Kulttuurisuvun vesasta tuli suomalaisten kansallissosialistien Mestari – arviossa Lauri Nurmen Halla-aho-elämäkerta

26.11.2020

Kuvat: Joel Maisalmi / Into Kustannus

KIRJAT | Lauri Nurmen kirjoittama auktorisoimaton elämäkerta Jussi Halla-ahosta on laadukas ja perusteellinen teos. Se piirtää selvän kuvan Perussuomalaisten puheenjohtajan maailmankatsomuksesta.

”Kirjan mukaan Halla-aho on omaksunut ideologian jo nuorena ja pitänyt siitä kiinni määrätietoisesti.”

ARVOSTELU

4 out of 5 stars

Lauri Nurmi: Jussi Halla-aho – Epävirallinen elämäkerta

  • Into, 2020
  • 280 sivua.

Lauri Nurmi maalaa paljon työtä teettäneessä auktorisoimattomassa elämäkerrassa mielenkiintoisen ja monelle varmasti paljon uutta tietoa sisältävän kuvan Jussi Halla-ahosta.

Jussi Halla-aho – Epävirallinen elämäkerta (Into, 2020) on perusteellisesti ja kunnianhimoisesti tehty ja vaikka aihepiiri on usein aika synkkä, on tällaista hienoa journalistista työtä ilo lukea.

Jussi Halla-aho piirtyy Lauri Nurmen käsittelyssä kovana ja määrätietoisena kansallissosialistina ja urapoliitikkona, jolle sukutaustan tuoma taloudellinen, sosiaalinen ja kulttuurinen pääoma on antanut erinomaiset eväät nousta korkeaan yhteiskunnalliseen asemaan. Halla-aho ei kuitenkaan näyttäydy poliittisena broilerina. Liikkeelle ajavana voimana näyttää olevan aito ideologinen polte. Käy myös ilmi, että Halla-ahon ryhtyminen äärioikeistojohtajaksi on ollut kulttuurisuvulle kova paikka.

Yksi humanisteista

Halla-aho on humanistisen alan tohtori, jolle kirjoittaminen on kaikkein luontevin tapa ilmaista itseään. Tässäkään mielessä ei ole ehkä yllättävää, että hän on päätynyt luomaan uraa juuri ammattipoliitikkona. Iso osa suomalaisen lehdistön historiaa on sitä, että poliitikot perustivat lehtiä asiaansa ajamaan.

Kyynikko voisi pitää Halla-ahoa suorastaan paraatiesimerkkinä siitä, että etenkin vahvaa johtajuutta kaipaava kansanosa haluaa johtajikseen juuri niitä herroja, joita samaan aikaan bensa-aseman kahvipöydässä suureen ääneen halveksuu. Jos ei muusta, niin ainakin siitä Halla-aho on elävä esimerkki, että humanistinen koulutus voi viedä ihmisen hyvin pitkälle. Näin siitäkin huolimatta, että Halla-aho itse määrittelee humanistit maahanmuuttajien ja tulonsiirtoja saavien kanssa samaan joukkoon vähempiarvoisiksi ihmisiksi.

Nurmi käy läpi Halla-ahon sukutaustan, lapsuuden ja nuoruuden. Hänen asemastaan koulukiusattuna ei vedetä holtittomia johtopäätöksiä, mutta selväksi tulee, että se tuskin on voinut olla vaikuttamatta hänen maailmankuvansa muotoutumiseen. Yhteiskunnallisen vaikuttamisen kanava löytyy internetistä, jossa Halla-aho rakentaa poliittista uraansa osin yhteiskunnan rahoilla. Hän nimittäin sai useita apurahoja Ukraina-Suomi-sanakirjan tekemiseen. Sanakirjaa ei koskaan syntynyt, mutta lukemattomia blogitekstejä ja nousu politiikassa sen sijaan kyllä.

Halla-ahoa ei naulita ristille

Kirja eroaa monista muista poliitikkoelämäkerroista etenkin siinä, että Halla-aho ei ole antanut haastatteluja kirjaa varten tai ole muuten ollut sitä tekemässä. Esimerkiksi Laura Huhtasaari puhui hyvinkin avoimesti kirjassa Missä Laura, siellä ongelma (Tammi, 2020) ja Jari Lindström kirjoitti muistelmansa Syvään päähän – muistelmani (WSOY, 2020) itse. Halla-aho-kirjassa ollaan muiden lähteiden varassa.

Tämä ei Halla-ahon osalta liene rohkeuden puutetta vaan laskelmointia. Auktorisoimatonkin elämäkerta auttaa rakentamaan henkilökulttia häneen uskovien keskuudessa ja haastatteluissa hän olisi joutunut vastaamaan vaikeisiin kysymyksiin, eikä kirja olisi tuonut uutta kannatusta – jos kohta ei välttämättä tuo nytkään. Toki niitä muita lähteitä riittää etsivälle löydettäväksi valtavan paljon ja Nurmi onkin kahlannut hurjan määrän lähteitä sekä tehnyt ison joukon haastatteluja.

Lauri Nurmen tavoite ei näytä olevan hyökätä Halla-ahoa vastaan eikä naulita häntä ristille. Nurmi on kannuksensa politiikan toimittajana jo aikaa sitten ansainnut, joten siitä tuskin olikaan suurta huolta. Kirja ei myöskään mässäile kohteensa yksityiselämän asioilla, jos niillä ei ole selkeää yhteiskunnallista merkitystä. Esimerkiksi Halla-ahon salasuhde ja siitä syntynyt lapsi mainitaan, mutta ohitetaan nopeasti.

Takki, joka ei käänny

Mielenkiintoista on, kuinka erilaisen kuvan Nurmi antaa sosiaalisen median roolista Halla-ahon nousussa perussuomalaisten puheenjohtajaksi kuin Juha Ståhle ja Sakari Muurinen omassa kirjassaan Laura Huhtasaaresta. Ståhlen ja Muurisen tulkinta on, että kovin vaikutustyö tehtiin lopulta Kari Liljan (ps.) ylläpitämissä Facebook-ryhmissä, mutta Nurmi ei pidä niitä kovin merkittävinä vaan painottaa suoraan avainhenkilöihin tapahtunutta vaikuttamista kulisseissa.

Siinä, missä esimerkiksi Laura Huhtasaari näyttää hänestä kirjoitetun kirjan perusteella olevan kova ja faktoista piittaamaton fundamentalisti, edistää Halla-aho Nurmen mukaan kansallissosialistista ideologiaa kylmän laskelmoivasti ja järkeä korostaen. Kirjan mukaan Halla-aho on omaksunut ideologian jo nuorena ja pitänyt siitä kiinni määrätietoisesti. Joskus poliitikkoja halveksitaan takinkääntämisestä, mutta vielä huolestuttavampaa saattaa olla se, jos takki ei koskaan käänny.

Pasi Huttunen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua

Pin It on Pinterest

Share This