Vuoden 2020 erinomaiset #8: Museonäyttelyt

Sfinksi Egyptin loisto -näyttelyssä. Kuva: Amos Rex

Sarjassa esitellään kuluneen vuoden erinomaisia asioita kulttuurin eri aloilta. Toisena vuorossa ovat museonäyttelyt Amos Rexin Egyptin loistosta Vapriikin Teatterikaupunkiin ja Gustafin Selluportin takana -näyttelyyn.

Seuraavassa Kulttuuritoimituksen tekijät esittelevät viisitoista kuluneen vuoden erinomaista museonäyttelyä. Esitellyt näyttelyn eivät ole paremmuus- vaan aakkosjärjestyksessä näyttelyn nimen mukaan.

Lista ei ole äänestyksen tai haudanvakavan komiteamietinnön tulos; siltä ei siis välttämättä löydy aivan jokaista vuoden viidestätoista parhaasta museonäyttelystä.

Jokainen esitellyistä näyttelyistä on kuitenkin ansainnut paikkansa listalla olemalla erinomainen – ainakin tekstin kirjoittajan mielestä.

Huom! Tästä listauksesta et löydä taidenäyttelyitä. Niiden vuoro tulee myöhemmin. Kaikki Vuoden 2020 erinomaiset -sarjassa julkaistut jutut pääset lukemaan täältä.

* *

Egyptin loisto

Helsingin Amos Rex -museo toi faaraoiden Egyptin mykistävät aarteet Italiasta Suomeen. Historiallinen näyttely tekee vaikutuksen äänimaisemaa myöten.

”Muumiot ovat takuuvarma sisäänheittotuote ja kun niitä vartioivat Anubis- ja Osiris-jumalat, myös se vilkkain duracellkävijä hiljenee kunnioituksesta. Kuoleman kultti liittyy kiinteästi Egyptin viimeisiin suuriin dynastioihin. Sen rinnalla kulkee muinaisten ihmisten maailmankuva ja arki aina 6 000 vuoden takaa. Joitakin esineitä, kuten modernilta designtuotteelta näyttävää maljakkoa tekisi mieli salaa hipelöidä. Sekin selviää, että Khufun pyramidilla ja Näsinneulalla on yhteys: 146 metriä korkea pyramidi jää vain 22 metriä näkötornista. Bonuksena: muinaiseen hautakammioon voi tutustua omalta kotisohvalta lisätyn todellisuuden keinoin Arilyn-sovelluksen kautta. Museon saitilla on ohjeet.” (Seppo Metso)

Egyptin loisto Helsingin Amos Rexissä 21.3.2021 asti.

* *

 

Finlayson 200 – tehtaasta brändiksi

Tampereen Vapriikin kesäkuussa avautunut pysyvä näyttely seuraa Tammerkosken rannalle syntyneen Finlaysonin puuvillatehtaan kehittymistä Pohjoismaiden suurimmaksi teollisuusyritykseksi.

”Näyttely kertoo Finlaysonin tarinan ihailtavan selkeästi, kattavasti ja houkuttelevasti: kaikki laadukkaan museonäyttelyn osatekijät kiehtovista esittelyteksteistä valaiseviin pienoismalleihin ja videoihin sekä esineistöön ja tuotevalikoimaan on hoidettu ns. jetsulleen. Näyttelyn vetonaulaksi muodostunee vuonna 1837 valmistuneen Kuusvooninkisen massiivinen pienoismalli kutomakoneineen, trosselikehruukoneineen, mulekehruukoneineen ja satoine työntekijöineen – joista osa istuu salin perähuoneissa tarpeillaan.” (Antti Lähde – lue koko teksti täältä)

Finlayson 200 – tehtaasta brändiksi Tampereen Vapriikissa.

* *

Inkeriläiset – unohdetut suomalaiset

Lea Pakkasen, Meeri Koutaniemen ja Santeri Pakkasen Helsingin Kansallismuseoon tekemä näyttely käsitteli identiteettiä ja kollektiivisen muistamisen merkitystä. Näyttely päättyi 26.7.2020.

”Inkeriläisten kohtaloon paneutuminen alkaa väkisinkin itkettää, kun käy katsomassa Kansallismuseon näyttelyn. Inkeriläisiä pelastettiin viime sotien jaloista Suomeen vuosina 1943–1944 yhteensä 63 000, joista 55 000 palasi Neuvostoliittoon. Useimpien kohdalla paluuta ei voi nimittää vapaaehtoiseksi eikä palaajien kohtalo ollut kaunis. Osa pääsi sentään pakoon Ruotsiin.” (Aila-Liisa Laurila – lue koko teksti täältä)

* *

kuva4 Alhaisolauluja pressikuva 04

Joel Karppanen, Ajan laulu (2018). Kuva: Joel Karppanen

Joel Karppanen: Alhaisolauluja

Dokumentaarisen valokuvataiteilijan Joel Karppasen näyttely toi siivun Suomen punaisimman kunnan Kemin poliittista historiaa ja nykyistä, tyhjenevän puuteollisuuskaupungin tunnelmaa Tampereen Työväenmuseo Werstaaseen. Näyttely päättyi 19.4.2020.

”Dokumentaarista otetta työvälineenään käyttävää valokuvataiteilijaa eivät sido journalistiset tasapuolisuuden ja faktantarkistuksen ohjeistukset. Dokumentaarisin keinoin voi valita näkökulman, rajata sen ja nimetä sen haluamallaan tavalla. Yksi näyttelyn humoristisimmista on teos Porvaristo katsoo vappumarssia. Avoautossa istuvan rouvan epäluuloinen ja paheksuva katse on kääntynyt kohti valokuvaajaa, vastakkaiseen suuntaan vappumarssista.” (Katri Kovasiipi – lue koko artikkeli täältä)

* *

Keskisuomalaisuutta etsimässä

Jyväskylän Keski-Suomen museon helmikuussa auennut uusi pysyvä näyttely tarjoaa laajan näkymän paitsi keskisuomalaisuuteen, myös suomalaisuuteen laajemmin.

”Paperinmakuisempaa lähtökohtaa näyttelylle on vaikea kuvitella kuin ’keskisuomalaisuuden etsiminen’. Mutta Alvar Aalto -museon kupeesta löytyvän KeMun uusi perusnäyttely kietoo pauloihinsa skeptisimmänkin. Näyttely ei rajaa ulkopuolelleen oikeastaan mitään inhimillisen elämän osa-aluetta. Runsaan interaktiivisen audio- ja videomateriaalin sekä koukuttavan kalliomaalaussimulaattorin lisäksi museovieras hakeutuu perinteisten vitriinin äärelle, joista löytyy aivan kaikkea kuviteltavissa olevaa. Jotenkin kokonaisuus vain toimii.” (Antti Lähde)

Keskisuomalaisuutta etsimässä Jyväskylän Keski-Suomen museossa.

* *

Kudottua kauneutta – suomalaisen ryijyn neljä vuosisataa

Helsingin Taidehallin näyttely esittelee suomalaisen ryijyn historiaa neljän vuosisadan ajalta keräilijä Tuomas Sopasen kokoelman kautta.

”Sopasen lähes kuudensadan ryijyn kokoelmasta on esillä satakolmekymmentä. Vanhimmat ovat peräisin 1700-luvulta. Ryijyn historia alkaa tosin jo viikinkien ajoilta 800-luvulta. Viikingit tarvitsivat niitä veneisiin peitteiksi. Seinille ryijyjä alettiin ripustaa 1800-luvulla, kun markkinoille tulivat vanutäkit.” (Sirpa Pääkkönen – lue koko teksti täältä)

Kudottua kauneutta – suomalaisen ryijyn neljä vuosisataa Helsingin Taidehallissa 3.1.2021 asti.

* *

Lutakko 2020

Jyväskylässä sijaitsevan Keski-Suomen museon vaihtuva näyttely esittelee paikallisen Tanssisali Lutakon 30-vuotista historiaa dokumentaarisen valokuvauksen keinoin.

”Jyväskyläläinen Tanssisali Lutakko on yksi Suomen tunnetuimmista musiikkiklubeista. Se oli olemassa jo silloin, kun itse muutin Jyväskylään opiskelemaan 1990-luvulla, joten se on omassa elämässäni saanut toimia monen syviä muistijälkiä jättäneen asian ja kohtaamisen tapahtumapaikkana. Näyttelyn ovat tehneet jyväskyläläiset valokuvaajat, joista moni on tallentanut Lutakon elämää vuosien ajan.” (Maria Markus – lue koko teksti täältä)

Lutakko 2020 Jyväskylän Keski-Suomen museossa 10.1.2021 asti.

