Vuoden 2020 erinomaiset #11: Tietokirjallisuus

Viljami Puustinen. Kuva: Toni Härkönen

Seuraavassa Kulttuuritoimituksen tekijät esittelevät 50 kuluneen vuoden erinomaista tietokirjaa. Esitellyt kirjat eivät ole paremmuus- vaan aakkosjärjestyksessä kirjailijan ja joissain tapauksissa teoksen nimen mukaan.

Lista ei ole äänestyksen tai haudanvakavan komiteamietinnön tulos; siltä ei siis välttämättä löydy aivan jokaista vuoden 50 parhaasta tietokirjasta.

Jokainen esitellyistä opuksista on kuitenkin ansainnut paikkansa listalla olemalla erinomainen – ainakin tekstin kirjoittajan mielestä.

Huom! Tästä listauksesta et löydä kaunokirjallisia teoksia. Niitä käsitellään juttusarjan kahdennessatoista osassa. Kaikki Vuoden 2020 erinomaiset -sarjassa julkaistut jutut pääset lukemaan täältä.

* *

Risto Ahti: Itse (Aviador)

Pitkän linjan kirjoittamisenopettajan teoksessa käydään käsiksi ihmisen perusolemuksen probleemeihin. Risto Ahdin aihepiirinä on kaikki, mitä ihminen voi tietää, uskontojen, filosofian, psykiatrian, tieteen ja taiteen kautta.

”On aivan selvää, että Ahti kuuluu syvänmerenkalastajiin, eli ei tyydy pinnallisuuksiin eikä helppoihin ratkaisuihin. Ilmeistä on myös, että hän suorastaan vihaa kyynistä ja tieteisuskovaista kirjallisuutta, jossa kaikkea omavaltaista, yleisesti todistamatonta tutkiskelua nimitetään usein esoteeriseksi huuhaaksi.” (Erkki Kiviniemi – lue koko arvio täältä)

* *

Rutger Bregman: Hyvän historia – Ihmiskunta uudessa valossa (Atena)

Hollantilainen historioitsija Rutger Bregman keräsi raamatunpaksuisen kirjan todisteita, että ihminen on hyvä. Suomentanut Mari Janatuinen.

”Mutta mikä on tämä hyvä ihminen? Vastausta etsivä Bregmanin kirja on hengästyttävä. Minun on pidettävä taukoja sitä lukiessani, sillä on liian helppo kietoutua kirjan todisteluiden pauloihin ja heittää koko ihmiskunnan pahuus romukoppaan. Siteeraahan Bregman itsekin kirjassaan filosofia ja matemaatikkoa Bertrand Russelia, että on varottava halua uskoa. Onko jokin asia totta, vai haluatko vain uskoa niin. Bregman on rakentanut koko kirjansa siten, että hän debatoi itsensä kanssa.” (Sari Passaro – lue koko arvio täältä)

* *

Dokumenttielokuvan suuri tuntematon – katseita Antti Peippoon (Aalto-yliopisto)

Jouko Aaltosen, Satu Kyösolan ja Ville Suhosen toimittama ja Aalto-yliopiston julkaisusarjassa ilmestynyt teos kertoo 30 vuotta sitten kuolleesta elokuvaajasta, Antti Peiposta.

”Jos Antti Peippo ja hänen tuotantonsa on nyt muutaman vuosikymmenen myötä ehtinyt jotenkin unohtua, uusi kirja onkin sitten varsinainen runsaudensarvi. Tekstien ote vaihtelee tieteellisten artikkeleiden analyyseista vapaamuotoisiin haastatteluihin ja dokumentoituihin yhteismuisteloihin, ja puheenvuoro annetaan välillä myös itse tekijälle, eli mukana on myös muutama Peipon oma teksti.” (Tiina Nyrhinen – lue koko arvio täältä)

* *

Timo Kalevi Forss. Kuva: Kari Pitkänen

Timo Kalevi Forss: Unohtumattomia kirjeitä Suomesta (Like)

Timo Kalevi Forss kokosi yksiin kansiin sata kirjettä Suomen lähihistorian ajalta. Kirjan mukainen teemanäyttely on avoinna Tampereen Vapriikin Postimuseossa 31.1.2021 saakka.

”Kirjeistä välittyy eletty ja koettu, usein hyvinkin konkreettisesti. Aino-vaimon kirje talvisodassa miehelleen Varma Kotilaiselle pääsi perille sirpaleiden lävistämänä. Eugen Schaumanin kirje tsaari Nikolaille löytyi Bobrikovin murhan jälkeen ampujan taskusta – veren tahrimana.” (Kari Pitkänen – lue koko arvio täältä)

* *

Paolo Giordano: Tartunnan aikaan (Aula & Co)

Roomalainen Paolo Giordano alkoi kirjoittaa kirjaansa karkauspäivänä 29.2.2020, hieman yli viikko sen jälkeen, kun epidemia oli räjähtänyt käsiin Pohjois-Italiassa. Kirja ilmestyi jo huhtikuussa, suomeksikin. Suomentanut Leena Taavitsainen-Petäjä.

”Giordanon mietinnät ovat tuttuja meillekin: ketä uskaltaa tavata ja miten. Ja se, miten ihminen pyrkii ulkoistamaan vaaran sinne muulle: se on vain Kiinassa, se on Lombardiassa, ei Roomassa, missä kirjailija asuu – tai se on siellä Uudellamaalla. Miten asettaa rajansa tuttavapiirissä, kun ensimmäiset uutiset epidemian rantautumisesta omaan maahan saapuvat.” (Eija Niskanen – lue koko artikkeli täältä)

* *

Lina Gustafsson: Eläinlääkärinä teurastamossa (Johnny Kniga)

Tuotantoeläinten hyvinvoinnista huolestunut ruotsalainen eläinlääkäri kirjasi neljän kuukauden ajan, mitä teurastamossa tapahtuu. Suomentanut Tarja Lipponen.

”Eläinlääkärin inhorealistinen teurastamoraportti ei ole kansiin kirjattu aktivistivideo, vaan se kyseenalaistaa eläintuotannon kokonaisuudessaan. Talouden ehdoilla pyörivässä maailmassa metsänhoitaja hoitaa puut metsästä ja eläinlääkäri varmistaa, että eläimet ovat terveitä ennen kuin ne tapetaan, sillä tuotanto häiriytyisi eläintaudeista.” (Tommi Liljedahl – lue koko arvio täältä)

* *

Susan Heikkinen: Pullopostia Seilin saarelta – potilas numero 43 (SKS)

Susan Heikkinen perehtyy teoksessaan mystisten lasipullojen sisältöön, jonka oli kirjoittanut ja kätkenyt Seilin mielisairaalan potilas numero 43, Saima Rahkonen (1903–1959).

”Heikkinen ei sorru Saiman kertomuksen äärellä tarpeettomaan dramaattisuuteen, muttei myöskään asettaudu analyysien kohdalla liian kliiniseksi. Juuri tämän tasapainon ansiosta kirjan herättämistä tunteista olennaisin on myötätunto. Se tekee pienestä tarinasta ison kokemuksen – ei täydellistä eikä mullistavaa, vaan juuri sellaisen, kuin Saima Rahkonen ansaitsee.” (Aleksi Leskinen – lue koko arvio täältä)

* *

Mikko Helsenius & Jari Ruotsalainen: Merimiestatuoinnit (SKS)

Kauniisti kuvitetussa tietokirjassa kerrotaan, millaisia tatuointeja entisaikojen merimiehillä oli, ketkä niitä tekivät ja mitä ne merkitsivät.

”Parasta kirjassa on se, että vanhojen seilorien suullinen perimätieto on saatu talteen tältäkin osin. Myös kirjan kuvitus – kuva-arkit, tatuointikoneet, muotokuvat, laivat – on lyömätöntä.” (Tero Alanko – lue koko arvio täältä)

* *

Juha Hurme: Suomi (Teos)

Tuottelias kirjailija, käsikirjoittaja ja teatteriohjaaja Juha Hurme käy uudessa teoksessaan Suomen historian ja Kalevala-mystiikan kimppuun.

”Teos ei faktan ja fiktion yhdistelmänä istu oikein mihinkään kategoriaan, mutta haitanneeko tuo: harvoin olen hihitellyt ja pyrskähtänyt äänekkääseen nauruun kirjaa lukiessa. Hurmeen tyyli varmasti jakaa mielipiteitä, mutta itselleni toimii erinomaisesti nykypuhekielen käyttö tilanteissa, joista normaalisti on kirjoitettu ja puhuttu kuivan ’pönöttävästi’.” (Mikko Manka – lue koko teksti täältä)

* *

Eeva-Liisa Hynynen & Pekka Viljanen: Kittilän laki (Otava)

Kittilän laki käy yksityiskohtaisesti läpi kunnan päättäjien seikkailut lain rajamailla ja osin myös kaukana lain rajojen ulkopuolella.

”Jos kirja jotain osoittaa, niin sen, että kunnallinen itsehallinto on tässä maassa erittäin vahva. Jopa itsetuhoisuuteen saakka. Kirjaa on kuvattu hyytäväksi kuntatrilleriksi ja kerrankin mainostekstin kuvaus on todella osuva. Jos Kittilän tapahtumat olisivat fiktiota, kriitikot haukkuisivat tarinan täysin epäuskottavaksi.” (Pasi Huttunen – lue koko teksti täältä)

* *

Mirja Hämäläinen. Kuva: Kosmos

Mirja Hämäläinen: Avoimet suhteet (Kosmos)

Mirja Hämäläisen kirja on perusteellinen ja johdonmukainen katsaus avoimien suhteiden eri muotoihin.

”Parhaimmillaan kirja auttaa lukijaa tutkimaan kaikkia sosiaalisia suhteitaan uudella tavalla ja näkemään niihin liittyvät mahdollisuudet ja rajoitukset. Jos tarkastelisimme parisuhteidemme lisäksi perhe- ja ystävyyssuhteitamme objektiivisemmin ja kommunikoisimme avoimemmin, maailma olisi aika paljon onnellisempi paikka.” (Janica Brander – lue koko arvio täältä)

* *

Marko Juntunen: Matkalla islamilaisessa Suomessa (Vastapaino)

Lähi-idän tutkimuksen dosentti Marko Juntunen kirjoitti laadukkaan teoksen maahanmuutosta, Suomesta ja islamista.

”Kirja on hyvin sujuvasti kirjoitettu eikä vaadi lukijaltaan ennakkotietoja aihepiiristä. Teos on eläväinen kertomus tämän päivän Suomesta, missä asuu myös muslimeita ja mitä Juntunen on tutkinut pari vuosikymmentä.” (Leena Reikko – lue koko teksti täältä)

* *

Hannele Jyrkkä: Etsijä – Tero Saarisen tie nykytanssin huipulle (Siltala)

Hannele Jyrkän teos kertoo tanssija ja koreografi Tero Saarisen polusta kansainvälisen nykytanssin huipulle.

”Etsijä kertoo paitsi Saarisesta, myös hänen teostensa kautta monella tapaa tanssista ja tanssin merkityksestä. Aivan kuin kirja pyrkisi kurottamaan pitkälle ulos omista kansistaan kuten Saarisen liike usein säteilee ja väreilee ulos tanssijoiden kehoista. Kirja ei myöskään ole mikään päätepiste, elämäkerta, joka kertoisi menneestä, vaan se avaa myös Tero Saarinen Companyn tulevaisuuden haaveita ja tanssihistoriallisesti tärkeitä tavoitteita.” (Merja Koskiniemi – lue koko arvio täältä)

* *

Eila Kaarresalo-Kasari: Jazztyttö (Aviador)

Rohkea ja fanaattinen jazzdiggari kirjoittaa muistelmateoksessaan valokuvantarkasti New Yorkissa viettämistään vuosista 1960-luvulla.

”New Yorkin vuosien aikana hän koki ja näki paljon ja tutustui moniin merkittäviin kulttuurialan ja yhteiskunnallisen elämän vaikuttajiin. Se kaikki käy oikein hyvin ilmi sujuvasti kirjoitetusta kirjasta, josta huokuu mukavalla tavalla päiväkirjanomaisuus. Valtava henkilögalleria niin jazzmuusikoineen, elokuvatähtineen kuin muinekin kuuluisuuksineen on oleellinen osa kirjan sisältöä. Kohtaamiset on tarkasti dokumentoitu, ja yksityiskohtaiset tarinat ovat päätyneet kirjaan valaisemaan sitä, millaista kulttuurielämää suomalaisneito on Isossa Omenassa viettänyt.” (Marita Nyrhinen – lue koko arvio täältä)

* *

Kertomuksen vaarat – kriittisiä ääniä tarinataloudessa (Vastapaino)

Maria Mäkelän, Samuli Björnisen, Ville Hämäläisen, Laura Karttusen, Matias Nurmisen, Juha Raipolan ja Tytti Rantasen toimittama tietokirja on osa Koneen säätiön rahoittamaa Kertomuksen vaarat -projektia.

”Kertomuksen vaarat on vaikuttava tietokirja. Se vie ilon somepäivitysten, keskusteluohjelmien ja lehtien seuraamisesta. Enää ei voi sokeasti heittäytyä tunteikkaiden kertomusten vietäväksi, vaan ajautuu tutkimaan, edustaako yksittäistapaus laajempaa ilmiötä. Kenen etua kertomus palvelee?” (Tommi Liljedahl – lue koko arvio täältä)

* *

Kalle Kinnunen ja Matti Rämö. Kuva: Otava.

Kalle Kinnunen & Matti Rämö: Hymypoika (Otava)

Elokuvatoimittajien Kalle Kinnusen ja Matti Rämön elämäkertateoksen kohteena on yksi kansainvälisesti menestyneimmistä elokuvaohjaajistamme, Dome Karukoski.

”Kinnunen ja Rämö ovat osaavia haastattelijoita ja saavat haastateltavansa avautumaan – jopa kipeistä asioista. Tiivistämisen taito on ollut mitä ilmeisimmin kirjoitusprojektin työläin vaihe. He ovat onnistuneet koostamaan kirjastaan kiinnostavan ja helppolukuisen sekä samalla elokuva-alaa valottavan teoksen, joka paljastaa myös sen, millainen jättiurakka on pyrkiä alalla kansainvälistymään.” (Marita Nyrhinen – lue koko arvio täältä)

* *

Eeva Kolu: Korkeintaan vähän väsynyt – eli kuinka olla tarpeeksi maailmassa, jossa mikään ei riitä (Gummerus)

Eeva Kolu miettii teoksessaan, mikä meitä uuvuttaa, mutta pohtii myös keinoja, kuinka tuntea itsensä riittäväksi yltäkylläisessä maailmassa, jossa mikään ei riitä.

”Uupumuksen ja riittämättömyyden tunteiden kanssa kamppaillut Kolu kirjoittaa, ettei tunne yhtään kolmekymppistä naista, joka ei olisi ollut joko burnoutissa tai lähellä sitä. Hurja väite, mutta tuntuu myös omasta kolmekymppisten naisten maailmastani käsin pelottavan tutulta.” (Kaisa Järvelä – lue koko teksti täältä)

* *

Petri Laaksonen: Aallon jalanjäljillä (Rakennustieto)

Petri Laaksosen moderninnäköinen kirja Suomen tunnetuimmasta arkkitehdistä valaisee erityisesti Aallon Helsinkiä.

”Laaksosen into heijastuu niin sisällöllisesti kuin visuaalisesti kirjan joka sivulta. Teksti on koukuttavaa, innostavaa ja kaikin puolin helppolukuista. Hieno kuvagalleria on runsaudensarvi, jonka avulla Aallon teoksia tuntemattakin pääsee jutun juonesta kiinni.” (Marita Nyrhinen – lue koko arvio täältä)

* *

Jukka Lyytinen: Lauri Viita – Kirjailijan elämä (SKS)

Tiivis elämäkerta Lauri Viidasta on yhtä aikaa sekä hurja että hauska, mutta lopulta hyvinkin surullinen kertomus yhden kirjailijan ihmiskohtalosta.

”Koulunsa nuori mies lopetti 17-vuotiaana ja oli tuossa vaiheessa jo kauan tiedostanut oman erikoislaatuisuutensa ja älykkyytensä. Noita hyveitään Viita ei sittemmin kätkenyt vakan alle. Ihmisenä ja keskustelijana hän lienee ollut sietämätön: kovaääninen ja vaativa besserwisser, jonka oli nujerrettava vastustajansa argumenteillaan ja verbaliikallaan. Vaikutelmaa tehostivat miehen iso koko, leveä rinta ja jyrisevä ääni. Puhetta riitti vaikka yöt läpeensä.” (Kari Pitkänen – lue koko arvio täältä)

* *

Caitlin Moran: More Than a Woman (Ebury)

Englantilainen feministi, journalisti ja kirjailija Caitlin Moran tykittää uudessa kirjassaan faktaa naisen monista rooleista.

”Moran tarttuu mieltään askarruttaviin asioihin huumorin kautta, kuten miettiessään, miksi naisen seksuaaliselle halulle on niin vähän kuvailevaa sanastoa verrattuna miesten vastaavaan. Tai miksi jotkut maailman yleisimmät ilmiöt, kuten naisen kylvyn jälkeinen veden valuminen vaginasta, eivät koskaan nouse esiin keskusteluissa.” (Tiina Nyrhinen – lue koko teksti täältä)

* *

Are Nikkinen: Haukivuoren Houdini (Like)

Haukivuoren Houdini kertoo itseoppineesta sirkustaiteilijasta Aimo Leikkaasta.

”Samoja temppuja ei voinut esittää ikuisesti, olivat ne kuinka hienoja ja hurjia hyvänsä. Hirttonumeron jälkeen Aimo Leikas lukitsi itsensä giljotiinin terän alle ja vapautui määräajassa. Sitten hän rupesi pelaamaan venäläistä rulettia yleisön edessä. Hartolan syysmarkkinoilla vuonna 1976 jokin meni vikaan. Leikas ampui itseään ohimoon ja kuoli. Viimeisessä näytöksessään hänellä oli seitsemän ihmisen yleisö.” (Tero Alanko – lue koko teksti täältä)

* *

Trevor Noah. Kuva: Kwaku Alston

Trevor Noah: Laiton lapsi – värikäs nuoruuteni Etelä-Afrikassa (Atena)

Etelä-Afrikassa varttuneen yhdysvaltalaiskoomikon omaelämäkerrallinen teos kertoo apartheidista, rasismista, köyhyydestä ja ulkopuolisuudesta. Suomentanut Jaana Iso-Markku.

”Noah kirjoittaa uskomattoman hauskasti ja älykkäästi, mutta hän käyttää itseään sanomansa välineenä, ei sen keskipisteenä. Kirja sai miettimään, miksi suomalaiset tietävät enemmän jopa Yhdysvaltain sisällissodasta kuin apartheidista, joka oli virallisesti voimassa vuoteen 1991 asti. Kirjan lopussa Noah vastaa tähänkin.” (Janica Brander – lue koko teksti täältä)

* *

Juri Nummelin: Kuoleman usvaa ja pimeyttä – suomalaisen kauhukirjallisuuden historia (Oppian)

Kuoleman usvaa ja pimeyttä on 350-sivuinen katsaus aliarvostettuun kirjallisuudenlajin historiaan Suomessa.

”Kirjassa mainitaan Stephen Kingin esittämä ajatus siitä, miksi sotien jälkeen kauhufiktio ei kiinnosta. Sodan kauhujen jälkeen ihmiset kaipaavat kaikkea muuta kuin elää niitä kauhuja uudelleen. On mielenkiintoista nähdä, hiipuuko dystopian suosio koronapandemian myötä. Kavahdammeko kohta tarinoita, joissa tappajavirus vaanii ja sivilisaatiot romahtelevat?” (Kirsi Haapamatti – lue koko artikkeli täältä)

* *

M.A. Numminen: Kaukana väijyy ystäviä – Muistelmat I (Docendo)

Omaelämäkerta avaa muusikko M.A. Nummisen laajaa tuotantoa ja rikasta kulttuurielämää.

”Numminen on hahmo, joka on herättänyt pahennusta ja keskustelua, kyseenalaistanut rajoja ja normeja. Kuitenkin tapa, jolla hän on sen tehnyt, on ollut aina omalla tavallaan asiallinen, jopa sivistynyt, eikä aggressiivisuus ole kuulunut hänen tapaansa vaikuttaa ja ilmaista ajatuksiaan. Monen muun aikalaisensa tavoin hänen oma positionsa on populaarikulttuurin kasvaneen arvostuksen myötä muuttunut vahvasti vastakulttuurisesta vaikuttajasta hyväksytyksi, arvostetuksi ja palkituksi taiteilijaksi.” (Terhi Skaniakos – lue koko arvio täältä)

* *

Lauri Nurmi: Jussi Halla-aho – epävirallinen elämäkerta (Into)

Politiikan toimittajan epävirallinen elämäkerta perussuomalaisten puheenjohtajasta Jussi Halla-ahosta ei ole mikään pikapaljastus, vaan perusteellinen, pitkän aikavälin taustoitus ja analyysi tapahtuneeseen.

