Parasta juuri nyt (5.8.2020): Hämeenlinna Special!

Berit Talpsepp-Jaanisoo: Cleopatra (2018) Ars-Häme ry:n kesänäyttelyssä.

Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Kaarina Lehtisalo on kiertänyt linnasta linnaan vanhassa kotikaupungissaan – ja yllättynyt!

Koska kotimaan matkailu on parasta juuri nyt, tulin itsekin hiljattain viettäneeksi pikku lomani vanhassa kotikaupungissani Hämeenlinnassa. Käyn kaupungissa perhesyistä säännöllisesti muutenkin, mutta tällä kertaa päätin heittäytyä turistin rooliin.

1

Hämeenlinna on kaupunki, jossa on rauhallinen, jopa unelias tunnelma, enkä etukäteen osannut kuvitella lomapäivilleni mitään hätkähdyttävää. Mutta niin vain kävi, että Hämeenlinnan ”vanha keskusta” onnistui yllättämään.

Ja jos nyt joku ihmettelee, miksi tuo ”vanha keskusta” on lainausmerkeissä, pitänee ensin avata käsitettä Hämeenlinnan ”keskusta”.

Hämeenlinnan nykyinen ”keskusta” sijaitsee aika epätavallisessa paikassa, nimittäin moottoritien päällä. Tämä vuonna 2014 valmistunut keskusta on jättimäinen kauppakeskus, joka on saanut nimensä suositun hämeenlinnalaisen laulajan Irwin Goodmanin (1943–1991) mukaan. Varsin erikoinen muistomerkki laulajan tuotantoa ajatellen, mutta emme nyt eksy tälle sivupolulle tämän enempää.

Se Hämeenlinnan ”kaikkein vanhin keskusta” puolestaan sijainnee jossakin keskiaikaisen Hämeen linnan uumenissa. Voin hyvin kuvitella, että linnan kaivohuone tai linnatupa ovat olleet seudun parhaita menomestoja joskus Pähkinäsaaren rauhan aikoihin.

Keskiaikaa ”myöhäisempi keskusta” on ilman muuta Hämeenlinnan kauppatori. Torin nykyinen paikka määräytyi vuonna 1777 kuninkaallisella käskyllä, kun Ruotsin kuningas Kustaa III päätti, että kaupunki on siirrettävä Hämeen linnan liepeiltä kilometrin verran etelämmäs.

Mutta minulle, ihmiselle, joka on viettänyt Hämeenlinnassa lapsuutensa ja nuoruutensa 1960–80-luvuilla, Hämeenlinnan ”keskusta” on perinteisesti tarkoittanut Raatihuoneenkadun ykköskorttelia, jossa nuoruusvuosinani sijaitsi kaksi (silloin isoa) tavarataloa, Sokos ja Centrum. Sittemmin, kun olin jo muuttanut pois Hämeenlinnasta, näiden kahden tavaratalon kiinteistöihin tuli Kauppakeskus Linna. Kaupungin lyhyehkön kävelykadun, Reskan, varrella sijaitseva ykköskortteli kauppoineen on minulle edelleen se Hämeenlinnan oikea ”vanha keskusta”.

Ja kun hieman hajamielinen, ei-niin-tarkkaan-Hämeenlinnan-asioita-seuraava entinen hämeenlinnalainen päättää turistivisiitillään piipahtaa pitkästä aikaa ”vanhan keskustan” kaupoissa, häneltä loksahtaa leuka melkein sijoiltaan.

pimeanhalki

Minne tämä voi johtaa? Osa Nora Tapperin teoksesta Pimeän halki (2019, kuusilauta, tervapaperi, maali) Ars-Häme ry:n kesänäyttelyssä. Kuva: Kaarina Lehtisalo

2

Kauppakeskus Linna ei ole entisellään. Myymälät ja muut yritykset tästä vanhasta kauppakeskuksesta ovat melkein kaikki karanneet – suurin osa sinne moottoritien päälle – ja niiden tilalla on valtavasti tyhjää tilaa.

Mutta tällä hetkellä tilat eivät suinkaan ole tyhjillään. Autioituneen kauppakeskuksen on vallannut graffiti ja nykytaide.

Luitte oikein. Hylätty kauppakeskus on täynnä taidetta, kahdessa kerroksessa, tyhjentyneiden myymälöiden vanhoissa tiloissa.

