Kuvataide-arvio: Katri Kovasiipi kirjoittaa Outi Törmälän ja Antti Haapion valokuvista Valokuvakeskus Nykyajassa sekä Tommi Musturin teoksista ja Elli Vuorisen videoinstallaatiosta Galleria Rajatilassa.
Irti vääristä paineista ja niiden tuomasta häpeästä
Kirjoitan tätä tekstiä kansainvälisenä naistenpäivänä. Some on täyttynyt ruusuista ja hyvän naistenpäivän toivotuksista. Jotenkin nuo toivotukset eivät merkitse minulle paljon mitään. Sen sijaan Outi Törmälän valokuvanäyttely Kehtaanko mennä kauppaan – ulkonäköönsä tyytymättömät naiset merkitsee.
Törmälä on hakenut ilmoituksella sosiaalisessa mediassa naisia, jotka ovat tyytymättömiä ulkonäköönsä. Kaksivuotisen prosessin aikana syntyneitä valokuvateoksia, muotokuvia näistä naisista, nähdään nyt Nykyajan Galleriassa.
Jos kuvia katsoisi tietämättä mitään teosten syntyprosessista ja taustatarinoista, näkisi vain ihan tavallisia, joskin totisia naisia mustavalkoisissa muotokuvissa. Jokaisen naisen tarinan ainutlaatuisuus ja monet heidän kokemustensa yhteiset tekijät hahmottuvat Venla Rossin ylöskirjaamissa taustatarinoissa, joissa melkein jokainen kuvatuista naisista kertoo oman ulkonäkötyytymättömyytensä syistä.
Valtaosa heistä on kokenut koulukiusaamista. Hyvin usein kiusaaminen on liittynyt painoon tai pyöreyteen. Sen aiheuttama syvä, kehoon kohdistuva häpeä on sytyttänyt hyvin monessa heistä myös syömishäiriöitä.
Tarinat kannattaa lukea. Samalla, kun katsoo silmiin muotokuvien kivan näköisiä naisia, näitä arvokkaita, omassa persoonallisuudessaan kauniita yksilöitä, voi miettiä, miten paljon inhimillistä kapasiteettia hukataan ulkonäkökeskeisiin, ahdasmielisiin asenteisiin ja kireisiin kauneusihanteisiin, joita tavoitellessa jokainen voi kyllä löytää virheen itsestään.
”Vääristynyt käsitys itsestäni on estänyt minua tekemästä sellaisia asioita elämässäni, mitä olisin halunnut tehdä. Kuten taidetta. Miten voi ylipäätään tavoitella mitään, jos on väärä ja huono? – – päätin, että tämän on loputtava. Muuten asiat jäävät elämässä tekemättä. Siitä ei seuraa kuin katkeruutta,” kertoo Pia (35).
Koulukiusaajat, misogyynit aikuiskiusaajat ja varsinkin kiusaamista sallineet aikuiset (etenkin opettajat) syökööt jätöksensä.
Antti Haapion teoksessa Hammasharja on 21 osaa.
Laumaolentoja ja yksilöitä
Nykyajan Studiossa (alakerrassa) Antti Haapion valokuvasarjat kertovat yhtä aikaa joukkoon kuulumisen ja yksilöllisen erottumisen tarpeista. Tämähän on ihmisyyden syvintä aluetta – me laumaeläimet haluamme olla tosi persoonallisia ja aivan erityisiä, samaan aikaan kun emme missään tapauksessa uskalla tai saa erottua liikaa ja rikkoa etikettiä.
Haapion teokset sopivat erinomaisesti yhteen yläkerrassa olevan Outi Törmälän näyttelyn kanssa.
Esimerkiksi kahdentoista valokuvan sarjassa on kussakin kohteena kirja. Ne erottuvat toisistaan ainoastaan paksuutensa ja kansien värityksen osalta. Myös teosten taustojen värimaailmat poikkeavat toisistaan. Nimilaput paljastavat, mitkä kirjat ovat päässeet kuviin.
Kirja on voimakas ihmisyyden symboli. Staattisten ja rauhallisten, toisiaan voimakkaasti muistuttavien ulkoasujen sisältä avautuu kokonaisia suuria maailmoja. Näihin Haapion teoksiin on kuvattu maailmankirjallisuuden klassikkoteoksia. Joukosta löytyy myös kirja, johon liittyy ihmiskunnan historian suurinta pahuutta. Päältä päin se näyttää ihan yhtä viattomalta ja vaarattomalta kuin kaikki muutkin lajitoverinsa.
