Kirja-arvostelu: Sata kirjettä Suomen lähihistorian ajalta kertoo maastamme mikrotasolla enemmän kuin monikaan akateeminen tutkimus tai arvostettu tietokirja.

Timo Kalevi Forss: Unohtumattomia kirjeitä Suomesta. Like Kustannus 2020. 268 sivua.

”Rakas Jenny. Sydämellisesti tervehtien sinua. Ehkä tämä on viimeinen kerta. Olen niin heikkona käyny puutteesta niin että tuskin enää jaksan nousta. Silli saatiin tänäkin aamuna eikä mitään muuta. Arvaa sen mikä on kohtalo.”

Punavanki Hugo Enbomin kirje Tammisaaren vankileiriltä vaimolleen Jennylle on päivätty 21.6.1918. Paperi ja muste ovat haalistuneet, mutta tasainen kaunokirjoituskäsiala kertoo, ettei Enbom mikään koulukarkuri ainakaan ollut.

Hänet on pidätetty rikollisena ja valtiota vastaan kapinallisena. Nyt, 102 vuotta myöhemmin, lukijan valtaa vain sääli. Miestä näännytetään hitaasti kuoliaaksi leirillä, joka ei paljon poikennut pari vuosikymmentä myöhemmin Eurooppaan pystytetyistä kuuluisimmista seuraajistaan.

Eikä Enbom selvinnytkään. Elokuun 29. päivänä hänen sisarensa Julia kirjoitti Jennylle, kuinka ”Hugo on täällä Helsingissä ja on niin heikkona sairaana että kyllä sen on menoa nyt, kovassa kuumeessa ja hourii ja on ihan kuoleman leima kasvoilla”. Hugo kuoli Marian sairaalassa kuukautta myöhemmin.

Unohtumattomia kirjeitä Suomesta on paitsi kirja, myös Postimuseon tuore näyttely. – Kirje kurkottaa oman näköpiirin ulkopuolelle, Suvi Jalli Postimuseosta ja kirjailija Timo Kalevi Forss muistuttavat. Takana näkyy Väinö Linnan kirje kustantajalle 3.3.1947.

Aino ja Jean, Sylvi ja Urho

Punavangin tarina on kirjoitettu Sirpa Kähkösen romaaniin Hugo 1918. Alkuperäiset kirjeet löytyvät Timo Kalevi Forssin kirjasta Unohtumattomia kirjeitä Suomesta. Kirjan mukainen teemanäyttely on avoinna Tampereen Vapriikin Postimuseossa 31.1.2021 saakka.

Ja kyllä se hieno kirja onkin! Nykylukijasta tuntuu lähes uskomattomalta lukea kirjettä, jonka Elias Lönnrot lähetti vuonna 1835 ja kyseli vastaanottajalta, miltä tuntuisi nimi Kalevala. Tai Aino Järnefeltin viestiä sulhaselleen Jean Sibeliukselle, Urho Kekkosen tekstiä Sylvilleen, Väinö Linnan kirjettä kustantajalleen tai monia muita vaikuttavia tekstejä. Kirjeitä on mukana tasan sata lähes 200 vuoden ajalta.

Ihmisten toisilleen lähettämissä henkilökohtaisissa ja hyvin intiimeissäkin viesteissä välittyvät eletty elämä, kansakunnan historian vaiheet, tunteiden koko kirjo, tiukka asia ja arjen pikku murheet.

Käsin tai koneella kirjoitetuissa kirjeissä pääsemme niin lähelle ennen eläneitä ja vielä nykyisin vaikuttavia kuin se ylipäätään on mahdollista. Siihen ei tekstiviesti, päivitys tai twiitti pysty.

On upeaa omin silmin todeta, millä sanoin presidentti Risto Ryti ilmoitti Suomen sitoutumisesta Saksaan Hitlerille lähetetyssä kirjeessä kesällä 1944, miten tämä vastasi ja kuinka presidentiksi siirtynyt Mannerheim perusteli Suomen irtautumisen natsi-Saksasta vain reilu kaksi kuukautta myöhemmin.

Kirje voi olla itsessään taideteos. Näin viestitteli Touko Laaksonen eli Tom of Finland Tuomo Niemelälle huhtikuussa 1986.

Kyllikin viimeinen kirje

Unohtumattomia kirjeitä Suomesta -kirjan esikuvat ovat Yhdysvalloista ja Isosta-Britanniasta, mutta Forssin toteutus on hyvin suomalainen. Suurmiehet ja -naiset saavat kirjevalikoimassa ansaitsemansa arvon, mutta pientä ihmistäkään ei ole unohdettu.

Sota-ajan kirjeet rintamalta kotiin ja kotoa juoksuhautoihin ovat riipaisevia. Kuivin silmin ei pysy kukaan, kun edessä on rintasyöpään kuolevan äidin viimeinen, pahvilapulle laadittu viesti vuodelta 1989.

Kirjailijoiden ja muusikkojen tekstejä on mukana paljon. Älkää pelästykö: heitä ei tarvitse pitää minään hyvän kirjoittamisen esikuvina. Kirjoitus- ja sanavirheitä suorastaan vilisee monen tunnetunkin kynänkäyttäjän teksteissä.

Kirjeistä välittyy eletty ja koettu, usein hyvinkin konkreettisesti. Aino-vaimon kirje talvisodassa miehelleen Varma Kotilaiselle pääsi perille sirpaleiden lävistämänä. Eugen Schaumanin kirje tsaari Nikolaille löytyi Bobrikovin murhan jälkeen ampujan taskusta – veren tahrimana.

Yllättävin teksti ainakin itselleni oli Kyllikki Saaren kirje rippipapilleen Kauko Kanervolle 14. toukokuuta 1953, vain kolme päivää ennen yhä ratkaisematonta murhaa. Pastoriakin muuten epäiltiin.

Eilan fanikirje Hurriganes-basisti Cisse Häkkiselle on vuodelta 1987.

Marinin twiitti ehti mukaan

Uusin mukaan päässyt teksti on pääministeri Sanna Marinin kaupan kassa -twiitti viime joulukuulta. Se kertoo osaltaan myös kirjallisen ilmaisun tapojen muuttumisesta, jossa on aihetta huoleenkin. Timo Kalevi Forssin sanoin: mitä kestävää analysoitavaa meidän sukupolvestamme jää jälkipolville?

Kirjan viimeistely on huolellista, sillä mukana ovat kuvat alkuperäisistä kirjeistä teksteineen ja muutakin kuvitusta. Jokainen kirje on myös taustoitettu historialliseen kontekstiinsa.

Eräät kirjeistä, kuten sisäkanteen päässyt Albert Edelfeltin kirje sisarelleen Berthalle vuodelta 1890, ovat taideteoksia jo itsessään.

Jos päätätte tänä vuonna lukea yhden kotimaan historiaan liittyvän teoksen, olkoon se tämä.

Kari Pitkänen

Unohtumattomia kirjeitä Suomesta -näyttely on auki Tampereen Vapriikin Postimuseossa 31.1.2021 saakka. Näyttelyn kirjeet on koottu Postimuseon ja Postin Merkitykselliset kirjeet -keräyksestä sekä Timo Kalevi Forssin kirjasta. Näyttelyyn liittyy myös teatteri- ja musiikkiesityksiä, aitojen kirjeiden pohjalta luotua museodraamaa sekä luentoja. Esimerkiksi 21. ja 22.4. näyttelijät Seela Sella ja Esko Roine lukevat kirjeitä ääneen musiikin lomassa.