* *

Finlayson1 1

Kuva: Kari Pitkänen

Muistoja Finlaysonilta – tehdasalueen 200 vuotta

Työväenmuseo Werstaan näyttely Muistoja Finlaysonilta kertoo tehdasalueella 200 vuoden aikana työtä tehneiden ihmisten kokemuksista.

”Työ oli raskasta ja vaati tarkkuutta, ja pumpulipöly kävi keuhkoihin. Kaikesta huolimatta Finlayson tarjosi ansiotuloja ja itsenäisen elämän edellytyksiä nimenomaan naisille. Finlaysonilla elettiin ’aikaa edellä’ hyvässä ja pahassa. Sittemmin modernit pätkätyösuhteet olivat tehtaassa tavallisia ja naisten alipalkkaus suhteessa miehiin pysyvä käytäntö.” (Kari Pitkänen – lue koko artikkeli täältä)

Muistoja Finlaysonilta – tehdasalueen 200 vuotta Tampereen Työväenmuseo Werstaan Kisälli-salissa 6.1.2021 asti.

* *

Rohkeus, rakkaus, vapaus! Muumit 75

Helsingin Kansallismuseon näyttely tuo esiin Muumien suvaitsevaisuuden; miten Muumilaaksoon mahtuu jokainen ja vähän oudompikin olento.

”Näyttely laajentaa paitsi teemoihin myös ulos puhtaasta Muumilaakso-maailmasta. Eri osioihin tuodaan siltoja Tove Janssonin elämään, hänen läheisiinsä ja hänen aikansa maailmaan. Kun näyttelyssä on Muumilaakson tanssilava, löytyy yhdestä luukkuvitriinistä luonnollisesti Tove Janssonin tanssikengät. Yhteen vitriiniin on ripustettu Muumipeikko ja pyrstötähti -teoksessa Hemulilta tuulen viemät postimerkit narulle kuivumaan.” (Eija Niskanen – lue koko artikkeli täältä)

Rohkeus, rakkaus, vapaus! Muumit 75 Kansallismuseossa 14.3.2021 asti.

* *

Saamelaismuseo Siida

Inarissa toimiva saamelaismuseo Siida valottaa Euroopan ainoan alkuperäiskansan elämänmenoa, Lapin luontoa ja kahdeksan vuodenajan kiertoa perusnäyttelyssään. Uusi laajennusosa on rakenteilla parhaillaan, mutta museo on lähes koko rakennusajan auki yleisölle.

”Erityisen valaisevaa on kulkea ulkomuseon polkuja ja poikkeilla sisälle hirsirakennuksiin, joita museon takana nousevalle mäelle on siirretty. Ihmisen kekseliäisyys niin hyttyspilviltä eristämisessä kuin eläinten pyydystämisessä tulee myös todistettua! Sympaattisia asumuksia ovat turvekammit, joiden jo ennestäänkin hyvää lämpöarvoa talven kunnon lumipeite lisää. Ulkomuseossa seisotaan paikalla, jossa on ollut asutusta jo 10 000 vuoden verran, mesoliittiselta kivikaudelta alkaen. Myös myöhäisemmältä kivikaudelta, metallikaudelta ja rautakaudelta on tehty löytöjä tältä mäeltä. Kulttuuri on oikeasti ikivanhaa.” (Tiina Nyrhinen)

Saamelaismuseo Siida Inarissa.

* *

Selluportin takana – työtä ja tarinoita Mäntän selluloosatehtaasta

Milla Sinivuori-Hakasen Serlachius-museo Gustafiin kuratoima näyttely käy läpi Mänttään vuonna 1913 perustetun sellutehtaan ja sen työntekijöiden tarinaa.

”Tehtaan kuuluisan Mustakäsi-saippuan esikuva löytyy Saksasta. Mäntässä saippuaa tehtiin 1930-luvulla sellunkeiton jäteliemestä. Mustakäsi soveltui käyttösuositusten ja -kokemusten mukaan kuulemma yhtä hyvin niin ihmisen intiimihygieniaan kuin sukellusveneiden pesuaineeksikin. Melkoinen ihmeaine siis.” (Kari Pitkänen – lue koko artikkeli täältä)

Selluportin takana – työtä ja tarinoita Mäntän selluloosatehtaasta Mänttä-Vilppulan Gustaf-museossa.

* *

Eino Salmelaisen tyopoyta forKT byMLT

Teatterineuvos Eino Salmelaisen työpöytä. Kuva: Marja-Liisa Torniainen

Teatterikaupunki

Vapriikin Teatterikaupunki-näyttely keskittyy tamperelaiseen teatterihistoriaan. Pääroolissa ovat karismaattiset, elämänsä näyttämötaiteelle omistaneet persoonat ja yleisöennätyksiä lyöneet esitykset.

”Valkoisten puolella taistellut Eino Salmelainen teki pisimpään töitä Tampereen Työväen Teatterin johtajana, ohjaajana ja kouluttajana, vuosina 1943–1966. Hänen viisas mottonsa oli, että teatterin pitää olla ihmisiä yhdistävä voima. Kuinka tärkeä ja tarpeellinen hänen asenteensa voimakkaana vaikuttajana on täytynytkään olla kahtia jakautuneen kaupungin asteittaisessa yhdistymisessä. Ja kuinka tärkeä teatterin ylipäätään?” (Marja-Liisa Torniainen – lue koko artikkeli täältä)

Teatterikaupunki Tampereen Vapriikissa 7.3.2021 asti.

* *

Toisista todellisuuksista – Tuomas Puikkonen larp-valokuvaajana 2010–2020

Tuomas Puikkosen valokuvia larppaajista ja roolipelaajista esittelevä pienoisnäyttely oli ripustettu Tampereen Vapriikin Pelimuseon Studioon. Näyttely päättyi 23.8.2020.

”Näyttelyssä aaltoilevat kiinnostavalla tavalla dokumentoinnin ja taiteen rajat: Puikkonen pyrkii tapahtumien tallentamisen lisäksi viestittämään kuvissa larpin todellisen tunnelman värisävyjen ja kontrastien muokkaamisen avulla. Vaikka voi toki kysyä, onko tunnelman tallentaminen tällä tavoin taiteellista tarinankerrontaa vai myös yksi tapahtumien dokumentoinnin tapa, toisaalta dokumentoiva ote myös pelaa tarinallisuuden pussiin ja kääntää katsojan täysin huomaamattaan uskomaan näkemäänsä.” (Eli Harju – lue koko artikkeli täältä)

* *

Unohtumattomia kirjeitä Suomesta

Postimuseon näyttelyyn on poimittu aitoja kirjeitä eri aikakausilta, 1800-luvun lopulta nykypäivään. Esillä olevia kirjeitä ovat lähettäneet niin merkkihenkilöt kuin tavallisetkin ihmiset.

”Näyttelyn esillä olevista kirjeistä omat suosikkini olivat Hassisen Koneen räyhäkkään reteä demontarjoamiskirje Poko Rekordsille sekä Cisse Häkkisen faniltaan Eilalta saama kirje: ’PS. lähetä foto, jos vain voit. Osan kirjeistä voi myös kuunnella Seela Sellan ja Esko Roineen lukemina näyttelyn keskellä olevassa audiotilassa, mikä on mainio ratkaisu. Välisermit tarjoavat mukavan yksityisyyden, vaikka tilassa olisi muitakin.” (Mikko Manka – lue koko teksti täältä)

Unohtumattomia kirjeitä Suomesta Tampereen Vapriikin Postimuseossa 31.1.2021 asti.

* *

Vanhat lautapeliaarteet

Vapriikin Pelimuseon Studion pienoisnäyttelyssä on esillä vähän tunnettuja lautapelejä vuosilta 1870-luvulta nykypäivään – sotapelejä, urheilupelejä, kilpa-ajopelejä ja scifipelejä.

”Pelilautoja esittelevältä seinältä löytyvät esimerkiksi Matti on maailman paras!, Jääkiekkopeli ja James Bond 007 agenttipeli. Yllättävää kuinka monimutkaisia pelejä on tehty jo varhaisina aikoina, vaikkakin tässä tapauksessa monimutkaisuus usein tarkoittaa ristiriitaisuuksia, epäselvyyksiä ja turhia sääntöjä, toisin kuin nykyisissä raskaissa tai keskiraskaissa lautapeleissä.” (Petri Hänninen – lue koko teksti täältä)

Vanhat lautapeliaarteet Tampereen Vapriikin Pelimuseon Studiossa 4.1.2021 asti.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua

Pin It on Pinterest

Share This