”Lauri Nurmi jos kuka on sopiva säilänheiluttaja Suomen poliittisen historian ehkä omalaatuisimman ja ihon alle menevimmän poliitikon kirjalliseksi haastajaksi. Ja niinhän siinä käy, että Nurmi ravistelee Halla-ahoa lopulta kuin olkiukkoa. Mutta huomatkaa – arvostavasti. Nurmella on aina nippu tiukkoja faktoja, joilla hän kohdettaan tökkää. Halla-ahon suosion salaisuus, Scripta-blogi, on luettu huolella, kaikki lehtiartikkelit ja mediajulkisuus pengottu, ystävät ja läheiset sukuineen perattu.” (Anne Välinoro – lue Pasi Huttusen kirjoittama arvio täältä)

* *

Tomi Palsa: Valitut Palsat 2009–2019 (Tomi Palsa)

Tamperelainen Tomi Palsa on kuvannut artisteja ja keikkoja – hellityn legendan mukaan kahdeksana päivänä viikossa – 1980-luvun lopulta asti.

”Palsan kirja on tinkimättömästi Palsan näköinen festarikenttien ja kuvauspittien pölyä, kiihkeyttä ja hikeä huokuva tilinteko siitä, miksi elävä musiikki ja myös siellä esiintyvien lukemattomien ihmeellisten hetkien taltioiminen kuviksi on hyvin tärkeää.” (Pasi Huttunen – lue koko arvio täältä)

* *

Milla Peltonen. Kuva: Into

Milla Peltonen: Erakot – omintakeisten suomalaisten elämäntarinoita (Into)

Virroilla asuva Milla Peltonen teki ymmärtävän kirjan suomalaisista erakoista.

”Monet sotaan osallistuneet miehet eivät tulleet kaiken kokemansa jälkeen toimeen ns. normaaliyhteiskunnan kanssa. Heille erakkoudessa oli kyse selviämisestä, sekä itsensä että muun maailman kanssa. Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin mennä metsään. Nykyään yksin eläminen valitaan usein maailmankatsomuksellisista tai ekologisista syistä. Ei haluta osallistua kapitalistiseen kilvoitteluun ja oravanpyörään eikä maapallon tuhoamiseen. Halutaan tulla toimeen vähällä ja itse.” (Tero Alanko – lue koko arvio täältä)

* *

Timo Pennanen: Top 1000 – kuuden vuosikymmenen tuhat menestyneintä listahittiä Suomessa (Avain)

Listaekspertti Timo Pennanen on koonnut kauniisti taitettuun kirjaansa suomalaisten rakastamat hittikappaleet yhtyeiltä ja artisteilta ABBAsta ZZ Topiin ja Mauno Kuusistosta Behmiin.

”Kirja soveltuu parhaiten selailuun, omien suosikkien ja itselle vieraiden kuriositeettien bongailuun. Jokaisesta kappaleesta on mukana pieni tekstinpätkä, olennaiset krediittitiedot sekä – mikä ilahduttavinta – singlen tai levyn kansikuva. […] Ehkäpä kiinnostavinta kirjassa ovat kunkin vuosikymmenen niputtavat lyhyet artikkelit, joissa Pennanen käy läpi musiikin julkaisemiseen ja kuluttamiseen liittyviä muutoksia, tilastojen ja grafiikoiden kera.” (Antti Lähde – lue koko teksti täältä)

* *

Maria Pettersson: Historian jännät naiset – merirosvoja, meedioita, varkaita ja vakoojaprinsessoja (Atena)

Joukkorahoituskampanjan turvin julkaistussa tietokirjassa kerrotaan tarinat yli 100 naisesta ympäri maailmaa, yli neljäntuhannen vuoden ajalta.

”Lyhyet, muutaman sivun mittaiset tarinat soljuvat hienosti eteenpäin. Elämäntarinat ovat jo sinänsä kiinnostavia, mutta Maria Pettersson on myös taitava kirjoittaja. Tarinat paitsi kiehtovat, myös voimauttavat ja inspiroivat, naiset ovat eläneet ja selviytyneet aivan uskomattomissa historiallisissa konteksteissa.” (Terhi Skaniakos – lue koko arvio täältä)

* *

Reijo Pitkäranta: Fata verborum – näkymiä sanojemme historiaan (Gaudeamus)

Ylen latinankielisistä uutisista tuttu Reijo Pitkäranta luo yleissilmäyksen suomen kielessä käytettyjen sanojen taakse.

”Sanojen taustoista nousee yllättäviä kehityskulkuja. Platonin varsinkin matematiikkaan yhdistetyn akatemian merkitys oli 1600-luvun Pariisissa laajentunut merkitsemään monia oppineiden yhteisöjä ja kokoontumispaikkoja, myös ilotaloja. Ei ihme, onhan rakasteluun uppouduttu tutkivalla otteella jo aikojen alusta, länsimaisessa kulttuurissakin mm. Ovidiuksen Rakastamisen taidossa pari tuhatta vuotta sitten.” (Risto Ojanen – lue koko teksti täältä)

* *

Johanna Pohjola. Kuvat:Gummerus

Johanna Pohjola: Isä pullossa (Gummerus)

Johanna Pohjola alkoi tutkia alkoholismia, koska hän halusi löytää syyn perhettään kohdanneelle tragedialle.

