Kuva: Riikka Kantinkoski
KIRJAT | Maria Petterssonin Historian jännien naisten jokaista lukua ja tarinaa lukiessani olen tuntenut innostusta, kiinnostusta, ihmetystä ja ihailua siitä, että kaikki nämä naiset ovat tehneet jollakin tavalla merkittäviä asioita elämänsä aikana. Kirja on osoitus siitä, että liian moni tarina on jäänyt kirjoittamatta historiaan, ja että edelleen on mahdollista tehdä työtä tämän asian korjaamiseksi.
ARVOSTELU
Maria Pettersson: Historian jännät naiset – Merirosvoja, meedioita, varkaita ja vakoojaprinsessoja
- Atena, 2020.
- 502 sivua.
Historian jännät naiset sai alkunsa siitä, kun Maria Pettersson ryhtyi 2019 jakamaan naisten yksittäisiä tarinoita Twitter-tilillään. Moni koukuttui lukemaan niitä ja odottamaan uusia, itseni mukaan lukien. Keväällä kirjan toteuttamiseksi käynnistetty joukkorahoituskampanja oli menestys ja siihen osallistuminen tapahtui lunastamalla kirja itselleen kohtuullisella summalla ennakkoon. Kirja julkaistiin 19.8.2020.
Pettersson on koonnut kirjaan yli 100 naisen tarinan. Tietoja hän on joutunut etsimään lukuisista erikielisistä lähteistä, joista osa on ollut haasteellisia löytää ja kääntää. Ilahduttavaa on, että mukana on tarinoita monista useista kulttuureista, näin ollen myös näkökulmat ovat moninaisia. Euroopan lisäksi naisia on ainakin Australiasta, Afrikan eri puolilta, Kiinasta, Mongoliasta, Japanista, Tiibetistä, Vietnamista, Syyriasta, Persiasta, Pohjois- ja Etelä-Amerikasta, Yhdysvalloista, Mesopotamiasta, Venäjältä ja Afganistanista. Myös aikaperspektiivi on huikea: yli 4 000 vuotta.
On mahdotonta valita tähän yksittäisiä esimerkkejä, mutta tarinoita tiedenaisista, hallitsijoista, taiteilijoista ja urheilijoista, aktivisteista ja toisinajattelijoista, rikollisista ja virkavallasta, sotilaista ja vakoojista, tutkimusmatkailijoista ja seikkailijattarista siis riittää. Joukossa on neroja ja sankareita, mutta myös terroristeja ja hirmuhallitsijoita, joista historian suuret kirjat eivät kerro.
Tarinat paitsi kiehtovat, myös voimauttavat ja inspiroivat, naiset ovat eläneet ja selviytyneet aivan uskomattomissa historiallisissa konteksteissa. Syitä siihen, miksi nämä moninaiset naiset on historiankirjoituksessa sivuutettu, on useita, eikä kirjassa keskitytä niihin. Tärkeää on tarinoiden erilaisuus ja moninaisuus.
Kirja on kovakantinen ja Maria Mannerin tekemä kansikuva on kaunis. Siinä on paksut sivut, hyvä taitto ja kuvitus, ja kullanvärinen kirjanmerkkinauha. Yli 500 sivua täyttä asiaa. Kirjan avaaminen tuntuu joka kerta arvokkaalta.
Tarinat saavat lisää eloa Yle Areenassa 16.9.2020 alkavassa 13 jakson ohjelmassa, jossa jokaisessa jaksossa on mukana kolme tarinaa sekä vieras keskustelemassa niistä Maria Petterssonin kanssa.
Suomalaisten naisten tarinat eivät tähän kirjaan mahtuneet, mutta niistä Pettersson toivottavasti kirjoittaa vielä oman teoksen.
Terhi Skaniakos
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
”Tällainen elämä sattuu” – Jere Vartiaisen kokoelmassa ovat sosiaalisuuden konseptit sekaisin
KIRJAT | Joillakin Etäisyys, leikki -teoksen sivuilla on vain yksi säe, esimerkiksi se, jonka luin istuessani tamperelaisella terassilla seuranani vain lasi valkoviiniä ja tonnikalaleipä: ”mitä jos ei tarvitsisi aina olla ihan yksin?”
Veera Antsalon runoissa mekaniikkapojat palavat ja ruumiit käyvät yökerhossa – arviossa Nimettömästä
KIRJAT | Veera Antsalon runot voivat vaikuttaa pintapuolin helposti lähestyttäviltä, mutta tarkemmin luettuna ne nyrjäyttävät todellisuutta jatkuvasti uusiin muotteihin.
