Dome Karukosken nousu maineikkaaksi ohjaajaksi on ollut sinnikkään työn takana – arviossa Hymypoika-kirja

14.04.2020

Kirja-arvostelu: Kalle Kinnusen ja Matti Rämön kirjoittama elämäkertateos Dome Karukoskesta valottaa elokuva-alaa ja paljastaa miten työlästä kansainvälistyminen on.

Kalle Kinnunen & Matti Rämö: Hymypoika. Otava, 2020. 352 sivua.

Vaikka elokuvaohjaaja Dome Karukoski on vasta 43-vuotias, hänestä on jo kirjoitettu elämäkertatyyppinen kirja, Hymypoika. Oikeastaan kirja on kuvaus Karukosken kehityksestä maineikkaaksi elokuvaohjaajaksi. Samalla se kertoo siitä raadollisuudesta, joka on hyväksi tulemisen, maineeseen pyrkimisen ja sen saavuttamisen hinta.

Karukosken nousu elokuvaohjaajiemme kärkeen on tapahtunut melko lyhyessä ajassa. Neljässätoista vuodessa on syntynyt kahdeksan pitkää elokuvaa: Tyttö sinä olet tähti (2005), Tummien perhosten koti (2008), Kielletty hedelmä (2009), Napapiirin sankarit (2010), Leijonasydän (2013), Mielensäpahoittaja (2014), Tom of Finland (2017) ja Tolkien (2019).

Tällaista nousukiitoa ei voi kuin ihmetellä. Kalle Kinnusen ja Matti Rämön tekemiin haastatteluihin pohjautuva Hymypoika avaa mielenkiintoisesti Karukosken tien huipulle paljastaen samalla elokuvateollisuuden koukeroita ja sen mukanaan tuomia haasteita.

Kirja alkaa kuvauksella, kuinka Karukosken viimeisin elokuva, Hollywoodissa tuotettu Tolkien, pääsi testinäytökseen ja siitä sitten ensi-iltaan. Sen jälkeen edetään jokseenkin kronologisesti.

Dome Karukoski ei hymyile Hymypoika-kirjan kannessa. Kuva: Otava

Osta kirja tai kuuntele sitä ääni­kirja­palveluista, tuet samalla Kulttuuri­toimitusta!
Adlibris BookBeat Nextory Storytel


Dome Karukoski on eloisa, helposti lähestyttävä ja sympaattinen henkilö. Selitys lienee osin taustassa; juuret ovat toimittajaäidin, Ritva Karukosken kautta Karjalassa ja näyttelijäisän, George Dickersonin puolelta Amerikassa. Kun vielä ottaa huomioon yksinhuoltajaäidin sinnikkyyden tulla toimeen freelancerina eksoottisissa maissa ja työympäristöissä ja sittemmin Uudenmaan Lepsämän syrjäkylässä, voi hyvin ymmärtää, että myös poika on joutunut lujille ja pitämään puolensa apunaan sinnikkyys ja luovuus.

Läheinen suhde äitiin on antanut Karukoskelle tärkeitä eväitä. Vaikuttaisi siltä, että lapsuusaika ja vaikea rooli koulukiusattuna ovat vahvistaneet ja rohkaisseet häntä tekemään reippaasti omaperäisiä ratkaisuja ja sittemmin lähtemään omille teilleen.

Suhde isään alkoi lähentyä Karukosken ollessa teinipoika. Sillä on ollut myös omat seurauksensa tulevaisuuden kokemuksissa ja ratkaisuissa.

Dome Karukoski oli yksi kansainvälisistä tuomareista valitsemassa kymmentä nuorta eurooppalaista näyttelijää Shooting Stars -ohjelmaan, joka esiteltiin Berliinin elokuvajuhlilla helmikuussa 2020. Kuva: Marita Nyrhinen

Dome Karukoski kertoo luontevasti ja estottomasti, kuinka yksikään hänen elokuvansa ei ole syntynyt sormia napsauttamalla. Elokuvateollisuus ei ole helppoa Suomessakaan. Rajoitteena on taloudellisten käyttövarojen lisäksi melko raskas tuotantoprosessi. Taustalla on aina valtava määrä työtä ja paljon uusia ja aivan välttämättömiä ihmissuhteita, joiden luomisessa Karukoski on onnekseen ollut lahjakas.

Elokuvan tekeminen on iso prosessi, jossa eri alojen ammattilaiset kohtaavat. Ja he ovat oman alansa taiteilijoita, mikä tarkoittaa, että elokuvan synnyttääkseen joutuu tekemään paljon kompromisseja. Menestyksen hinta on ollut vähällä kostautua, sillä kiire ja täydellisyyteen pyrkiminen ovat asettaneet omat haasteensa Karukosken tuotteliaan uran varrella.

Kirjassa ei suinkaan puhu Karukoski yksin vaan haastateltavina on ollut joukko hänen työtovereitaan ja ystäviään. Se antaa asioille perspektiiviä, sillä eri ihmiset voivat nähdä saman asian eri tavalla. Erityisen tärkeä rooli on ollut Karukosken elokuvien tuottajilla, Helsinki-filmin Aleksi Bardylla ja Solar Filmsin Markus Selinillä. Heidän äänensä kuuluu kirjan sivuilla antaen näkökulmaa toiselta laidalta.

Kalle Kinnunen ja Matti Rämö. Kuva: Outi Törmälä / Otava

Kirjan kirjoittajat, Kalle Kinnunen ja Matti Rämö, ovat myös elokuvatoimittajia ja -kriitikoita. He ovat luonnollisesti pureutuneet Karukosken ammatilliseen puoleen intohimoisesti ja tarkasti. Ohjaajan jokainen elokuva käydään läpi aikajärjestyksessä. Lukija saa kokea hyvinkin paljon toisistaan aiheellisesti poikkeavat elokuvat ikään kuin pötkössä. Niin seikkaperäisesti jokaisen elokuvan tekovaiheet on kirjoitettu. Samalla oppii ymmärtämään, millainen ura kaikkine onnistumisineen ja epäonnistumisineen Karukoskella on tähän mennessä ollut.

Kinnunen ja Rämö ovat osaavia haastattelijoita ja saavat haastateltavansa avautumaan – jopa kipeistä asioista. Tiivistämisen taito on ollut mitä ilmeisimmin kirjoitusprojektin työläin vaihe. He ovat onnistuneet koostamaan kirjastaan kiinnostavan ja helppolukuisen sekä samalla elokuva-alaa valottavan teoksen, joka paljastaa myös sen, millainen jättiurakka on pyrkiä alalla kansainvälistymään.

Karukosken elokuvat ovat monista kriittisistäkin kommenteista huolimatta melko tasalaatuisia, varsin onnistuneita teoksia, joilla hän on ansainnut paikkansa suomalaisen elokuvan kärjessä. Hän on myös ansainnut tämän kirjan.

Marita Nyrhinen