Vuoden 2023 erinomaiset #1: 50 teatteri-, tanssi- ja oopperaesitystä

Europeana sai ensi-iltansa Kansallisteatterissa marraskuussa. Kuva: Kalle Ropponen

Seuraavassa Kulttuuritoimituksen tekijät esittelevät 50 kuluneen vuoden esitystä teatterin, tanssin, oopperan ja muiden esittävien taiteiden saralla. Esitellyt teokset eivät ole paremmuus- vaan aakkosjärjestyksessä teoksen nimen mukaan.

Lista ei ole äänestyksen tai komiteamietinnön tulos; siltä ei siis välttämättä löydy aivan jokaista vuoden 50 parhaasta esityksestä.

Jokainen esitellyistä teoksista on kuitenkin ansainnut paikkansa listalla olemalla erinomainen – ainakin tekstin kirjoittajan mielestä.

* *

5Mannerta

TUKKATEATTERI. Runoilija Eeva-Liisa Mannerin satavuotissyntymäpäivän kunniaksi syntynyt 7Mannerta-esitys sai jatkoa Tampereen Tukkateatterissa maaliskuussa. ”Novelleja lukiessa ja niitä esityksiin vertaillessa huomaa dramaturgisten ratkaisujen kiinnostavuuden. Useat Mannerin tekstit liikkuvat maisemista toiseen ja näyttämölle sovitettaessa on täytynyt yhdistää ympäristöjä. Pääsääntöisesti ratkaisut ovat onnistuneita, jopa nerokkaan kekseliäitä”, Erkki Kiviniemi kirjoitti arviossaan. (Lue lisää)

* *

Com-Passion

TEATTERI JURKKA. Aino Bergrothin käsikirjoittama Com-Passion nähtiin Tuomas Parkkisen ohjaamana osana helsinkiläisen Teatteri Jurkan 70-vuotisjuhlavuotta. ”Ajankohtainen näytelmä tutkii ajallemme tyypillistä tunnepuhetta ja sen ylikorostamista. Tragikoominen tulkinta hyödyntää teatterin mahdollisuuksia taiten ja lunastaa näin paikkansa osana Teatteri Jurkan korkeatasoista ohjelmistopolitiikkaa”, Jussi Kareinen kirjoitti arviossaan. (Lue lisää)

* *

Ennen lintuja

SEINÄJOEN KAUPUNGINTEATTERI. Merja Mäen romaanista Iira Halttusen dramatisoima ja Hanna Ojalan sovittama ja ohjaama esitys yllätti tanssillaan ja visuaalisuudellaan. ”Näytelmässä oli häikäisevän upea Jyri Nummisen koreografia. Kohtaukset, joissa kuljettiin raskasta evakkomatkaa Karjalasta Etelä-Pohjanmaalle, syötiin piimävelliä tai pullapitkoa pohjalaistalossa tai hoivattiin sodassa traumatisoituneita sotilaita sotasairaalassa, nousivat näytelmän tenhoavimmiksi paikoiksi oivaltavan ja oivallisesti rytmitetyn, paikoin tanssillisen koreografian ansiosta”, Kirsi Haapamatti kirjoitti arviossaan. (Lue lisää)

* *

Europeana

KANSALLISTEATTERI. Minna Leinon ohjaama Europeana on vain runsaan tunnin kestävä esitys, mutta sen näyttämönä on Euroopan koko 1900-luku. ”Europeana on pelkistetyn näyttämöilmaisun sisällä älyllinen ja rönsyilevä esitys, jonka langat kurottavat moneen suuntaan. Sitä kannattaa katsoa aistit avoinna. Jos erehtyy ajattelemaan omiaan, näytelmä on jo liitänyt seuraavaan aiheeseen”, Sirpa Pääkkönen kirjoitti arviossaan. (Lue lisää)

* *

Hermostoromahdus – burnout-näytelmä

TAMPEREEN TYÖVÄEN TEATTERI. Maiju Saarisen ja työryhmän synnyttämä residenssiteos tarttui työuupumukseen. ”Esitys tarttuu ajankohtaiseen, työelämää puhuttavaan aiheeseen. Reilun tunnin mittaisesta kompaktista kokonaisuudesta huokuu vahva tunne siitä, että tekijät tietävät mistä he puhuvat”, Maarit Saarelainen kirjoitti arviossaan. (Lue lisää)