”Pohjolan isää hoidot eivät ehtineet auttaa, mutta kirjasta voi olla apua ihmisille, joiden läheiset tai jotka itse kamppailevat päihteiden kanssa. Isä pullossa on tärkeä ja erinomaisesti kirjoitettu tietokirja.” (Sirpa Pääkkönen – lue koko arvio täältä)

* *

Viljami Puustinen: Veljekset Gallén (Like)

Viljami Puustinen piirtää kirjassaan Veljekset Gallén kokonaiskuvan paitsi oman sukunsa, myös koko heräävän Suomen aamunkoitosta 1900-luvun taitteessa.

”Puustinen nivoo suomalaiset kulttuurivaikuttajat mukaan sukunsa tarinaan mestarin elkein. Kirja etenee hyvin intensiivisesti, lähteitä on käytetty runsaasti ja taiten, ja tuttuja nimiä vilahtelee esiin sivu toisensa jälkeen: Kajanus, Sibelius, Edelfelt, Merikanto, Aho, Mannerheim, Tillander, Erkko, Järnefelt ja niin edelleen. Tässä seurassa ei pitkästy.” (Kari Pitkänen – lue koko arvio täältä)

* *

Päiväkirjojen jäljillä – Historiantutkimus ja omasta elämästä kirjoittaminen (Vastapaino)

Maarit Leskelä-Kärjen, Karoliina Sjön ja Liisa Lanun toimittama tietokirja luo monipuolisen ja laajan katsauksen päiväkirjojen kirjoittamisen historiaan.

”Päiväkirja on kirjoittajalleen yksityinen tila ja turvapaikka. Kirjoittaminen tarjoaa väylän purkaa tunteita ja päivän tapahtumia. Päiväkirja on kuin hyvä ja luotettu ystävä. Päiväkirjoja on kirjoitettu vuosisatojen ajan. Niinpä ne tarjoavat tutkijoille ainutlaatuista materiaalia tutkia sekä historiallisia tapahtumia että arkea.” (Sirpa Pääkkönen – lue koko arvio täältä)

* *

Panu Rajala: Kansallisrunoilija J.L. Runebergin elämä (Minerva)

Panu Rajalan teos nostaa valokeilaan Runebergin ykkösmuusan, neiti Emilie Björksténin.

”Kaikkiin kysymyksiinsä Rajala ei vastaa, mutta sen verran pohdittuja ne ovat, että lukija aktivoituu osallistumaan kisaan. Elämäkerta on kuitenkin johdonmukainen kuvaus. Vaikka se seuraa ja kommentoi muita tutkijoita, ennen muita Matti Klingeä, Lauri Viljasta ja Johan Wredeä, käteen jää Rajalan painottama tulkinta, että kansallisrunoilijamme tekemisiä säätelee ennen kaikkea se, että hän on runoilija.” (Risto Ojanen – lue koko arvio täältä)

* *

Jonni Roos: Rosa Liksom, niinku taidetta (Like)

Haastatteluihin ja lehtiartikkeleihin perustuva teos kertoo nykyään paremmin kirjailijana tunnetun Rosa Liksomin taipaleesta kuvataiteilijana.

”Rosa Liksom, niinku taidetta on rento ja viehättävä sukellus Rosa Liksomin kuvataiteeseen ja nostalgiapläjäys Liksomin ikätovereille, kun tekstissä vilahtaa vähän väliä joku tuttu taiteilija- tai kriitikkonimi. Nuoremmille lukijoille kirja antaa mukavan siivun lähivuosikymmenien kulttuurihistoriaa. Suurin ansio kuuluu kuitenkin upealle kuvitukselle. Kirjassa on laaja kattaus Liksomin taidetta ja valokuvia eri vuosikymmeniltä. Niitä katsellessa on hymy herkässä.” (Sirpa Pääkkönen – lue koko arvio täältä)

* *

Juho Saari: Kuuluisan kuoleman varjo – Miksi Kyllikki Saaren murha ei unohdu (Gaudeamus)

Professori Juho Saaren kirja Kyllikki Saaren murhasta on tarkka ja runsas tutkielma murhamyytin synnystä ja kollektiivisesta muistista.

”Kuuluisan kuoleman varjo on myös kulmakarvoja nostattavaa poliisihistoriaa. Murhatutkinnassa tehtiin useita alkeellisia virheitä, ja kaikenkarvaisen väen ennustajista lähtien annettiin sekaantua tutkintaan. Toisaalta sekoilu ja mediasirkus ovat osa myyttiä, joka tapauksesta kasvoi.” (Janica Brander – lue koko arvio täältä)

* *

Jon Savage: The Searing Light, the Sun and Everything Else (Faber and Faber)

Englantilaisen musiikkitoimittajan teos on ”suullinen historia” Joy Division -yhtyeen Ian Curtisin itsemurhaan päättyneestä elämästä.

”Tragedia tämäkin on, sillä Curtisin ympärillä ei ollut yhtään aikuista, vain hädin tuskin täysi-ikäisiä Joy Divisionin äkkimenestyksestä innostuneita bändikavereita ja sekavia häslääjiä, jotka vasta jälkikäteen ymmärsivät ystävänsä sairauden ja tilanteen todellisen vakavuuden. Kitkerimmän ja kuvaavimman kommentin sanoo Curtisin leski Deborah: ”Ian ei tappanut itseään, koska hänellä oli avio-ongelmia; hänellä oli avio-ongelmia, koska hän halusi tappaa itsensä.” (Samuli Knuuti – lue koko teksti täältä)

* *

Judith Schalansky: Kaukaisten saarten atlas (Poesia)

Saksalaisen kirjailijan ja graafisen suunnittelijan kaunokirjallinen karttakirja kertoo viidestäkymmenestä syrjäisestä saaresta kaikissa maailman merissä. Suomentanut Marko Niemi.

”Kirjaan rakastuu hetkessä. Yksityiskohtaisten maantieteellisten tietojen vieressä on lyhyt kaunokirjallinen teksti, joka kertoo jotain valloittajista, löytöretkeilijöistä, orjuudesta, haaksirikoista, aarteenetsinnästä ja usein näiden saarten viheliäisyydestä ja retkikuntien epätoivosta. Kirja on voittanut Saksassa ilmestyessään vuoden kauneimman kirjan palkinnon.” (Lepe Parviainen – lue koko teksti täältä)

* *

Yuri Shikalov: Markat, farkut ja sukkahousut – Laiton kauppa ja länsimuodin lumo Neuvostoliitossa (Gaudeamus)

Karjalan historiaan erikoistuneen dosentin, 1990-luvulla Suomeen muuttaneen Yuri Shikalovin kirja kertoo länsitavaroiden ja -valuutan pimeästä kaupasta kommunistisessa maassa.

”Markat, farkut ja sukkahousut on kiinnostava kirja, joka valaisee Neuvostoliiton olemusta tuoreesta näkökulmasta. Valtava maa oli toki tiukassa poliittisessa kontrollissa, mutta sen kansalaiset eivät olleet mikään yhtenäinen monoliitti, vaan pinnan alta paljastuu valtava määrä erilaisia elämäntyylejä ja selviytymisstrategioita – loputtomasta kekseliäisyydestä puhumattakaan.” (Erik Ahonen – lue koko arvio täältä)

* *

Jari Sinkkonen: Onnellinen lapsi (WSOY)

Jari Sinkkonen, lääketieteen tohtori ja lastenpsykiatrian dosentti, nuorisopsykiatri ja ammattilaistason huilisti, tietokirjailija ja kolmen lapsen isä, on taas kirjoittanut kirjan aiheesta, josta tietää eniten.

”Sinkkonen vaatii meiltä vanhemmilta ihan yksinkertaisia asioita: olkaa aikuisia, ottakaa vastuu, rakastaa toisianne jopa enemmän kuin lapsianne, sillä lapset ovat teillä lopulta vain käymässä ja jonain päivänä teidän on pärjättävä kahdestaan. Ilman Sinkkosen lapsuuden ja nuoruuden mekanismeja avaavia, lämpimällä huumorilla kirjoittamia teoksia suomalainen lapsiperhe olisi vielä avuttomampi kuin se nyt on.” (Anne Välinoro – lue koko arvio täältä)

* *

Kuva: David Suchet

David Suchet: Sanoin ja kuvin – omaelämäkerta (Minerva)

Hercule Poirot -hahmostaan tunnettu brittinäyttelijä David Suchet kuljettaa ihailijansa kameroineen 70-vuotiseen historiaansa. Suomentanut Sirpa Saari.

”Suchet on malliesimerkki brittinäyttelijästä, joka haluaa olla kirjailijan palveluksessa, kunnioittaa ohjaajaa ja löytää uutta työstään. Tälle tyypille nyanssit, perusteellinen pohjatyö ja henkilöhahmon psykologinen pohjustus ovat se runko, jolle rooli rakennetaan. Suchetille on tärkeää nimenomaan rooli. On mahdotonta kuvitella tätä miestä ensemblen työkaluksi, jossa luodaan uudenlaista teatterikäsitystä.” (Anne Välinoro – lue koko arvio täältä)

* *

Saku-Pekka Sundelin: Brittifutis – Englantilaisen jalkapallon tarina (Tammi)

Urheilutoimittaja Saku-Pekka Sundelinin kirja englantilaisesta jalkapallosta, on teemoiltaan ja näkökulmiltaan monipuolinen kokonaisuus.

”Samaan aikaan kun ympäröivä yhteiskunta muokkaa jalkapalloa, peli on nykymuodossaan globaali kansanliike, jonka kautta pyritään vaikuttamaan moniin lajin ulkopuolisiin seikkoihin mukaan lukien ihmisten arvomaailma ja elämäntavat. Ympäristönäkökulmasta sekä huippu-urheilu että penkkiurheilu ovat jokseenkin järjenvastaista toimintaa, mutta haluaisin uskoa Sundelinia, joka esittää, että jalkapallolla massojen liikuttajana voi olla rooli myös ongelman ratkaisemista.” (Olli Sotamaa – lue koko arvio täältä)

* *

Ville-Juhani Sutinen: Neukkuturismi – Neuvostoliiton matkailun historia (Vastapaino)

Kauno- ja tietokirjailijana ahkeroineen Ville-Juhani Sutisen järkelämäinen teos kertoo suhteestamme itäiseen naapuriimme yli 450 sivun verran.

”Neuvostoliitto mainosti itseään matkailijoille jättimäisenä maana, jossa riitti loputtomasti nähtävää – kaikkea oli arktisista oloista palmujen huojuntaan. Tämä olikin totta, mutta läheskään kaikki kolkat eivät olleet turistien saavutettavissa. Osa alueista oli tiukasti suljettuja, ja jotkut kohteet olivat esimerkiksi Moskovasta katsoen niin kaukana, ettei niihin ehtinyt loman aikana matkustaa.” (Erik Ahonen – lue koko arvio täältä)

* *

Patrik Svensson: Ankeriaan testamentti (Tammi)

Patrik Svenssonin faktaa ja omakohtaisia kokemuksia yhdistelevä kirja kertoo ankeriaista. Ruotsissa se voitti Finlandia-palkintoon verrattavan August-palkinnon. Suomentanut Maija Kauhanen.

”Ankeriaan testamentti on tarinallista tietokirjallisuutta aivan parhaimmillaan. En muista, että olisin pitkään aikaan nauttinut tietokirjan lukemisesta näin paljon. Ei ihme, että ruotsalaiskirjailijan teosta on käännetty yli kolmellekymmenelle kielelle.” (Kirsi Haapamatti – lue koko arvio täältä)

* *

Mia Takula ja Asja. Kuva: Malla Juuma

Mia Takula: Susien mailla (Docendo)

Runsaasti keskustelua heränneen tietokirjan tekijä tuli 1990-luvulla tunnetuksi ”kettutyttönä” vapautettuaan kettuja turkistarhoilta.

”Mia Takula kirjoittaa luontokokemuksistaan pakahduttavasti. On helppo eläytyä hänen matkaansa. Melkein kuulee telttakankaan kahinan ja haistaa lumisen metsän. Kirjailija kokee olevansa etuoikeutettu, kun saa elää suomalaisen metsän valossa ja pimeydessä.” (Kirsi Haapamatti – lue koko artikkeli täältä)

* *

Marko Tikka & Seija-Leeva Nevala: Kielletyt leikit – tanssin kieltämisen historia Suomessa 1888–1948 (Atena)

Tieto-Finlandialla palkittu teos on pieteetillä tehty historiantutkimus tanssikulttuurin historiasta Suomessa.

”Suomessa on tanssittu aina innokkaasti, ja 1800-luvun loppupuolella hurahdettiin kautta maan paritansseihin niin, että joka pitäjässä järjestettiin tansseja. Tieto saattaa yllättää, mikä johtuu siitä, että suomalaisten tanssi-intoa pyrittiin vuosikymmenten ajan kitkemään niin kirkon, valtion kuin konservatiivisten järjestöjen toimesta. ’Tanssitauti vaivasi kuitenkin suomalaisia niin kovasti, että tansseja järjestettiin jopa vankeuden uhalla.” (Jenni Hokka – lue koko arvio täältä)

* *

Markku Toivonen: Laulava hiljaisuus – runomitat ja V.A. Koskenniemi (V.A. Koskenniemen Seura)

Markku Toivosen teos on selkeä, tarkka ja objektiivinen esitys mitallisesta runoudesta eli metriikasta – aiheesta, johon on suhtauduttu tunteella viimeisten 70 vuoden ajan.

”Kaikkein kiinnostavimmat runomittoja koskevat luvut liittyvät kirjassa mittojen lieviin rikkomuksiin. Ajatus säännönmukaisesta, pakotetusta mitasta tuntuu jo määrittelynä vastenmieliseltä. Sitä se on myös toteutettuna. Kalevalamitassa juuri poikkeamat eli murrelmasäkeet tuovat eepokseen suurta viehätystä.” (Erkki Kiviniemi – lue koko arvio täältä)

* *

Johanna Venho & Anne Brunila: Kuka olisi uskonut – muistikuvia (Tammi)

Talouselämän kolme kertaa Suomen vaikutusvaltaisimmaksi päättäjänaiseksi valitsema Anne Brunilan kertoo elämäkerrassaan avoimesti elämästään ja ajatuksistaan.

”Kirjasta piirtyy vahva nainen. Aivan kuten lehdet ovat Anne Brunilan vuosikausia otsikoineet: voimanainen. Samalla kuitenkin vaatimaton, ahkera, ankara itselleen.” (Sari Passaro – lue koko arvio täältä)

* *

Annika Waenerberg & Manuel Vélez Cea: Emil Cedercreutz 1879–1949 (SKS)

Kuvanveistäjä ja siluettitaiteilija Emil Cedercreutzin elämäkerta kertoo nuoren miehen kasvusta aikana, jolloin Suomi oli suurruhtinaskuntana osa Venäjää ja maailma kulki kohti ensimmäistä maailmansotaa.

”Tietysti tämän kirjan on oltava suuri myös kooltaan, koska se on suuri sisällöltään. Mitään taidetta saati isoja veistoksia ei pitäisi edes yrittää tutkia pienistä kuvista. Kaksi ja puoli kiloa painavassa kirjassa on sopivasti hyvin kirjoitettua tekstiä sekä yli 600 kuvaa ja laaja siluettiliite.” (Marita Salonen – lue koko artikkeli täältä)

* *

Klaus Weckroth: Kaiken järjen mukaan (Books on Demand)

Sosiaalipsykologi Klaus Weckroth vie lukijan hurjalle ja intiimille tripille kohti sitä, kuinka maailma muutetaan.

”Weckroth kertoo nähdäkseni kirjan olennaisen mission sivulla 100: tieteen ja muun yhteiskunnallisen toiminnan tavoitteena on saada aikaan väkivallaton, uskonnoton ja tasa-arvoinen maailma. Ennen sitä ja sen jälkeen hän sitten sirottelee murusia labyrinttiinsa ja tarkkaavaisella lukijalla on mahdollisuus seurata hänen ajattelunsa kulkua. Helpoksi hän ei sitä tee.” (Pasi Huttunen – lue koko arvio täältä)

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua