Parasta juuri nyt (1.2.2020): Ilves, Utopia, Fountain of Youth, Pelastetaan vanhat talot!, Il Posto

fountainofyouthjulistePIENI

Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Mikko Kyrönviita remontoi vanhaa hirsitaloa ja paljastaa Alvar Aallon keksineen skeittauksen sellaisena kuin se tänä päivänä ilmenee.

1

Lienee ymmärrettävää, että skeittauselokuvien pariin ei välttämättä eksy, ellei ole jollakin tavalla lajista tai sen estetiikasta kiinnostunut. Jos kuitenkin olet ajatellut aihepiiriin tutustua, niin Utopiasta on hyvä aloittaa. En tosin ole sitä itsekään vielä nähnyt, mutta Vantte Lindevallin tapa kuvata skeittausta on varsin tervetullut. Edellisessä Abkhazia-dokumenttielokuvassaan hän onnistui hienosti tuomaan esiin skeittauksen dynamiikkaa kaikkine hassuine konventioineen, mutta myös kuvaamaan muuttuvaa yhteiskuntaa skeittauksen kautta.

Skeittauselokuvissa dokumentoidaankin kiinnostavalla tavalla myös monia muita asioita varsinaisen skeittaussuorituksen lisäksi. Niistä voi seurata esimerkiksi kaupunkiympäristöjen muutosta tai ihmisten toimintaa ja vuorovaikutusta monissa muodoissaan. Ne kertovat tarinoita paikoista ja niiden ihmisistä ja ovat ajankuvia paitsi skeittauskulttuurista myös yhteiskunnasta laajemmin.

Näin Utopiakin, joka ohjaajan ja elokuvaan myös musiikit tehneen Vantte Lindevallin mukaan on ”dokumentaarinen skeittielokuva, jossa yhdistetään havainnoivan ja runollisen dokumenttielokuvan kerrontatyylejä sekä skeittivideoille tyypillistä kalansilmälinssiestetiikkaa”. Näyttämönä toimii niin Tampere kuin muutkin kaupungit.

Utopian erikoisensi-ilta Tampereen Arthouse Cinema Niagarassa lauantaina 1.2.2020 kello 22.45.

2

Tiesitkö muuten, että skeittaus sellaisena kuin se tänä päivänä ilmenee, on itse asiassa lähtöisin Suomesta. Ja tarkemmin Alvar Aallon päästä.

Kuten tiedämme, Alvar Aalto suunnitteli Villa Mairean Noormarkkuun ystävilleen Maire ja Harry Gullichsenille. 1939 valmistuneen Villa Mairean pihaan rakennettiin tiettävästi maailman ensimmäinen kidneypavun muotoinen uima-allas, jossa pohja on muodoltaan pyöreä ja kaareva. Tarina kertoo, että Aallon tuttava, yhdysvaltalainen maisema-arkkitehti Thomas Church vieraili Suomessa 1937 ja kierteli Aallon kanssa Helsingissä sekä muun muassa Paimion parantolassa ja Sunilan sellutehtaalla.

Churchin tyylin sanotaan muuttuneen juuri Suomen-vierailun jälkeen. Vierailullaan hän on hyvinkin saattanut nähdä myös Villa Mairean piirustukset. Varmaksi emme voi tietää, mutta Churchin suunnitteleman, vuonna 1948 valmistuneen Donnell Gardenin pihaan ilmestyi juuri vastaava uima-allas kuin Villa Maireassakin.

Sonomassa Kaliforniassa sijaitseva Donnell Garden esiteltiin House Beautiful -lehden kannessa huhtikuussa 1951, jonka jälkeen sen muodot sitten kopioitiinkin kymmeniintuhansiin kalifornialaisiin uima-altaisiin. Skeittarit löysivät samat uima-altaat erityisesti vuonna 1975, jolloin Kaliforniaa koetteli ennennäkemätön kuivuus ja vedenkäyttöä säännösteltiin laajasti. Takapihojen uima-altaita skeitanneet kehittivät temppuja, välineitä ja skeittauksen estetiikkaa tavoilla, jotka mullistivat skeittauksen. Kiitos siis Alvar Aallon.

Skeittari-kuvataiteilija-kulttuurin kymmenottelija Arsi Kevan kuratoima The Fountain of Youth -taidenäyttely Arthouse Cafe Kehräsaaressa ”antaa mahdollisuuden sukeltaa sisään skeittauksen maailmaan, nuoruuden lähteelle, jonne harva edes tiesi haikailevansa”.

Lienee historian ironiaa, että tämä nuoruuden lähde sijaitsee juuri Porissa (noormarkkulaiset, olen pahoillani).

Näyttelyn taiteilijat ovat Carli Broberg, Jussba Hakala, Justus Hirvi, Enni Kalilainen, Otto Karvonen, Valtteri Kivelä, Eesu Lehtola, Kaija Papu, Juha Pönkänen, Katri Sipiläinen, Vesa Tenhonen, Timi Valo ja Anssi 8000.

Avajaisissa lauantaina 1.2. kello 20–02 asiaankuuluvan levymusiikin tarjoilee DJ Mäksy.

The Fountain of Youth -taidenäyttely on esillä Arthouse Cafe Kehräsaaressa 1.–29.2.2020.

3

Olen jo useamman vuoden ajan remontoinut reilut sata vuotta vanhaa hirsitaloa. Tunnustettakoon nyt kuitenkin, että kunnostan taloa vain haaveissani. Sitä ei siis minulla vielä ole. Toistaiseksi. Mutta aijai, siellä sitä sitten kelpaa kavereiden kanssa viettää kesäjuhlia ja syksyisin sienestää, marjastaa ja hillota ankaran talven varalle kuin Veikko Huovisen Hamsteri ikään!

Kunnostan taloa tietenkin perinteitä vaalien ja alkuperäisiä materiaaleja sekä rakennustekniikoita käyttäen. Kerettiläiset kun olivat menneet aiemmin käyttämään muovia, lateksimaaleja ja ties mitä harhaoppisten materiaaleja!

Vanhassa talossa sitä hommaa riittää. Pitää esimerkiksi tietää mihin vuodenaikaan lattialankut tulee asentaa, miten purkaa ja entisöidä leivinuuni sekä miten rossipohja tulee kunnostaa ja kuinka kiinnittää vuoliaiset, korokepuut ja lattialautojen koolaukset. Ja ne kissanluukut. Kesäisin auki, mutta milloin ne nyt sitten pistetään kiinni, kun järvetkään eivät enää jäädy.

Eurojackpotia odotellessa Facebookin Pelastetaan vanhat talot! -ryhmän seuraaminen saa luvan auttaa pahimpaan romantisointiin. Ryhmässä on sekä alan ammattilaisia että meitä, sanotaanko nyt vaikka ”ei aivan ammattilaisia”. Vertaistukikanavana toimivassa ryhmässä on toisinaan mielipiteitä ihan yhtä paljon kuin jäseniäkin, mutta hämmästyttävä määrä osaamista ja tietoa ihmisillä kyllä on vanhojen rakennusten kunnostamisesta.

4

Kirjassaan Baarien mies M.A. Numminen seikkailee puolustusvoimien talvisotaharjoituksissa jossakin Riihimäen ja Hyvinkään välimaastossa, kun hänellä alkaa nälkä kurnia suolissa. Numminen päättääkin lähteä pizzalle vanhan tuttunsa Laakson omistamaan Kahvila-ravintola Bohémeen Riihimäelle.

Laakso oli New Yorkissa ja Lontoossa pyörittyään sekä toimittuaan 11 vuotta ravintola-alalla Tukholmassa, päättänyt ostaa baarin Riihimäeltä. Laakso oli kunnostanut paikan ”kansainvälisen luokan ruokailupaikaksi”. Bohémessa oli kolme tarjoilijaa ja lounasaikaan asiakkaita riitti, mutta iltaisin vain ani harvoin, Numminen kuvaa.

Niinpä sitten kävi, että ”eräänä iltana, kun ravintolassa oli muutama asiakas oluella, Laakso päätti muuttaa koko systeemin. Hän tarttui kirveeseen, hakkasi tarjoilupöydät tuusan nuuskaksi, repi valkoisen paidan päältään, heitti solmion nurkkaan ja totesi tyynesti: Tästä lähtien tämä on keskikaljabaari!”

”Asiakkaat riemastuivat. Sana kulki kiireesti läpi Riihimäen. Uusi kunnon paikka oli syntynyt!”

Tarinahan ei liity oikeastaan mitenkään tähän, mutta joka tapauksessa Il Poston pizzat ovat kansainvälistä luokkaa. Kunnon paikka!

Il Posto Trattoria, Insinöörinkatu 19, Hervanta.

5

Tämä pitäisi olla oikeastaan ensimmäisenä, mutta koska Ilves on tullut takaisin huipulle jäädäkseen, niin sopii tämä listan viimeiseksikin.

Kuten tiedetään, meillä kaikilla on toisinaan tarve syventyä kansakunnan muistin äärelle Youtubeen. Niinpä minäkin eräänä iltana katsoin Ilveksen edellisiä finaaliotteluita kaudelta 1997–1998, jolloin vastustajana ollut HIFK oli parempi suoraan kolmessa ottelussa.

Riemukseni törmäsin kuitenkin tuolloin HIFK:ta edustaneen Olli Jokisen haastatteluun ensimmäisen finaaliottelun jälkeen. Hiuksensa punaiseksi värjänneen 1990-luvun nuoren sanat pätevät tänään siinä missä Helmisen ja Larssoninkin aikoihin: Ilveksellä on hyvä hyökkäys – ja Dostalin myötä nyt myös liigan paras maalivahti, se kauan kaivattu viimeinen lenkki.

Pitkälle mennään, kuten Aatos Wallin, pian 5-vuotta, tietää!

Kuva: Aatos Wallin

Mikko Kyrönviita

 

Pin It on Pinterest

Share This