Ilkka Väätti ja avantgarden naiset – keitä olivat Vanessa, Franciska, Hilma, Sonia, Olga ja Sophie?

Ilkka Väätin Venäläisen avantgarde-seinän (2017–2020) kaksi alinta kuvariviä. Kuva: Marja-Liisa Torniainen

HENKILÖ | Tampereen Taidemuseossa on ollut kesän ajan esillä Ilkka Väätin näyttely Hommage. Sana tarkoittaa tässä tapauksessa kunnianosoitusta modernismin pioneereille, taiteilija kertoo haastattelussa. Näyttely päättyy sunnuntaina 9.8.2020.

Ilkka Väätti keskittyi kolmen vuoden ajan tutkimaan avantgarden etujoukkoja viime vuosisadan alusta. Suuresta läpikäydystä kuvamäärästä valikoitui hänen omia versioitaan varten kolmisenkymmentä teosta. Niistä innoituksensa saaneet työt ovat 9.8.2020 asti esillä Tampereen taidemuseon alakerran salissa. Maalaukset on nimetty alkuperäiset työt luoneiden taiteilijoiden etunimien mukaan.

Ilkka Väättiä haastatteli Marja-Liisa Torniainen.

* *

Ensimmäinen näkymä näyttelystäsi sai hengähtämään vapautuneesti. Valkeilta seiniltä varmoina hehkuvat värilliset suorakaiteet á la Alexander Rodchenko ja vasemmalla oleva Hilma af Klintin innoittama pyöreä maalaus avaavat reitin tilaan lupaavasti. Ensivaikutelma pitää paikkansa koko ripustuksen suhteen. Työt ovat millilleen oikeilla paikoillaan. Teosten täsmälleen oikea asemointi suhteessa toisiinsa synnyttää nautinnollisen katsojakokemuksen. Kuinka ripustus käytännössä sujui?

Näyttelykokonaisuus täytyi suunnitella etukäteen jo helmikuussa, koska ripustusaikaa olisi ollut maaliskuussa vain kolme päivää. Koronaepidemian takia näyttelyaika siirtyi kevätkaudelta kesäaikaan. Ripustussuunnitelma valmistui pohjapiirroksen ja yhden seinäpienoismallin avulla.

DSC 3950

Ilkka Väätti: Hommage á Hilma / öljy ja akryyli puulle / 2020 Kuva: Jouko Järvinen

Ensimmäinen työ, johon ihastuin, kantaa nimeä Hommage á Hilma. Hilma af Klint on itselleni hyvin läheinen taiteilija, mutta en tiennyt, että hän on sitä sinullekin. Täällä on neljä variaatiota hänen töistään. Yhden lähtökohta on Joutsen No 17, tässä olevan taas Kyyhkynen No 14. Kolmas työ juontuu mustavalkoisesta Budhha-sarjasta ja neljäs on venäläisellä avantgarde-seinällä. Mitä af Klint sinulle merkitsee ja miksi halusit uusintaa juuri nuo työt?

Hilma af Klint on minulle tärkeä kuvataiteilija. Näin hänen teoksiaan jo vuonna 1988 Suomenlinnassa. Hän teki ensimmäiset abstraktit teoksensa jo vuonna 1906, neljä vuotta aikaisemmin kuin Kandinsky. Hilma on todella omaperäinen näkijä ja tekijä.

Monia maalauksiasihan voisi kutsua myös reliefeiksi. Kuinka olet toteuttanut tämän?

– Korkokuvat on rakennettu vanerista ja kertopuusta. Pohjustan kolmiulotteisen pohjan gesso-pohjustusaineella ja täyteaineella. Hyvän pohjan tekemiseen menee useita työpäiviä.

– Maalaamisprosessi on varsin nopea, vaikka teen alusmaalauksen ensin akryylivärein ja viimeistelen öljyvärein. Tästä maalauksesta tuli varsin painava, koska se koostuu neljästä vanerikiekosta ja taustalla olevasta ripustusneliöstä. Reunoista hiotut levyt on liimattu ja kiinnitetty toisiinsa viimeistelynaulaimen avulla.

* *

Kävelimme seuraavaksi seinälle, jolle on ripustettu kolmeen päällekkäiseen riviin 11 maalausta. Suunnistin heti kohti alimman rivin vasemman laidan maalausta Hommage á Franciska, tietystä syystä. Olin itse monta kymmentä vuotta sitten maalannut melkein samanlaisen työn, jolla on myös vastapari, musta ympyrä valkoisella pohjalla.

Maailmalla museoissa kulkiessa huomaa, kuinka eri tyylilajien puitteissa taiteilijat ovat kaikkialla tehneet hyvin samankaltaisia töitä. Niissä on vain oma kansallinen vivahde. Franciskaa en silti osaa identifioida ollenkaan enkä koskaan ole nähnyt hänen valkoista ympyräänsä mustalla pohjalla. Kuka ja mistä hän on?

Franciska Clausen oli tanskalainen taidemaalari, joka opiskeli Saksassa pitkään ja tutustui modernismin mestareihin. Hän ei ole tunnettu kuvataiteilija, mutta olen halunnut nostaa hänet esiin etevänä tekijänä. Teen siis kunnianosoituksen.

Rodchenko ja venseinKULT kuvaTorniainen

Oikealla Venäläinen avantgarde-seinä kokonaan. Vasemmalla Rodchenko. Kuva: Marja-Liisa Torniainen

Sonia, Sophie ja Vanessa – kahteen ensimmäiseen etunimeen sukunimi sujahtaa sujuvasti muistista, mutta onko Vanessa todellakin Vanessa Bell? Sitä minun piti tutkia tarkemmin. Hänhän maalasi tiettävästi vain neljä abstraktia teosta. Tässä sarjassa työsi hänen teoksestaan esineellistyy enemmän kuin seuralaisensa. Missä Vanessan maalaus on esillä?

Vanessa Bell oli minullekin uusi löytö. Maalauksen löysin kotikirjastoni kirjasta, joka käsitteli Tate-museon kokoelmia Lontoossa. Mahdollisesti olen sen myös nähnyt, mutta siitä minulla ei ole enää mielikuvaa. Nyt ihastuin pienen maalauksen ajankohtaisuuteen. Se on maalattu jo vuonna 1914, mutta voisi olla hyvin 1950-luvulta.

Nämä pienet maalaukset tällä tavoin esille laitettuina tuovat mieleeni liikennemerkit. Siis aivan positiivisella ja piristävällä tavalla: neliöt ja pyöreät muodot, koko ja selkeäkontrastiset värit.

— Nimitän tätä maalausinstallaatiota Venäläiseksi avantgarde-seinäksi. Kaikki kuvataiteilijat eivät tosin ole venäläisiä, mutta ripustustyylin idea tulee legendaarisesta ryhmänäyttelystä 0,10, joka pidettiin Pietarissa vuonna 1915. Malevitšin maalaus Musta neliö oli silloin esillä ensimmäistä kertaa.

Minusta tuntuu, että Olga Rozanovasta voisit kertoa jotakin?

Olga Rozanova oli todella lahjakas taidemaalari, joka kuoli nuorena kurkkumätään vuonna 1918. Hän teki silti monta mestariteosta. Esimerkiksi Vihreä raita -maalaus enteili Barnett Newmanin maalauksia.

Aivan uusi tuttavuus itselleni on Ivan Kljun. Mitä voit kertoa tästä sarjasta, joka perustuu hänen tuotantoonsa?

Ivan Kljun teki teossarjan vuonna 1917. Kokonaisuuden nimi on Suprematistisia värin ja muodon tutkielmia. Mielestäni se on hänen tuotantonsa helmi. Teossarja on nykyään Costakis-kokoelmassa Kreikassa, mutta olen nähnyt sen kolme kertaa, viimeksi viime helmikuussa Moskovassa.

Kljun

Ilkka Väätti: Hommage á Ivan / öljy ja akryyli puulle / 2018. Kuva: Jouko Järvinen

Ihan viimeiseksi haluaisin tietää Paul Klee -työn tekoprosessista.

Paul Klee on yksi nuoruuteni sankareista. Hän on täysi individualisti, joten oli vaikea löytää teosta, josta voisin tehdä kunniaosoituksen. Muistin kuitenkin diakuvan hänen geometrisesta maalauksestaan, jota käytin havaintoesimerkkinä opetustehtävissä väriopissa puhtaiden värien ja murrettujen värien kontrastista. Teoksen sommittelussa on myös käytetty oivaltavasti rikottua symmetriaa.

– Maalauksen työskentelyprosessi oli vaativa. Teoksessa oli monta värisävyä, ja maalasin sen öljyvärein kertatyöskentelyllä. Viimeistely kesti kaksi vuorokautta, jouduin olemaan yötä työhuoneella.

Kaikista näkemistäni näyttelyistäsi tämä on kevyin, valoisin ja raikkain. Henkilökohtaisesti, ilman mitään sen kummempaa analyyttistä arviota, voin sanoa pitäväni tätä ihastuttavana. Minkä arvosanan itse antaisit?

– Oli vapauttavaa tehdä uutta teossarjaa MUNDUS-teossarjan välissä. Sain aikaiseksi kolmessa vuodessa 33 maalausta ja kaksi arkkitektoonia sekä opin uusia asioita modernismin historiasta, jota olin laiminlyönyt vuosikymmeniä. Varmaan teen muutaman vuoden sisällä vielä uusia teoksia kokonaisuuteen.

– Olen kuullut hyviä kommentteja näyttelystäni, mikä lämmittää sydäntäni. Pakkohan se on myöntää, että näyttelystä tuli hyvä.

Ilkka Väätin näyttely Hommage Tampereen taidemuseon alakerrassa 9.8.2020 asti. Museon kahdessa ylimmässä kerroksessa Joseph Alasen näyttely Jugend • Kalevala • Tampere.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua