviin.” (Aila-Liisa Laurila – lue koko teksti täältä)

* *

Ossi Somma: Näinkö tässä kävikin?

Syyskuussa kuolleen nokialaistaiteilijan Ossi Somman (1926–2020) taidetta esiteltiin kesällä Nokian kirjasto- ja kulttuuritalo Virrassa. Tiina Nyrhisen kirjoittaman muistokirjoituksen voit lukea täältä.

”Sommalle varhaista perua ovat teosten välittämät hengelliset ulottuvuudet. Sisältöjen kaikupohjaa tukevat lisäksi teosten muodot ja materiaalitkin. Jännitteinen kokemus syntyy ristiriidasta, maailman tilan muuttamisen tarpeesta ja meidän hällä väliä -tyylistämme. Somman taiteen merkityksiä välittyy vahvasti myös suurikokoisista, ulkoteoksista tulostetuista, Erkki Valli-Jaakolan ja Esko Nummelinin ottamista fotostaateista.” (Risto Ojanen – lue koko teksti täältä)

Ossi Somman veistospuisto Nokian Siurossa.

* *

Still Still Life

Sara Hildénin taidemuseon kesänäyttelyssä nähtiin Sara Hildénin säätiön kokoelmateoksia ja niiden rinnalla nykytaiteilijoilta lainattuja teoksia. Still Still Life oli katsaus asetelman eri muotoihin modernissa ja nykytaiteessa.

”Näyttelyä kiertäessäni en voinut olla ajattelematta niitä paria kuukautta, jotka näyttely ehti olla poikkeusolojen vuoksi kiinni. Virtuaalikierrokset kyllä museosta kuvattiin, mutta muun ajan teokset ovat kököttäneet paikoillaan hämärässä taidemuseossa ilman että kukaan (museohenkilökuntaa lukuun ottamatta) olisi niitä päässyt näkemään. Täydellistä.” (Kaarina Lehtisalo – lue koko teksti täältä sekä Katri Kovasiiven ja Marja-Liisa Torniaisen näyttelyä koskeva keskustelu täältä)

* *

OTSIKKOKUVA 1 Nina Hartley Poem portraits

Paola Suhonen kuvasi kokeellista dokumenttia Nina Hartleysta kahdeksan vuoden ajan. Kuva: Katri Kovasiipi

Paola Suhonen: Nina Hartley – Poem portraits of a pornstar

Paola Suhonen kuvasi kahdeksan vuoden ajan kokeellista dokumenttia yhdestä yhdysvaltalaisesta pornotähdestä Nina Hartleystä. Video- ja valokuvaa sisältävä näyttely Poem portraits of a pornstar nähtiin kesällä Tampereen Valokuvakeskus Nykyajassa.

”Hartley on puolustanut äänekkäästi seksuaalista avoimuutta ja dokumentin otsikkona voisi Suhosen mielestä olla vapaus valita oman elämänsä suhteen; ihmisellä on lupa tehdä kehollaan mitä haluaa – riippumatta iästä tai vallitsevista normeista.” (Arto Murtovaara – lue koko teksti täältä ja Katri Kovasiiven arvio näyttelystä täältä)

* *

Nanna Susi: Asetelmia

Värimaalari Nanna Susi esitteli loka-marraskuun Asetelmia-näyttelyssä Helsingin Fleminginkadun studiossaan – asetelmia: kukkavaaseja, pöytiä ja hedelmäkoreja.

”Pidän hurjasti Nanna Suden värimaailmasta. Kookkaissa maalauksissa on hienoja toisiinsa sointuvia sinisiä, punaisia ja lilansävyisiä pintoja, joiden suojista kukat ja maljakot nousevat värisommitelmaa täydentämään.” (Sirpa Pääkkönen – lue koko arvio täältä)

* *

Maksim Svishëv: Hyönteiset

Venäläisen Maksim Svishëvin mediataideteos Hyönteiset oli esillä alkuvuodesta Tampereen Galleria Rajatilan alakerrassa. Teos koostuu kahdesta videoprojisoinnista ja Andrei Svibovitchin niihin luomasta äänimaisemasta. Näyttely oli osa Rajataiteen venäläisen nykytaiteen tapahtumasarjaa.

”Svishëvin tietokoneanimaatiot alleviivaavat keinotekoisuuttaan. Teoksessa esiintyvien eläinhahmojen kohdalla ei ole pyrittykään realismiin. Suuret nisäkkäät näyttäytyvät ammottavassa tyhjyydessä milloin fluoresentteina palapeleinä, milloin väkivaltaisina vektoreina. Hyönteiset ovat läsnä kuvan pinnalla kuin glitcheinä, toisinaan kieppuvina mustina pisteinä, toisinaan liikeratojen kaavioina – ja tietenkin koko galleriatilan rauhaa häiritsevänä surinana.” (Antti Lähde – lue koko arvio täältä)

* *

IMG 20200712 104409 01

Kuva: Aksu Piippo

Taiteen kotitalo

Purkutaide on yhteenliittymä tai projekti, joka toteuttaa taideprojekteja purettavaksi suunniteltuihin taloihin. Viime kesäksi Keravalta, Ahjon kaupunginosasta löytyi purkutuomion saanut, kaupungin omistuksessa oleva 6-kerroksinen entinen asuintalo.