Samantyyppisellä konseptilla Haapio on toteuttanut myös teossarjat Hanki, Hammasharja ja Tuoli. Niissä kaikissa on tutkimuskohteena joukkoon kuuluminen ja erottautuminen, kuvatun objektin olemus lauman tai joukon osana ja subjektiivisten ominaisuuksien kantajana. Samantyyppinen idea on myös sarjassa Hänen, mutta kierrätystavaroista koostettujen askartelujen maailma sisältää jo paljon enemmän variaatioita ja persoonallisia vivahteita kuin muut teossarjat. Kaiken kaikkiaan Haapion teosten puhdas ja pelkistetty visuaalisuus sekä ison idean taitava tiivistys ovat nautittavaa katsottavaa.
Outi Törmälä: Kehtaanko mennä kauppaan – ulkonäköönsä tyytymättömät naiset. Antti Haapio: Deemi. Valokuvakeskus Nykyaika, Kauppakatu 14, Tampere, 30.3.2020 saakka ma–pe 12–18, la–su 12–16.
Tommi Musturin maalausinstallaation Uudet liput osia ovat vasemmalta katsoen: Yllättävien minuuksien lippu, Taivaalla leijuvan putken lippu ja Herkkyyden lippu. Tekniikkoina ovat olleet spray, akryyli ja väritussit, tekovuosi 2019.
Irti konseptoinnin kahleista
Tommi Musturi on erikoistunut piirtämään mahdollisimman monilla eri tyyleillä. Nyt Galleria Rajatilassa on esillä Musturin grafiikkaa (seri- ja risografioita) sekä maalausinstallaatio ja taiteilijakirja. Galleriatilassa voi myös selata ja ostaa muitakin Musturin sarjakuva-albumeita ja -kirjoja, joista taiteilijan tyylikirjo hahmottuu vielä voimakkaammin kuin esillä olevasta näyttelystä.
Musturin taiteelliselle työskentelylle on ominaista taiteen konseptoinnin vastustaminen. Se on uljas päämäärä maailmassa, jossa taiteilijatkin yritetään brändätä jo opiskeluaikanaan, ennen kuin heissä on yhtään mitään brändättävää. Toivon, että moni muu liittyy Musturin konseptikapinaan, jotta saisimme taiteen kentälle uusia, aidosti yllättäviä virtoja liikkeelle sysääviä voimia.
Nykyajassa nyt nähtävät Musturin grafiikanteokset keskittyvät viivojen ja pintojen liikkeeseen. Piirtämisen peruselementit, piste, viiva ja väripinnat hakeutuvat yhä uusiin muotoihin luoden jokaiseen teokseen omanlaisensa avaruuden. Värimaailmoissa on voimakkaita kontrasteja, muodoissa on olennaista vaihtelevin keinoin toteutettu virtaavuus ja päättymättömyys.
Elli Vuorisen videoinstallaatio Kiirehessä liikkumatoin (2019) hyödyntää kansantaiteen kuvastoa. Tämän karjalaiseen kirjontaan viittaavan kuva-aiheen taustalla raikaa itäkarjalainen kansanlaulu ”Ruskie neitsyt, valgie neitsyt…”
Museoesineiden kohtalokas juoksu
Elli Vuorisen kolmikanavainen videoinstallaatio on syntynyt yhteistyössä Kansallismuseon kanssa. Kiirehessä liikkumatoin (2019) asettaa museoesineet nykyaikaisen, pysähtymään kykenemättömän arjen hakkaavaan hölkkään ja pakonomaiseen liikkeeseen.
Antiikin kreikkalaisen saviruukun juoksija jatkaa juoksuaan kykenemättä pysähtymään, vanhat punasaviset ruukkuveistokset päätyvät jatkuvan kasvun alustoiksi. Puisilta kansantaiteen hahmoilta tippuu jäseniä, päät irtoilevat. Antiikkinen morsiusvakka halkeaa, ja siihen maalattu pariskunta joutuu erilleen puisen esineen hajotessa säleisiksi sytykkeiksi ja syttyessä palamaan. Teoksen ääniraidalla on eri kielillä tuotettua sanailua ihmiselon haasteista. Ääniraidan tekstit myös löytyvät suomennettuina näyttelytiedotteesta, hyvä!
Vuorisen kokeellinen stop motion -videoinstallaatio on kiertänyt jo yli 50 elokuva- ja taidefestivaalilla ja voittanut myös pääpalkinnon Pohjoismaiden suurimmalla animaatiofestivaalilla Fredrikstadissa. Teos on vallan vangitseva ja valloittava. Kokonaisuutta ohjailevat jossain määrin surrealistiset voimat, joten mitään lukittua tulkintaa on turha lähteä tarjoilemaan.
Tommi Musturi: Päättymättömät elämät / Unlimited Lives. Elli Vuorinen: Kiirehessä liikkumatoin. Galleria Rajatila, Hämeenpuisto 10, Tampere, 24.3.2020 saakka ma–pe 13–18, la–su 12–16
Katri Kovasiipi, teksti ja kuvat
