Tomi Palsan kuvista huokuu intensiivinen läsnäolo, mittava kokemus ja ilmiselvä rakkaus lajiin

26.06.2020
anna calvi paakuva

Välillä tulee vastaan tilanne, jossa voi kertoa valtavasti yhdellä kuvalla jaloista. Rumba julkaisi kuvan Anna Calvin Tavastian keikalta (14.10.2011) kahden sivun koossa. Aivan oikea ratkaisu. Kuva: Tomi Palsa

KIRJAT | Tomi Palsa lienee merkittävin suomalainen keikkakuvaaja ja nyt tarjolla on vuosikymmenen mittainen matka kuvissa. Tärkeitä kuvia, kiehtovia anekdootteja ja valokuvaajan puurtamista tarjoilevaan kirjaan liimautuu kiinni.

ARVOSTELU

Tomi Palsa: Valitut Palsat 2009–2019

  • Tomi Palsa, 2020.
  • 300 sivua.

Keikkakuvaajia on Suomessakin paljon, mutta ei ainuttakaan sellaista kuin Tomi Palsa. Palsa on kuvannut artisteja ja keikkoja – hellityn legendan mukaan kahdeksana päivänä viikossa – 1980-luvun lopulta asti. Hänen tyylinsä on konstailematon ja kikkailematon sekä määrätietoinen.

Siitä huomaa nopeasti ainakin kaksi asiaa. Ensinnäkin hän on aloittanut kuvaamisen filmiaikoina, jolloin kuva piti ottaa harkitummin, sillä ruudulle tuli hintaa paljon enemmän kuin digivehkeillä. Toisekseen hän tekee kuvansa enemmän kameralla kuin kuvankäsittelyohjelmalla. Valitut Palsat 2009–2019 -kirjasta silmille lävähtää sivu toisensa perään ratkaisevia hetkiä ja Palsan töissä on intohimoisen käsityöläisyyden tuntu. Niistä huokuu intensiivinen läsnäolo, mittava kokemus ja ilmiselvä rakkaus lajiin.

thastrom

Kuvan rauhallinen ja silti intensiivinen tunnelma kuvastaa hyvin sitä, mitä Palsa tuntuu usein kuvissaan hakevan. Thåström (Gröna Lund, Tukholma 30.8.2018). Kuva: Tomi Palsa

Valitut Palsat on hänen toinen valokuvakirjansa, joka jatkaa siitä, mihin edellinen vuonna 2009 jäi. Kirja etenee kronologisesti esitellen tekijälle syystä tai toisesta merkityksellisiä kuvia. Kuvat on selvästi valittu sillä ajatuksella, että nämä Palsa haluaa esitellä, eikä niinkään kuvitellun lukijan kiinnostus edellä. Ratkaisu on hyvä, koska Palsan musiikkimaku on tavattoman laaja ja tarjolla oleva kuvavalikoima erittäin monipuolinen. Kuvissa tulee vastaan myös monia artisteja, jotka ovat itseltä jääneet joko huomiotta tai unohtuneet. Spotify lähtee tulille monta kertaa.

Kuvia evästetään teksteillä, joissa Palsa kertoilee joko kuvan synnystä, anekdootin bändistä tai jotain aivan muuta. Silmiinpistävää on se, että tekijä mainitsee vähintään joka kolmannen kirjassa mainitun bändin suosikikseen tai itselleen tärkeimmäksi ja tajunta on keikalla räjähtänyt kerta toisensa jälkeen. Musiikin kuuntelu ja keikkojen kuvaus selvästi tarjoaa edelleen hyvin voimakkaita elämyksiä. Palsa myös sanoo suoraan sen, mistä ei pidä.

ellips

Kuvaajan on väijyttävä, liikuttava, reagoitava sekä pyrittävä ennakoimaan, jotta hetken saa vangittua. Palsalla on siitä enemmän kokemusta kuin juuri kenelläkään muulla Suomessa. Ellips (Yle Live 30.10.2019). Kuva Tomi Palsa

Anekdooteista sekä monista rivinväleistä myös käy selvästi ilmi, että kuvaajana joutuu keikoilla ja festareilla kohtaamaan kaikenlaista. Välillä kuvia pitää käyttää artisteilla hyväksytettävänä, välillä kuvaajat ahdistetaan pieneen karsinaan kauas lavasta, välillä ei saa kuvata lainkaan.

Kyseessä on todellakin niin sanottu kutsumushomma. Ihanaa, että jotkut jaksavat sitä niin paljon tehdä.

* *

Voi miettiä, olisiko kirja parempi, jos kuvia olisi koottu jonkinlaisiksi teemallisiksi kokonaisuuksiksi, mutta lopulta kronologisuus on ratkaisuna hyvä ja korostaa tuntua siitä pitkästä matkasta, jolle Palsa lukijan vie. Kirjan lopuksi on vielä erillinen 41 kuvan osio, jossa muistellaan vuosikymmenen aikana edesmenneitä artisteja.

Jos jotain jäin kaipaamaan, niin monen kuvan kohdalla olisin mieluusti lukenut hiukan tarkemmin siitä, kuinka ja millä säädöillä kuva on syntynyt. Lisäksi olisin toivonut kuvien evästystekstejä nivottavan vähän tiukemmin yhteen kietoutuvaksi tarinaksi. Mutta voi olla, että olen kummankin toiveeni kanssa tämän kirjan lukijakunnan vähemmistöä.

chelsea wolfe

Ei tarvita montaa väriä, eikä paljoa härpäkkeitä, että kuvaan saa joskus taiottua aivan uskomattoman, artistista paljon kertovan ja lumoavan tunnelman. Musiikin kuulee päässään tätä kuvaa katsoessaan. Chelsea Wolfe (Sideways 10.6.2017). Kuva: Tomi Palsa

Kirja kattaa melkein koko sen ajan kun olen itsekin enemmän ja vähemmän satunnaisesti keikkoja kuvannut ja huomaan kirjaa selaillessa, kuinka paljon Palsa on määrittänyt sitä, kuinka itse ajattelen hyvää keikkakuvaa.

Niin pitkään kuin muistan ylipäänsä keikoilla kameran kanssa tai ilman käyneeni, on Palsan nimi ollut läsnä. Luin kirjan läpi käytännössä yhdeltä istumalta ja sydämessä läikkyi koko ajan lämmin, hiukan nostalginen ilo sekä vahva tunne siitä, että tässä ollaan oikean ja tärkeän ääressä. Tunnetta vahvisti vielä se, että koronan takia en ole pitkään aikaan päässyt keikoille.

* *

Palsan kirja on tinkimättömästi Palsan näköinen festarikenttien ja kuvauspittien pölyä, kiihkeyttä ja hikeä huokuva tilinteko siitä, miksi elävä musiikki ja myös siellä esiintyvien lukemattomien ihmeellisten hetkien taltioiminen kuviksi on hyvin tärkeää. Onneksi keikoille taas pian pääsee, koska pakkohan sinne on päästä.

Pasi Huttunen

future islands

On helppo ymmärtää, kuinka palkitsevaa onnistuminen tällaisten hetkien jahtaamisessa on. Future Islandsin Samuel T. Herring (Flow 15.8.2015) Kuva: Tomi Palsa

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua

Pin It on Pinterest

Share This