Kuin kuvastimessa #46: Portrait (1977)

Kuvat kuvakaappauksia elokuvasta.

Kuin kuvastimessa

Artikkelisarjassa esitellään kiinnostavia elokuvaharvinaisuuksia läpi historian ja annetaan vinkkejä niiden näkemiseen. Lue kaikki sarjan jutut täältä.

* *

Portret. Puola, 1977. Ohjaus ja käsikirjoitus: Stanisław Lenartowicz.

On kiinnostavaa pohtia, minkä maan elokuvataide on yhtä aikaa historiallisesti tasokkainta ja samalla rikollisesti ylenkatsotuinta. Hyviä ehdokkaita tähän titteliin löytyy Itä-Euroopasta. Yksi näistä maista on Puola.

Puolalainen elokuva on tuottanut monia pitkän elokuvan mestareita. Julkisesta alamäestään huolimatta Roman Polański on erinomainen ohjaaja. Krzysztof Kieślowskia taidettiin jossain kohtaa pitää tyyppiesimerkkinä 1990-luvun elokuvan arvostetusta auteurista ja festivaaliyleisöiden suosikista. Nykyisin sama asema on Paweł Pawlikowskilla. Andrzej Żuławski on kerännyt vuosien mittaan alati kasvavaa kulttimainetta.

Kanonisoiduista live-fiktion taitajistaan huolimatta Puola on loistanut erityisesti dokumenttien, lyhytfilmien ja animaation saralla. Kieślowskikin aloitti arvostettuna dokumentaristina. Zbigniew Rybczyńskin Tango (1981) voitti aikanaan parhaan lyhytanimaation Oscarin. Tällä kertaa Kuin kuvastimessa esittelee kuitenkin hyvin vähän tunnetun kokeellisen filmin nimeltä Portrait (1977).

* *

Tiedämme, että elokuva on paljolti ajan manipulaatiota. Taidemuoto pystyy jähmettämään aikaa. Sillä on kuitenkin hankaluuksia esittää aikaa niin, että katsoja todella ymmärtää ajan kulumisen olevan muutakin kuin kerrontatekninen keino.

Kaikki elokuvat ovat suunnilleen sen mittaisia kuin ne kertovat olevansa. Luultavasti ainoastaan tallennetussa musiikissa on kauttaaltaan sama piirre, muut taideteokset ovat lähtökohtaisesti mitaltaan rajaamattomia. Ihminen vanhenee elokuvan verran, mutta elokuva itse saattaa tuntua pitkältä tai lyhyeltä täysin tekijästä riippumattomista syistä.

Lisäksi elokuvat jähmettävät tallentamansa ajan, ihmiset, tilanteet ikuisesti samanlaisiksi, kopioiksi itsestään. Teoksen valmistuttua siitä tulee historiallista todistusaineistoa. Näin on osin myös maalaustaiteen tapauksessa. Maalaus on prosessi, jonka eräänlainen lopputulema on taulu, mutta prosessi jatkuu taulun jälkeenkin, kun aika maalauksen ympärillä jatkaa kulkuaan ja langettaa teokseen omaa patinaansa. Muotokuvaan maalattu ihminen on taulun riivaama, ajasta erillinen, itse itsensä memento mori.

Portrait on nimensä mukaisesti maalaustaiteen ja elokuvataiteen aikakäsitysten läpivalaisua. Samalla se on kertomus ikääntymisestä ja nuoruudesta. Se yrittää alle kahdeksassa minuutissa kertoa taiteen rajoista kauhuelokuvaa muistuttavalla tavalla.

* *

Ohjaaja Stanisław Lenartowiczin oivallus on yksinkertainen mutta nerokas. Jokainen elokuvan otos alkaa kamerasta, joka seisoo paikallaan huoneessa. Kamera kääntyy sitten jonkin verran oikealle, arvioni mukaan noin 45 astetta, jolloin kuvaan ilmestyy jokin uusi yksityiskohta. Seuraa leikkaus, jonka jälkeen kamera on edelleen samassa tilassa, mutta nyt jonkin verran enemmän oikealla. Sitten kuva kääntyy taas. Näin kamera kiertää huoneen läpi pikkuhiljaa spiraalina paljastaen koko ajan enemmän ympäristöstään.

Tekniikan toistuessa se herättää katsojassa levottomuutta. Tiedämme tai ainakin luulemme, ettei kääntyvä kuva paljasta mitään karmaisevaa. Todellisuudessa epävarmuus kuvan ulkopuolisesta maailmasta kasvaa hetkessä. Tiedämmehän omankin elämämme hirviöiden elävän usein näkökenttämme laitamilla, paikoissa jonne emme aivan pääse tai edes halua mennä. Tai jonne ajaudumme vasta, kun on jo aivan liian myöhäistä.

Otokset ovat siis oudosti yhtä aikaa pysähtyneitä ja liikkeessä, koska mikään kuvissa ei liiku, vain kamera liikkuu. Kaksiulotteisista kuvista luodaan Portraitissa aikatekniikkaa manipuloimalla oudosti kolmiulotteisia, koska katsoja olettaa liikkeen paljastavan jotain paikasta, jonne kamera ei näe. Ikään kuin voisimme aistia jotain metaelokuvallisella tasolla, siis jotain ääneen lausumatonta sen takana, mikä on elokuva tarkasteltavana objektina.

Jokainen leikkaus on kertomus ajan kulusta, samalla kuvissa itsessään ei liiku mitään, kunnes päästään ateljeen avonaisen ikkunan äärelle ja sitä myöten todellisen ilmestyksen, sillä ikkunan ulkopuolella aika liikkuu suorastaan mahdottomalla tavalla, kun taas sisällä kaikki pysyy loppuun asti samanlaisena.

* *

Minne kamera, paholaisen silmä, on sijoitettu? Muotokuvamaalarin ateljeehen. Siellä näemme monia esineasetelmia, jotka muistuttavat meitä kuolevaisuudesta. Yksityiskohdat, jotka saattavat kertoa jotain maalarin luonteesta (kuka hän onkaan), paljastuvat kameran kiertäessä jo edellä mainitulla tavalla hitaasti huoneen ympäri.

Viimein kuvaan saapuu elokuvan ainoa henkilö, muotokuvaa varten poseeraava valkopukuinen nuori nainen, jonka asento vaihtuu jokaisen leikkauksen myötä. Silti hänen profiilinsa pysyy aikaan ja tilaan jähmettyneenä ja ilmeettömänä, suorastaan kärsivänä. Onhan hän malli, jonka taiteilija yrittää vangita kuvaan, ja siksi nainen joutuu väistämättä ja liian nuorena kohtaamaan oman kuolevaisuutensa.

Portrait on nimensä mukaisesti elokuva tästä naisesta, joka saa edustaa kaikkia meitä ihmisiä, vaikka hän on otoksissa vain hyvin vähän aikaa. Niin kuin tauluun tallentuu koko maalauksen siihenastinen prosessi yhdessä kohdassa kaiken rapauttavaa ajan liikettä, on Portrait kuvaus itsestään, kuva kuvasta ja kuvista. Nainen, ihminen, on vain yksi esine muiden joukossa. Muotokuvalla ei ole asetelmamaalauksen, still lifen, kanssa juuri muuta eroa kuin nimi.

Taide on sallittu rikos. Taiteilija pusertaa muut ihmiset väkisin omaan visioonsa, vangitsee nämä valheellisesti yhteen ohikiitävään hetkeen elämässä ja kehtaa pitää prosessia, tätä ihmisyydestä mukamas jotain kertovaa suurta huijausta, pyhänä. Portrait käy monia muita taideteoksia vastaan paljastaessaan, että taide ei kenties olekaan Jumalan vaan Saatanan työtä aivan kaikkineen, olemassa oman kuolevaisuutemme muistutukseksi, kidutukseksi.

Mikko Lamberg

Portrait on katsottavissa YouTubessa. Koneen Säätiö on tukenut Mikko Lambergin kirjallisuus- ja elokuvakritiikkiä vuonna 2026.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua