Vincent van Gogh sai piirrostensa ihmiset liikkumaan – arviossa Didrichsenin Tie taiteilijaksi -näyttely

02.12.2020

Vincent van Gogh, Tuulimyllyjä Dordrechtissa (Weeskinderendijk), 1881. Collection Kröller-Müller Museum, Otterlo, Alankomaat. Kuva: Rik Klein Gotink

KUVATAIDE | Piirrokset esittelevät Vincent van Goghin mutkikasta matkaa taiteilijuuteen, joka kesti vain kymmenkunta vuotta. Näyttely osoittaa sananmukaisesti, kuinka Vincent van Gogh oli vasta kehittymässä taiteilijaksi.

Vincent van Gogh – Tie taiteilijaksi, Didrichsenin taidemuseo, Helsinki. Näyttely on avoinna 31.1.2021 saakka.

Käydessäni vuosia sitten Hollannissa matkan kohokohtiin kuului Vincent van Goghin tuotantoon tutustuminen Kröller-Müller-museossa Otterlossa sekä Vincent van Gogh -museo Amsterdamissa. Matkalukemisena oli Kirjeitä veljelleni, Van Goghin kirjeistä taidekauppiasveljelle Theolle koottu kirja. Nyt Kröller-Müller on tullut Helsinkiin Didrichsenin taidemuseoon. Vuosien työ tuotti tuloksen.

Näyttely avautui syyskuussa, ja nelisenkymmentä teosta on saatu lainaan Kröller-Müller-museosta. Didrichsenin taidemuseossa ne ovat nähtävissä tammikuun loppuun saakka. Näyttely kantaa nimeä Tie taiteilijaksi, ja sen teokset on ripustettu kronologisessa järjestyksessä osoittamaan Vincentin, kuten hän työnsä signeerasi, kehitystä taiteilijana.

Didrichsenin taidemuseossa nähtävät teokset ajoittuvat vuosien 1881 ja 1886 välille, jolloin hän piirsi paljon. Esillä on myös kaksi täysin öljyvärein maalattua teosta: omakuva vuodelta 1887 sekä ainoa Suomessa oleva maalaus, Ateneumin kokoelmien Katu Auver-sur-Oise vuodelta 1890.

Ei Vincentistä taiteilijaa ollut tarkoitus tulla. Papin poikana hän yritti saarnaamista ja epäonnistui taidekauppiaanakin. Hän aloitti sittemmin taideopinnot, eivätkä nekään ottaneet sujuakseen, mutta sinnikkyydellään hän alkoi piirtää ja maalata omatoimisesti oppiakseen ja kehittyäkseen paremmaksi taiteilijaksi. Tavoitteet ja itsekritiikki olivat korkealla. Kuten tiedämme, hänen aikansa tuli vasta paljon myöhemmin.

On huomionarvoista, että Vincent van Gogh matkusteli ja muutti paikasta toiseen usein, vaikka oli lähes rahaton miltei koko ajan. Paikkojen mukana tuttavapiirit vaihtuivat, ja näin hän sai töilleen uusia malleja. Kyseessä oli lähes poikkeuksetta maalaisväki, köyhä kansa, joka työskenteli pelloilla ja asui vaatimattomasti. Didrichsenin näyttelyn teoksissa tekevät arkisia askareitaan olivatpa he pihatöissä tai kotona sisällä. Usein Vincentin piirrosten kohteet istuvat tuolilla puuhaten pikku asioita – tai vain poseeraavat paikoillaan.

Piirrokset esittelevät Vincent van Goghin mutkikasta matkaa taiteilijuuteen, joka kesti vain kymmenkunta vuotta. Hän paneutui syvällisesti piirtämiseen ja saattoi harjoitella tekniikkaa yhä uudestaan ja uudestaan huomatakseen kehittymisensä ja saadakseen mieluisan lopputuloksen. Näin samasta kohteista saattoi syntyä useita versioita.

pataa puhdistava maalaisnainen

Vincent van Gogh, Pataa puhdistava maalaisnainen, 1885. Collection Kröller-Müller Museum, Otterlo, Alankomaat. Kuva: Rik Klein Gotink

Näyttelyn nimi, Tie taiteilijaksi, osoittaa sananmukaisesti, kuinka Vincent van Gogh oli vasta kehittymässä taiteilijaksi ja kuinka hänen varhaisissa töissään näkyy harjoittelu. Henkilökuvien mittasuhteet ovat epämääräisiä, suorastaan päin seiniä, ja pinnanjako mitä sattuu.

Pikku hiljaa hän kehittyi taitavaksi piirtäjäksi. Siinä missä Ettenin ajan (1881) piirrokset ovat selvästi amatöörimäisiä ja ihmisiä kuvaavien piirrosten mittasuhteet heittävät pahasti, näkyy Haagin ajan (1881–1883) töissä kehityksen tulosta ja kynäilijän varmempi ote.

Arjen ihmiset pääosassa

Näyttelyssä on vain muutama maisemateos. Samalla kun Van Gogh ikuisti hollantilaisten ihmisten arkea, usein luonto, myös kaupunkimaisema, olivat luontevasti osa kuvaa. Vincentiä kiinnostivat kuitenkin erityisesti ihmiset, maalaiset arkisten töittensä äärellä. Ympäristö oli luonnollisesti osa kuvaa.

Näyttelyn piirroksista ylivoimaisesti suurin osa kuvaa ihmisiä, joiden piirtämistä Vincent harjoitteli uskollisesti. Piirrosten Niittäjä, Maalaisnainen heinänteossa, Pataa puhdistava maalaisnainen ja Kuokkiva maanviljelijä (kaikki 1885) ihmiset näyttävät olevan täydessä työn touhussa. Hän pyrki esittämään kuvissaan hankalat työasennot ja saamaan liikettä näihin hahmoihin, mikä osin onnistuikin.

Näyttelyn luontokuvia on vain alle kymmenen, joissa toistuu jossain määrin hänelle läheisiä teemoja. Hän piirsi ja maalasi valtavan kokoelman pajuja ja pajurivistöjä, ja ne ovatkin hänen tuotannossaan eräänlainen tunnusmerkki kuuluisien auringonkukkien tapaan. Teos Pajujen reunustama tie (1881) on kiinnostava, koska sen kohde on pystytty paikallistamaan erään kirjeen ja talossa esiintyvän numeron perusteella.

Parissa piirustuksessa esiintyy eräs Van Goghin tunnetuista malleista: Cornelis Schuitemaker. Hän on mallina teoksissa Vanha mies tulisijan äärellä (1981) ja Lukeva mies tulisijan äärellä (1881), jotka Van Gogh piirsi Ettenissä. Theolle hän kirjoitti tuohon aikaan: ”Eilen tein uuden piirustuksen, maalaispojan joka aamuvarhaisella sytyttää valkeaa lieteen jonka yläpuolella riippuu kattila, ja vielä toisen jossa vanha mies työntää syttyjä lieteen”. Googlauskierroksen jälkeen löysin useita teoksia, joissa sama mies näyttäytynee, aina tulisijan ääressä. Sama interiööri näyttää toistuvan myös useissa muissa vuonna 1881 Ettenissä toteutuneissa töissä.

poika ja sirppi 1

Vincent van Gogh, Poika ja sirppi, 1881. Collection Kröller-Müller Museum, Otterlo, Alankomaat. Kuva: Rik Klein Gotink

Työt eivät ole aina pelkästään piirroksia, sillä kynien ja liitujen ohessa samassa työssä Van Gogh saattoi käyttää myös peitevärejä eli guasseja sekä vesivärejä, jopa öljyvärejä. Eivätkä kaikki piirustukset suinkaan olleet maalausten luonnoksia vaan täysin itsenäisiä, signeerattuja töitä. Hän piirsi intohimoisesti ja paljon. Piirtäminen oli hänelle oppimista, taiteen lähtökohta ja perusta.

Vincent kirjoitti metodeistaan myös veljelleen Theolle. Drenthessä ollessaan hän kirjoitti eräässä kirjeessään:

”Olen pannut alulle myös muutaman akvarellin. Samoin olen tehnyt mustekynäpiirroksia, mutta vain maalaamista silmällä pitäen, sillä mustekynällä pääsee kiinni sellaisiin yksityiskohtiin joihin ei pääse maalausharjoitelmissa, ja on suositeltavaa tehdä kaksi harjoitelmaa, joista toinen on piirretty yksistään sommittelua ajatellen ja toinen jo maalattu värien vuoksi.”

Kuuluisaa Perunansyöjät-maalaustaan varten hän harjoitteli paljon. Kuvaavaa onnistuneen lopputuloksen saamiseksi on hänen kirjeensä teksti veljelleen:

”Piirrän päivät pääksytysten figuureita. Teen niitä satakunta ennen maalaamista, koska sillä tavalla säästän aikaa ja rahaa. Minusta niihin alkaa tulla enemmän pyöreyttä ja täyteläisyyttä kuin mitä niissä oli alkuun.”

Perunansyöjät

Didrichsenin museossa on esillä litografia Perunansyöjät (1885). Se on vain yksi versio Vincentin rakastamasta aiheesta, jota hän tutki sydämensä kyllyydestä. Aihe oli hänen ensimmäinen yrityksensä maalata mestariteos, joka vahvistaisi hänen maineensa taiteilijana.

Hän kirjoittaa:

”Luonnoksesta, jonka maalasin mökissä perunansyöjistä, haluaisin vähäisin muutoksin tehdä valmiin kuvan.” — ”Olen tehnyt perunansyöjäluonnoksesta litografian.”

