Näyttelyarvostelu: Maria Agureevan Dust, Erik Bryggman ja Bauhaus Imaginista Tampereen Kulttuuritalo Laikussa sekä Timo Takalan Linnunpönttö Tampereen Galleria Rajatilassa.

Persoona hajoaa tomuksi Laikun Studiossa

Laikun Gallerian Studion näyttelyt ovat yleensä aivan erilaisia kuin suuren salin tarjonta, niin nytkin. Tällä kerralla Studiossa on esillä venäläisen kuvataiteilija Maria Agureevan videoinstallaatio Dust.

Neljä screeniä ja taustalla soiva äänimaisema kuvaavat Agureevaa, joka hääräilee videoilla työpöytänsä äärellä. Hän valaa pinkistä massasta teoksen, joka kuvaa hänen kehoaan. Lopputulos ei kuitenkaan tyydytä Agureevaa, joka leikkaa ja hioo valosta loputtomasti, kunnes jäljellä on vain kasa vaaleanpunaista tomua.

Kuva: Maria Agureeva

Yksinkertainen teos on nerokas. Se kuvaa loputonta suota, johon ihminen ajautuu, jos hän ei ole mihinkään tyytyväinen: ei taiteeseensa tai itseensä.

Mieleni alkoi assosioida villisti. Mietin, millaista tomua meille on tarjolla, jos taiteilijat muokkaavat töitään liikaa yleisön, rahoittajien tai ajan hengen ehdoilla. Entä millaiseksi tomuksi me kaikki muutumme, jos kuuntelemme vain muiden mielipiteitä, huolehdimme imagostamme ja unohdamme sisimpämme? Janica Brander

Maria Agureevan Dust Laikun Studiossa 1.3.2020 asti

Tavarat eivät synny tyhjästä

Varaa tunti aikaa ennen kuin harkitsetkaan kapuamista Galleria Rajatilan alakertaan. Timo Takalan videoteosta Linnunpönttö ei voi jättää kesken.

Tavarat eivät synny tyhjästä. Niiden valmistamiseen tarvitaan työkaluja ja raaka-aineita. Ja niiden valmistamiseen tarvittavien työkalujen valmistamiseen tarvitaan työkaluja ja raaka-aineita. Ja niin poispäin.

Useilla ihmisillä, ainakin Suomessa, on liikaa tavaraa. Moni tuntee olonsa hyväksi, kun onnistuu hankkiutumaan turhasta ja tarpeettomasta tavarasta eroon. Jäljelle jäävät tavarat tuntuvat ikään kuin arvokkaammilta – ja syntyy tilaa jälleen uusille tavaroille!

Moni opiskelee turhasta ja tarpeettomasta tavarasta eroon pääsemisen jaloa taitoa kirjoista. Nekin ovat tavaroita – ja tekevät itsensä turhaksi ja tarpeettomaksi, jos niiden viesti menee perille.

Kuva: Tomi Takala

Turhasta ja tarpeettomasta tavarasta voi hankkiutua eroon monella tavalla. Yksi suomalaisten suosikkimetodeista on dumpata se metsään, sillä sitähän meillä riittää.

Linnunpöntössä Timo Takala ja saksanpaimenkoira Luca keräilevät metsään lojumaan jätettyä rautaromua. Siitä syntyy rautatanko, josta syntyy saha. Mutta sitä ennen on valmistettava savesta ja hiekasta tiiliskiviä, jotta voi rakentaa ahjon, jossa romuraudan sulattaa.

Takala tekee työtään kaikessa hiljaisuudessa, rauhallisen vääjäämättömästi työvaiheesta seuraavaan edeten. Työn äänet sekoittuvat luonnon ääniin, ja vaikutus katsojaan on suorastaan hypnoottinen. Käsityön varmuutta ei voi kuin ihailla. Miten paljon aikaa, vaivaa ja oivalluksia yksinkertainen esine kätkeekään sisäänsä.

Kaikki ottaa aikansa, mutta lopulta pönttö löytää paikkansa. Metsästä, josta se tulikin. Antti Lähde

Timo Takalan Linnunpönttö Galleria Rajatilan alakerrassa 3.3.2020 asti. Videoteos katsottavissa myös Youtubessa.

Arkkitehtuuria selitettynä Laikun Galleriassa

Kulttuuritalo Laikun suurimmassa näyttelytilassa eli Galleriassa on esillä kaksi samaa teemaa käsittelevää näyttelyä.

Puolet tilasta täyttää taide- ja arkkitehtikoulu Bauhausia esittelevä Bauhaus Imaginista. Goethe-instituutin kiertävä näyttely valottaa koulun ja tyylisuuntauksen historiaa ja nykytilaa elokuvan, tekstien ja julisteiden kautta.

Aihe on ajankohtainen, sillä Bauhaus-koulu täytti viime vuonna sata vuotta. Valitettavasti näyttelyn aihe kuulostaa toteutusta kiinnostavammalta. Esillä on julisteita ja postikortteja, mutta katsojan pitäisi selvittää pääosin itse, mistä Bauhaus-koulussa ja koko tyylisuunnassa on kyse.

Keskellä näyttelytilaa on pehmoisia penkkejä, pöydille levitettyjä kuvia ja tietokoneita. Idea ilmeisesti on se, että katsojat voivat loikoilla istuimilla ja lueskella. Ilmeisesti jotain voisi myös tulostaa. Mutta mitä? Ilman selkeitä ohjeita en uskaltanut mennä näpertämään koneilla ja printterillä, eikä sitä tehnyt kukaan muukaan. Tarkoitus on osallistaa ja aktivoida, mutta sitä näyttely ei tee, ja mieleeni jäi lopulta vain pari julistetta.

Erik Bryggmanin suunnittelema Ylösnousemuskappeli sijaitsee Turun hautausmaalla.

Gallerian toinen puoli esittelee turkulaista arkkitehti Erik Bryggmania (1891–1955). Bryggman oli ensimmäisiä funktionalistisia arkkitehtejämme, ja hän vaikutti etenkin 1930–1950-luvuilla.

Bryggman on tamperelaisille melko tuntematon, vaikka hänen kädenjälkeään löytyy Amurinlinnan korttelista. Sen sijaan Turussa on kokonaisia Bryggmanin suunnittelemia kaupunginosia, ja hänen päätyönsä, Turun ylösnousemuskappeli, on yksi jälkifunktionalismin tärkeimmistä rakennuksista koko Euroopassa.

Valitettavasti myös Bryggman-näyttely kuulostaa vetävämmältä kuin on. Näyttely koostuu pääosin rakennusvalokuvista ja teksteistä, ja Bryggmanin persoona jää hämärän peittoon. Arkisemmat esineet, kuten luonnospiirrokset ja muistiinpanot, tekisivät näyttelyn muodosta kevyemmän, mutta sisällöstä syvemmän. Janica Brander

Bauhaus Imaginista ja Arkkitehti Erik Bryggman ovat esillä Kulttuuritalo Laikun Galleriassa 1.3.2020 asti.