”Projektin taiteellinen johtaja Jouni ’Psyke’ Väänänen kutsui mukaan 94 suomalaista taiteilijaa, joiden lähestymistapa vaihteli katutaiteesta videoihin. Tekijöille annettiin vapaat kädet. Huoneistoihin rakentui epätavallinen, mutta immersiivisyydessään unohtumaton näyttely. Kun Helsingin Sanomat kirjoitti hankkeesta, kiinnostus sitä kohtaan räjähti. Kiinnostuneet kävijät jonottivat jopa tunteja päästäkseen katsomaan kesän sometetuinta kokonaisuutta, ja sen näkikin yli 30 000 kävijää. Sille myönnettiin myös Keravan kaupungin kulttuuripalkinto. Näyttelyä saattoi oikeutetusti kritisoida linjattomuudesta, mutta taatusti erilainen se oli. Entinen asuinrakennus todella oli taiteen kotitalo – porrashuoneet ja parvekkeetkin olivat täynnä luovaa ilmaisua.” (Aksu Piippo)

* *

Mika Vainio: 50 Hz

Kokeellisen elektronisen musiikin yhtyeestä Pan Sonicista parhaiten tunnetun Mika Vainion (1963–2017) tuotantoa äänitaiteilijana kartoittava 50 Hz –näyttely avautui elokuussa Helsingin Kiasmassa.

”Mika Vainion äärimmäisyyksien taide heijastelee hänen persoonaansa. Siinä heijastuvat universumin pienuus ja suuruus yhtä aikaa: valtaisat tähteinväliset etäisyydet sekä suurkaupunkien myrskyisä pauke. Samalla se on mikroskooppisen pientä kuin elektronimikroskoopilla välittyvä atomien liike tai seesteistä kuin tähtikirkas pakkasyö. Harva taiteilija kykenee käsittelemään moista tunneskalaa aina samalla intensiteetillä ja innokkuudella.” (Mikael Mattila – lue koko teksti täältä)

Mika Vainio: 50 Hz Kiasmassa 10.1.2021 asti.

* *

Vincent van Gogh: Tie taiteilijaksi

Helsingin Didrichsenin taidemuseon näyttelyn piirrokset esittelevät postimpressionismin mestarin Vincent van Goghin (1853–1890) matkaa taiteilijuuteen piirrosten kautta.

”Näyttelyn nimi, Tie taiteilijaksi, osoittaa sananmukaisesti, kuinka Vincent van Gogh oli vasta kehittymässä taiteilijaksi ja kuinka hänen varhaisissa töissään näkyy harjoittelu. Henkilökuvien mittasuhteet ovat epämääräisiä, suorastaan päin seiniä, ja pinnanjako mitä sattuu. Pikku hiljaa hän kuitenkin kehittyi taitavaksi piirtäjäksi.” (Marita Nyrhinen – lue koko arvio täältä)

Vincent van Gogh: Tie taiteilijaksi Didrichsenin taidemuseossa 28.2.2021 asti.

* *

Kljun

Ilkka Väätti: Hommage á Ivan / öljy ja akryyli puulle / 2018. Kuva: Jouko Järvinen

Ilkka Väätti: Hommage

Ilkka Väätin näyttely Hommage valtasi kesällä Tampereen taidemuseon alakerran. Esillä oli tamperelaisen kuvataiteilijan uusinta tuotantoa vuosilta 2017–2020: kolmisenkymmentä maalausta ja kaksi arkkitektonia, rakennelmaa, joissa yhdistyy maalaus- ja veistotaiteellinen ilmaisu.

”Väätti on tehnyt kokonaan uuden sarjan teoksia kunnianosoituksena geometrisen abstraktion ja avantgarden sankareille ja nimennyt ne klassisesti kunnianosoitukseksi, kuten teos Hommage à Kazimir; se on yksi näyttelyn useammasta teoksesta, jotka tekevät kunniaa venäläisen avantgarden tähden Kazimir Malevitšin kuululle mustalle neliölle.” (Arto Murtovaara – lue koko teksti täältä ja Marja-Liisa Torniaisen haastattelu Ilkka Väätistä täältä)

* *

Rafael Wardi 2020 & Raili Tang: Väri ja tunne

Helsingin Galleria Forsblomin näyttelyvuoden päätti kahden värimaalauksen mestarin ja pitkän linjan taidekulkijan, 92-vuotiaan Rafael Wardin ja 70-vuotiaan Raili Tangin, yhteisnäyttely.

”Wardin uusissa teoksissa on mukana paljon enkeleitä ja hevosia. Tangin värikylläisissä maalauksissa joku näkee viinirypäleitä, toinen syleileviä ihmisiä. Kahden värin mestarin yhteisnäyttely on katsojalle terapiaruiske syksyn harmauteen ja korona-apatiaan. Se virkistää ja voimaannuttaa. Harmaa päiväkin muuttuu värikkääksi, kun galleriasta astuu ulos.” (Sirpa Pääkkönen – lue koko teksti täältä)

Näyttelyt Galleria Forsblomissa 3.1.2021 asti.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua

Pin It on Pinterest

Share This