Tässä kohtaa tekee melkein mieli sanoa, että tiloissa on pop-up-näyttely. Tilat on otettu taiteella niin luontevasti haltuun, että teko näyttää miltei spontaanilta päähänpistolta. Mutta järkikin sen sanoo, että jonkin verran vaivaa ja mittavaa yhteistoimintaa on tässä taustalla: spraymaalattua poliisiautoa tai junavaunuja ei ihan ykskaks napata osaksi installaatiota.

Uppoutumatta nyt sen kummemmin yksittäisiin teoksiin tai taiteilijoihin, tämä hylätyn kauppakeskuksen taidevaltaus on ihastuttava kulttuuriteko. Vaeltelin rakennuksessa aikani (jopa kahtena eri päivänä) ja tein aina vain uusia löytöjä. Mieltä kiehtoi kuikuilla rakennuksen käytäville ja havaita käytävän perukoilla muutamia edelleen toimivia yrityksiä – ihan varma kun ei voinut olla, olivatko ne sittenkin taidetta, kenties osa jotakin hämmentävää installaatiota.

Ajatus erilaisten hylättyjen tilojen taidekäytöstä hykerryttää. Erityisen nautittavan tästä kokemuksesta tekeekin juuri se, että edelleen muistin, millaista näissä samaisissa tiloissa oli käydä teininä ostoksilla 40 vuotta sitten, ja jopa vielä ihan muutamia vuosia sitten. Kuvitelkaapa vaikka oman kotikaupunkinne joku keskeinen rakennus yhtäkkiä taideinvaasion kourissa!

Tunnelma autioituneessa kauppakeskuksessa oli yhtä aikaa post-apokalyptinen, mutta myös uutta luova, oivaltava. Kokonaisuutena oikein onnistunut ripustus siis!

Kortteli 2, Upeart: Äiti kielsi, mut me ei kuunneltu. Ars-Häme: Kohtuus, yhteys, tasa-arvo entisessä Kauppakeskus Linnassa Hämeenlinnassa 29.8.2020 asti.

3

Kotimaan matkailu ei tietenkään ole mikään ihan uusi juttu. Kiinnostaisiko nähdä, millaisia suomalaismaisemat olivat silloin, kun luontopoluille ei vielä tarvinnut jonottaa? Tai miltä Naantalin maisemissa näytti ennen muumeja, Savonlinnassa ennen oopperajuhlia?

Näitä maisemia pääsee näkemään Hämeenlinnan taidemuseossa, missä on näytillä kotimaisia maisemamaalauksen huipputeoksia 1800-luvun puolivälistä 1900-luvun alkuvuosille. Oi Suomi – vaelluksia maisemaan -näyttelyssä esillä olevat teokset kuuluvat tuon aikakauden hienoimpiin. Näitä tauluja ovat maalanneet taiteilijat, joiden nimet ja työt pitää osata ulkoa Suomen taidehistorian tenteissä: mukana ovat mm. Fanny Churberg, Akseli Gallen-Kallela, Pekka Halonen, Werner Holmberg, Eero Järnefelt, Hjalmar Munsterhjelm ja Victor Westerholm.

Nämä eeppiset kansallismaisemat ja komeat korpinäkymät kullatuissa kehyksissä toivottavasti pysyvät tallessa säätiöiden holveissa tulevillekin sukupolville. Mutta minkälaisia taideteoksia ja visuaalisia tallenteita mahtaa tuleville polville jäädä tästä meidän koronakesästämme? Sitäkin tuli museossa mietittyä.

Hämeenlinnan taidemuseo: Oi Suomi – vaelluksia maisemaan 20.9.2020 asti.

selli

Hämeenlinnan vankilamuseon selli numero 12. Vankilassa lusittiin vielä vuonna 1993. Kuva: Kaarina Lehtisalo

4

Hämeenlinna tunnetaan linnakaupunkina – sanan molemmissa merkityksissä. Siksi turistin pitää muistaa, että keskiaikaisen Hämeen linnan kupeessa Linnanniemessä sijaitsee myös Suomen suurin vankilamuseo.

Vankilamuseo onkin mielestäni Hämeenlinnan museokohteista kiinnostavin. Vankilarakennus oli valmistuessaan vuonna 1871 Suomen ensimmäinen sellivankila. Tuolloin virinneen uuden aatteen mukaan vankeja ei pelkästään rangaistu, vaan heidät pyrittiin parantamaan rikollisista tavoistaan erillisten sellien avulla.

Kuri oli kova. Vangin tuli huolehtia sellinsä siisteydestä, eikä muiden kanssa saanut kommunikoida. Hengenravinnoksi yksinäisselleissä viruville vangeille oli tarjolla Raamattu, virsikirja, hartauskirja ja vankisäännöt. Seinään kirjoittelusta rangaistuksena oli kolme vuorokautta pimeässä eristyssellissä.

Vankilamuseon näyttelytekstit on taitavasti laadittu, ja museon sellejä kiertäessä saa ainakin aavistuksen siitä, millaista elämä vankilassa on mahtanut olla eri vuosikymmeninä. Rakennus toimi vankilana vuoteen 1993 asti.

Hämeenlinnan Linnanniemessä on kaikkiaan kolme kiinnostavaa museokohdetta: Hämeen linna, Vankilamuseo ja sotahistoriallinen Museo Militaria. Kohteisiin on mahdollista ostaa yhteislippu, ja myös museokortti käy. Itse kiersin Vankilamuseon ja linnan yhdessä päivässä, mutta kolmikerroksinen Militaria pihanäyttelyineen vaati oman päivänsä.

Jos Hämeen linna ei ole ennestään tuttu, suosittelen osallistumista opastettuun kierrokseen – näin linnan historiasta pääsee paremmin jyvälle. Aivan pian 14.–16.8.2020 Hämeen linnan lähistöllä järjestetään myös keskiaikafestivaali, jossa on tänä vuonna luvassa keskiaikaista magiaa ja myyttejä.

Mikäli näiden museovierailuiden jälkeen vielä kuntoa riittää, kaupungissa on muutamia museokohteita, joista selviää hieman vähemmillä askelilla. Sibeliuksen syntymäkoti on nimensä mukaisesti säveltäjämestari Jean Sibeliuksen syntymäkoti. Palanderin talossa pääsee kurkkaamaan sadan vuoden takaista porvariselämää. Hämeenlinnan pieni, mutta kiinnostava kaupunginmuseo on hämäävästi nimeltään Museo Skogster. Se sijaitsee talossa, jossa avattiin vuonna 1907 Tavaratalo Skogster, Suomen ensimmäinen Helsingin ulkopuolelle perustettu tavaratalo.

vallihauta

Hämeen linnan vallihauta on 1770-luvulta. Vallihautaa on kunnostettu pitkään, kunnostustöiden arvioidaan valmistuvan vielä tämän vuoden aikana. Kuva: Kaarina Lehtisalo

5

Hämäläiset perinneruoat jäivät tällä reissulla väliin, mutta ranskalaistyyppinen ravintola Le Blason hotelli Vaakunan alakerrassa ja italialaistyyppinen Popino lähellä linja-autoasemaa tuli testattua ja hyviksi havaittua. Popinolla on myös kesäravintola Popino Street Food and more, jossa voi nautiskella hyvällä säällä ulkosalla. Aiemman kokemuksen perusteella voin suositella ravintola Verkaa, ja alkuasukaslähteeni kehui myös ravintola Uomaa. Verkkosivujen perusteella Verka on tällä hetkellä vielä suljettu, mutta Uoma jo avannut ovensa.

Torikahvilaelämä näytti Hämeenlinnassa epidemia-aikana jopa vilkastuneen, sillä en muista näin laajoja torikahvila-alueita kaupungissa aiemmin nähneeni. Jos sisätiloihin kahvilaan mielii, niin torin laidalla kahvila Laurell tunnetaan leivoksistaan.

Janon yllättäessä Oluthuone Birger on varma valinta. Vaikka paikka on monen paikallisen olohuone, sinne on helppo ulkopaikkakuntalaisenkin sujahtaa. Kesäisinä päivinä torin laidalla paviljongissa toimii myös Birgerin pikkusisko, terassikahvila Birgitta.

Maailmassa on noin kahdeksan miljardia syytä toivoa pandemian hiipumista, ja yksi näistä syistä on ehdottomasti hämeenlinnalaisen Suistoklubin tiivistunnelmaiset rock-keikat. Vaikka vain harvoin olen päässyt Tampereelta saakka singahtamaan Suiston keikoille Hämeenlinnaan, näillä keikoilla on ollut mahtavan kivaa ja hyvä meno. Toivottavasti keikkatoiminta Suistolla pääsee jatkumaan ja rockin ystävät kautta maan jälleen Suistolle riemuitsemaan!

Kaarina Lehtisalo

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua

Pin It on Pinterest

Share This