Litografian hän työsti ulkomuistista suoraan kivelle Kröller-Müllerin kokoelmissa olevan öljyluonnoksen ja Van Gogh -museon töiden välissä huhtikuussa 1885. Tottumattomana työstämään litografioita Vincent ei oikein onnistunut tehtävässään. Ensinnäkin vedos on peilikuva, eikä sen tekninen toteutuskaan onnistunut kovin hyvin. Teoksen sommittelussa on myös paljon eroavaisuuksia verrattuna sekä öljyväriluonnoksiin että valmiiseen maalaukseen. Litografiakopioita otettiin rajallinen määrä. Vedoksia arvellaan alun alkaen olleen 20–50.

Van Gogh kehitteli Perunansyöjät-aihetta pitkään ja hartaasti. Didrichsenin näyttelyssä esitellään kaksi aiheeseen liittyvää piirrosta: Perunoita kuoriva nainen (syyskuu 1881) ja Perunoita kuoriva nainen tulisijan äärellä (maalis-huhtikuu 1885), joissa hän osoitti kiintymyksensä aiheeseen. Molemmat teokset ovat melko alkeellisia ja näyttävät keskeneräisiltä. Mutta on selvää, että varsinkin jälkimmäinen työ oli osa Perunansyöjien valmistelua.

istuva nainen

Vincent van Gogh, Istuva nainen, 1882. Collection Kröller-Müller Museum, Otterlo, Alankomaat. Kuva: Rik Klein Gotink

Perunansyöjiä varten Van Gogh luonnosteli paljon, ja tuloksena syntyi useita piirroksia ja öljyväriluonnoksia. Häntä kiinnosti erityisesti se, miten öljylampusta lankeava valo valaisee ihmisten kasvoja ja kuvan muita kohteita. Hän teki myös luonnoksia ihmisten asennoista ja heidän käsistään, sillä hänen mielestään vain harjoitus tekee mestarin.

Eräässä kirjeessään hän pohti työskentelytapaansa:

”Uskon että minun on tehtävä figuuriharjoitelmia vielä aika paljon. Mitä enemmän niissä on vaihtelua, sitä helpompaa on myöhemmin tehdä oikeita maalauksia ja piirustuksia.”

Täydellisyydenhakuisuudesta kertoo veljelleen Theolle lähettämä kirje, jossa hän kuvailee, miten työ jatkuu:

”Olen taas ruvennut maalaamaan ’Perunansyöjiä’. Olen tehnyt uusia harjoitelmia päistä ja varsinkin käsissä on tapahtunut paljon muutoksia.” — ”Olen yrittänyt näyttää kuinka nämä ihmiset , jotka syövät perunoita lampunloisteessa, ovat kaivaneet maata niillä samoilla käsillä jotka he nyt työntävät vatiin ja kuinka he ovat rehellisesti ansainneet oman ruokansa. Olen halunnut antaa kuvan elämäntavasta, joka on aivan toinen kuin meillä sivistyneillä ihmisillä, Siksi en mitenkään vaadi että kaikki heti mieltyisivät siihen tai ihailisivat sitä.”

Tuo viimeinen virke paljastaa, että vaikka Vincent teki töitä ahkerasti, hän ei ollut luottaa kykyihinsä. Lopullista Perunansyöjät-maalaustaan, josta aiheesta syntyi paljon luonnoksia ja henkilö- ja väritutkielmia, hän piti parhaana maalauksenaan. Maalaus valmistui Nuenenissa 1885 ja se on Amsterdamin Van Gogh -museon kokoelmissa.

Kirje paljastaa, että hän kaikesta huolimatta koki olevansa osaava taiteilija. Hän kirjoitti:

”Uskallan väittää, että Perunansyöjät tulee säilyttämään arvonsa myöhempien kuvien yhteydessä ja että siitä näet, että minä pystyn myös parempaan”.

Perunansyöjistä olen nähnyt vuosien takaisella Hollannin-matkallani sekä litografia-version, että lopullisen maalauksen ja sen luonnoksia. Siksi juuri tuo litografia Didrichsenin seinällä herätti erityisen lämpimiä tunteita.

Näyttelystä on julkaistu upea kuvakirja, jossa selvitetään teosten taustoja ja analysoidaan onnistumisia. Näyttely huipentaa Didrichsenin taidemuseon 55-vuotisjuhlavuoden, ja se on esillä tammikuun loppuun saakka.

Marita Nyrhinen

Lainaukset: Vincent van Gogh. Kirjeitä veljelleni. Toim. Irving Stone, suom. Raija Mattila. Otava 1981

vanGogh KM 105.833 stitch

Vincent van Gogh, Omakuva, 1887. Collection Kröller-Müller Museum, Otterlo, Alankomaat. Kuva: Rik Klein Gotink

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua

Pin It on Pinterest

Share This