* *

Hirvimetsä 

JOENSUUN KAUPUNGINTEATTERI. Elli Salon käsikirjoittama ja Piia Peltolan ohjaama kahden roolin näytelmä oli Pasi Huttusen mukaan kuin slapstick-komediaa, josta komedia on riisuttu pois. ”Näytelmässä hirvijahti on ikääntymisen kanssa kipuilevalle isälle itsestäänselvä osa elämää ja vuodenkiertoa. Jahtiin kuuluu mennä, vaikka miehuus vähän karisee kun ei ole siellä aseen kanssa. Pojalle jahtiin lähteminen taas on tapa olla yhdessä isän kanssa. Siihen sekoittuu toisaalta aitoa isänkaipuuta, mutta toisaalta myös velvollisuudentuntoa.” (Lue lisää)

* *

Hylkäämisen päivät

TAMPEREEN TEATTERI. Liisa Mustosen ohjaama kantaesitys perustuu italialaisen kirjailijanimimerkin Elena Ferranten varhaiseen teokseen. ”Hylkäämisen päivät on Mari Turusen triumfi. Hänen Olgansa on tuhoutumisen partaalla koko näytelmän ajan, ja siinä sivussa hoituvat samalla vimmalla myös lavasterakennelmien siirtelyt. Olga aikoo hoitaa aivan kaiken ulkopuolisilta apua pyytämättä, kunhan ei sekoa, mutta ihan niillä rajoilla mennään”, Ritva Alpola kirjoitti arviossaan. (Lue lisää)

* *

Hyvästi Saimaa

MUHASAAREN TEATTERI. Riikka Kasper kokosi Savonlinnasta lähteneiden parikymppisten ajatuksista yhden naisen näytelmän, jota esitettiin kesällä Savonlinnan Kulttuurikellarissa. ”Tärkeintä teoksessa on se, miten ja mihin ihminen kiintyy. Paikkaan ja maisemaan voi tuntea suurempaa ja pysyvämpää rakkautta kuin ihmiseen. Veteenkin voi kasvattaa juuret”, Anne Välinoro kirjoitti arviossaan. (Lue lisää)

* *

Idän pikajunan arvoitus

TAMPEREEN TEATTERI. Antti Mikkolan ohjaama Agatha Christie -klassikko toi Frenckell-näyttämölle 1930-luvun tyyliä, monenkirjavaa seuraa sekä sopivassa määrin jännitystä. ”Äkkipysäys, vaunukäytävän ahtaus – kaikki mielikuvat syntyvät oitis. Junaa valaisevat lyhdyt sulkevat matkantekijät valokehän sisään ja muun maailman ulkopuolelle. Hetkittäin tuleekin olo, että antaapa Poirot’n purra rikospähkinää katsojan voidessa nauttia lumoavista näkymistä ja taiten toteutetusta miljööstä”, Ritva Alpola kirjoitti arviossaan. (Lue lisää)

* *

Jeanne d’Arcin housut

TAMPEREEN TYÖVÄEN TEATTERI. Eino Salmelaisen näyttämöllä kantaesityksensä saanut Linda Wallgrenin näytelmä oli luovuutensa lisäksi tekninen saavutus: 51 roolia hoitui seitsemällä näyttelijällä. ”Näytelmä ei tarjoa meille valmiiksi pureskeltuja uusia tulkintoja tapahtumien kulusta, mutta se nostaa esille niiden ajattomat yhteneväisyydet. Kaikissa kolmessa tapauksessa nainen on ’pukeutunut miehen vaatteisiin’, ja kaikista kolmesta tapauksesta on kehkeytynyt ihmisiä vielä vuosien ajan keskusteluttanut kertomus. Roviollekin on tavallaan päädytty jokaisessa”, Matti Mörttinen kirjoitti arviossaan. (Lue lisää)

* *

Kaisa Sarkkinen (keskellä) esityksessä Kajastus. Kuva: Petteri Aartolahti

Kajastus – ruumiillisen runon ilta

TEATTERI TELAKKA / TEATTERI VANHA JUKO. Tamperelaisen ja lahtelaisen teatterin yhteistuotantona toteuttama Ari Nummisen teos tavoitti jotain oleellista Eeva-Liisa Mannerin runojen kiihkeydestä ja intohimosta tanssin kautta. ”Mitä pidemmälle tunti kuluu, sitä villimmäksi ja eläimellisemmiksi olennot käyvät. Tekisi mieli mennä sekaan”, Maarit Saarelainen kirjoitti arviossaan. (Lue lisää)

* *

Katrina

TAMPEREEN TYÖVÄEN TEATTERI. Juha Hurmeen uusi suomennos herätti eloon ahvenanmaalaistaustaisen kirjailijan romaanin, joka saavutti 1930-luvulla maailmanmenestystä. ”Jonna Järnefelt Katrinana on näytelmän valo, mutta vauhtia ja verevyyttä tarinaan tuo kylän väki touhuineen ja tansseineen eli siis Tampereen Työväen Teatterin ammattimaisen notkea ja muuntautuva ensemble”, Ritva Alpola kirjoitti Johanna Freundlichin ohjaamasta esityksestä. (Lue lisää)

* *

Kirahvi ja Tynnyri

TEATTERI TELAKKA. Petri Mäkipään ja Hanna Gibsonin henkilökohtaisiin kokemuksiin perustuva esitys reiluudesta, hyväksymisestä, oikeudenmukaisuudesta ja ihmisyydestä sai kantaesityksensä Tampereen Teatterikesässä. ”Kirahvi ja Tynnyri kannustaa rohkeuteen riisua omat naamionsa ja pyrkimykseen nähdä autenttinen oma itsensä. Kohtaaminen on kaiken keskiössä. Niin hullaantumisen ja ilon kuin pelon ja epätoivon tunteva ihminen on aina osa omaa yhteisöään ja sen ristipaineita, ennakkoluuloja ja normeja ja tarvitsee peilikseen toiseen ihmisen”, Hanna Telakoski kirjoitti arviossaan. (Lue lisää)

* *

Käärmeenpääntallaajat

TAMPEREEN TYÖVÄEN TEATTERI / ESPOON KAUPUNGINTEATTERI. Marjo Kuuselan ohjaama kantaesitys yhdistää suomalaisen modernin etnomusiikin ja tanssitaiteen parhaimmiston. ”Käärmeenpääntallaajat vie katsojan muutaman sadan vuoden takaiseen Suomeen, jossa uskolla oli suuri rooli. Etelä-Pohjanmaalla, Kuortaneella, syntyi 1800-luvulla herätysliikkeen kaltainen uskonnollinen liike, joka perustui iloon. Vasulaisten tapaamisissa oli tärkeintä tanssia, polskata, siihen asti, kunnes pyörtyi”, Petra Stolt kirjoitti arviossaan. (Lue lisää)

* *

Kööpenhamina

RYHMÄTEATTERI. Brittinäytelmän kahden fyysikon kohtaamisesta ohjasi helsinkiläiselle Ryhmäteatterille Juha Kukkonen. ”Esityksen jälkeinen olo on täyteläinen ja pakahduttava. Kööpenhaminaa katsoessaan voi hetkittäin unohtaa, että on katsomassa näytelmää eikä salakuuntelemassa ja -katselemassa tapaamisia”, Maija Kääntä kirjoitti arviossaan. (Lue lisää)

* *

La Morale Absurde / Pertskeles! 

TEATTERI-ILLAT. Valkeakoskelaisen teatteriyhmän illoissa nähdään kaksi pienoisnäytelmää kerralla. Nyt Marko Itkosen ohjaamassa kokonaisuudessa nautittiin Joel Lehtosesta ja kokeellisesta teatterista. ”Teatteri-illat on ryhmä, jonka moottorina toimivat mielikuvitukselliset ja sujuvat käsikirjoitukset ja hyvä ohjaustyö. Mutta hyvyys lepää myös taitavissa ja silmin nähden innostuneissa näyttelijöissä”, Heli Mustonen kirjoitti arviossaan. (Lue lisää)

* *

Lentävä hollantilainen

TAMPEREEN OOPPERA. Tampere-talon isossa salissa esitetty hallittu ja latteuksia kaihtava tulkinta Richard Wagnerin klassikosta oli Marika Vapaavuoren ensimmäinen oopperaohjaus. ”Tasapainoisessa ja ajoituksiltaan tarkassa esityksessä oli säilytetty teoksen alkuperäinen maailma ja kaikki ylimääräinen oli karsittu pois. Kokonaisuus oli mukaansatempaava ja nautittava”, Kikka Holmberg kirjoitti arviossaan. (Lue lisää)

* *

Liian paksu perhoseksi

LOUHITEATTERI. Joensuun Enon pitäjän Louhiojan kylällä toimiva teatteri esitti Sisko Istanmäen romaaniin perustuvan maalaiskomedian Maria Karhapään ohjauksena. ”Tarina on rakkaustarina, mutta maaseudun rakennemuutoksen tuoksinassa tapahtuvaan tarinaan on Louhiteatterin tulkinnassa ujutettu sellaista piikikkyyttä, jonka voi tulkita myös kritiikiksi nyt istuvan hallituksen politiikkaa kohtaan”, Pasi Huttunen kirjoitti arviossaan. (Lue lisää)

* *

Liukuporrasmatka

GRUS GRUS TEATTERI / TÄSMÄTEATTERI. Turkulaisen Grus Grus Teatterin interaktiivinen teatterielämys päästiin kokemaan myös Tampereen keskustassa. ”Liukuporrasretki tehdään keskellä kaupunkia, missä muilla ihmisillä ei ole aavistustakaan siitä, että käynnissä on suuri seikkailu. Matkan sääntöihin kuuluu, että sitä ei myöskään saa paljastaa heille, sillä olemme nyt löytöretkellä emmekä saa häiritä paikallisia asukkaita”, Eli Harju kirjoitti arviossaan. (Lue lisää)

* *

Maailmanlopun hyvä ihminen 

TUKKATEATTERI. Taru Kumara-Moision tamperelaisteatterille kirjoittama näytelmä rakentuu yhden perhekuplan epätodelliseen elämäntilanteeseen. ”On annettava täysi tunnustus rohkeudelle ja raikkaudelle, jopa avoimelle hämmennykselle, heittäytymiselle: tilanteeseen, joka ei ratkea. Näyttelijät ryhtyvät purkamaan harjoitusvaiheen lukkoja: mitä ohjaaja sanoi, pyysi tai komensi. Tämä tietenkin kuuluu ohjaukseen, kuten se, että näyttelijät näyttelevät lopettavansa näyttelemisen”, Erkki Kiviniemi kirjoitti arviossaan. (Lue lisää)

* *

Marc Gassot ja Anna Kuusamo esityksessä Merimonsterit. Kuva: Tampereen Työväen Teatteri

Merimonsterit

TAMPEREEN TYÖVÄEN TEATTERI. Fyysisen teatterin taiturit Marc Gassot ja Anna Kuusamo vievät lastenteatteria uudelle tasolle Eino Salmelaisen näyttömän esityksessä. ”Vanhojen merikarttojen hirviöt on herätetty henkiin juuri sopivalla tavalla. Näytelmä ei pelota perheen pienimpiä, ja esityksen kerrotaankin sopivan 5–100-vuotiaille. Kaksitoistavuotiaalle seuralaiselleni juoni oli hieman hitaanpuoleinen, mutta nuorempien katsojien mieleen oli esityksen vuorovaikutteinen sisältö”, Petra Stolt kirjoitti arviossaan. (Lue lisää)

* *

Messa da Requiem

KANSALLISBALETTI. Giuseppe Verdin melodisesti ainutlaatuisen kaunis musiikki sai Kansallisbaletin tuotannossa seurakseen kymmenien tanssijoiden ja laulajien liikkeen. ”Messa da Requiem onnistuu välittämään suuria tunteita, hienoa tanssia ja upeaa oopperaa tavalla, joka on enemmän kuin osiensa summa. Sen teemat liikkuvat myös pelottavalla tavalla ajassamme pohtiessaan ihmisyyttä viimeisen rajan lähestyessä”, Marja Heinonen kirjoitti arviossaan. (Lue lisää)

* *

Mestari ja Margarita – Saatana saapuu Moskovaan

JOENSUUN KAUPUNGINTEATTERI. Mihail Bulgakovin klassikko nähtiin Joensuussa Aleksis Meaneyn ohjaamana ja Ulla Päivikön koreografioimana. ”Romaanin teemat ja viesti ovat jälleen ajankohtaisia. Se ei silti alleviivaa, väännä rautalangasta eikä suoraan ota kantaa vaan tekstin voimaan löytyy luottoa”, Pasi Huttunen kirjoitti arviossaan. (Lue lisää)

* *

Minä, Tellervo

TAMPEREEN TEATTERI. Anna Krogeruksen näytelmä kertoo tasavallan presidentin Mauno Koiviston puolisosta, Tellervo Kankaanrannasta. ”Hilkka-Liisa Iivanainen tekee ohjaajana aina perusteellista, näkökulmilla leikittelevää työtä. On antoisaa katsoa esitystä, jossa teatterinomaiset ratkaisut nostavat tarinan toiselle tasolle ja näyttelijäntyön oivallukset pelkistävät sanomaa”, Anne Välinoro kirjoitti arviossaan. (Lue lisää)

* *

Mustu loukko

KAPSÄKKI. Markus Leikolan helsinkiläiselle musiikkiteatterille kirjoittama ja ohjaama näytelmä kertoo karjalan kielen asemasta ja ahdingosta Kalevalan keruun ajoista nykyaikaan. ”Lavalla on vain yksi näyttelijä, Eeva-Maria Kauniskangas, joka muuntautuu tarpeen vaatiessa eri rooleihin. Pohjimmiltaan hän on tarinaa kuljettava Karjalan neito. Työnteon ja laulujen lomassa näytelmä kuvittaa karjalaisten historiaa, josta synkin vaihe koettiin, kun evakot joutuivat jättämään kotinsa kaksi kertaa talvisodan ja jatkosodan jälkeen”, Sirpa Pääkkönen kirjoitti arviossaan. (Lue lisää)

* *

Niin kuin taivaassa

SEINÄJOEN KAUPUNGINTEATTERI. Ruotsalaiseen Så som i himmelen -menestyselokuvaan (2005) perustuvan musikaali ohjasi Seinäjoelle Tuomas Parkkinen. ”Siinä missä elokuvan pohjavire oli surullinen ja raskas, Alvar-näyttämöllä nähtiin myös huumoria. Se tuntui vapauttavalta ja keventävältä kaiken ihmisen pikkumaisuuden, haljuuden ja väkivaltaisen rajuuden keskellä”, Kirsi Haapamatti kirjoitti arviossaan. (Lue lisää)

* *

Piaf

TAMPEREEN TEATTERI. Hilkka-Liisa Iivanaisen ohjaama musiikkinäytelmä kertoo tarinaa ranskalaisesta laulajalegendasta Edith Piafista. ”Annuska Hannulan Edith Piaf on esikuvansa mukainen; sitkeä, kesyttämätön villikissa, joka putoaa kerta toisensa jaloilleen, vaikka elämä kolhii kaksin käsin. Hänessä on sykettä, energiaa ja lauluvoimaa kannattelemaan kiihkeää tarinaa”, Maarit Saarelainen kirjoitti arviossaan. (Lue lisää)

* *

Pienen hauen pyydystys

TAMPEREEN TYÖVÄEN TEATTERI. Juhani Karilan romaanin dramatisoi ja ohjasi Kellariteatterin lavalle Lija Fischer. ”Liekö maagisen ja arkisen yhdistäminen on se tekijä, joka vapauttaa näyttelijät? Mene ja tiedä, mutta tässä tulkinnassa vapautuneisuus näkyy rennon tarkkana työskentelynä, jossa erilaiset karaktääriroolit osuvat kohdilleen”, Jussi Kareinen kirjoitti arviossaan. (Lue lisää)

* *

Pieni maailma

TAMPEREEN TYÖVÄEN TEATTERI. Michael Baranin käsikirjoittama ja ohjaama näytelmä sai kantaesityksensä Kellariteatterissa. ”Näyttämöllä naisten monologit vuorottelevat. Yhden puhuessa toisten on puuhailtava hiljakseen jotakin muuta. Siitä muodostuu mielenkiintoinen, hieman surrealistinenkin kuvio, jota on mukava seurata. Olla läsnä olematta läsnä; näyttelijät tekevät sen taitavasti”, Ritva Alpola kirjoitti arviossaan. (Lue lisää)

* *

Pyöreän pöydän ritarit

TAMPEREEN TYÖVÄEN TEATTERI. Juho Gröndahlin käsikirjoittama ja Linda Wallgrenin ohjaama näytelmä teki poliittista satiiria ikiaikaisten myyttien kautta. ”Sadun ja ritaritarinoiden kehyksien sisään on rakennettu kertomus, jossa legendat ja nykytodellisuus kohtaavat toistensa ympärille punoutuen. Toki se on myös Monty Pythonille sukua oleva fantasianäytelmä, jonka suloinen sekamelska viihdyttää ja jonka etäännytetty pähkäily nostaa asiat framille”, Maarit Saarelainen kirjoitti arviossaan. (Lue lisää)

* *

Nina Tapio näytelmässä Rakas Evan Hansen. Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Rakas Evan Hansen

HELSINGIN KAUPUNGINTEATTERI. Vuonna 2015 ensi-iltansa saanut amerikkalaismusikaali nähtiin Helsingissä Kari Arffmanin ohjaamana. ”Musikaalissa on niin jäntevä ja moneen ulottuva tarina, että sen kautta tulee mietityksi paitsi kiusaamista, myös perhedynamiikkaa, taloudellista eriarvoisuutta, nuorten mielenterveysongelmia, somen valtaa, yksinäisyyttä, kuolemaa ja jälkeenjääneiden mahdollisuuksia selviytyä”, Anne Välinoro kirjoitti arviossaan. (Lue lisää)

* *

Reikäleipä

TAMPEREEN TYÖVÄEN TEATTERI. Sirkku Peltolan kantaesitys oli viides osa Kotalan perheestä kertovaa teatrologiaa. ”Reikäleivän perusasetelma on sama kuin ennenkin. Viisaita naisia ja taahiloivia miehen nahjuksia, joilla kestää viisi vappua aloittaa. Jopa reiän tekeminen on suuri ponnistus”, Maarit Saarelainen kirjoitti arviossaan. (Lue lisää)

* *

Rest in Peace Rötkö

VASTARANNAN TEATTERI. Improvisaatioesityksistään tunnetun lappeenrantalaisteatterin kantaesitys palautti mieleen vanhat kunnon Canterburyn tarinat. ”Rest in Peace Rötkö viihdyttää, lämmittää ja lohduttaa. Se on kuin taskunpohjalta löytyvä markan kolikko. Myötätuntoista teatteria”, Petra Lukkari kirjoitti arviossaan. (Lue lisää)

* *

Rikkaruoho

KOM-TEATTERI. Laura Mattilan helsinkiläisteatterille kirjoittama näytelmä on eheä tulkinta Otto Gabrielssonin viimeisestä kirjeestä isälleen Jörn Donnerille. ”Mattilan sovitus jakaa Oton roolin viidelle näyttelijälle, jota KOMin ensemble vahvasti kannattelee. Varmasti Oton tunteet isäänsä – jota ei koskaan oppinut kunnolla tuntemaan – ovat vaihdelleet koko elämän ajan, ja tätä tunteiden moniäänisyyttä viiden näyttelijän voimin myös lihallistetaan näyttämölle taiten”, Jussi Kareinen kirjoitti arviossaan. (Lue lisää)

* *

Risto Räppääjä ja villi kone

TAMPEREEN KOMEDIATEATTERI. Sinikka ja Tiina Nopolan lastenkirjaan (2006) perustuvan koko perheen näytelmän sovitti Komediateatteriin Rauli Jokelin. ”Aleksanteri Pietikäinen heittäytyy Riston rooliin täysillä – silloinkin, kun tietokone mahdillaan taannuttaa pojan luolamiehen asteelle ja yksinäisessä kammiossaan pizzan voimalla toimivaksi pikkunörtiksi”, Kari Pitkänen kirjoitti arviossaan. (Lue lisää)

* *

Rottien pyhimys

HÄMEENLINNAN TEATTERI. Milko Lehdon ohjaama juhlanäytelmä onnistui tavoittamaan Anneli Kannon alkuperäistarinan hengen. ”Rottien pyhimys on ennen kaikkea Pelliinan kasvutarina, jonka Sonja Silvander-Valo koskettavasti tulkitsee. Tiilimestari Rutgerin kasvattityttönä aikuistuneen orpotytön matka yhteisönsä hyljeksimästä jäsenestä kohti arvostettua kirkkomaalaria on myös yksi koko esityksen kantavista teemoista”, Jussi Kareinen kirjoitti arviossaan. (Lue lisää)

* *

Saapasjalkakissa

JOENSUUN OOPPERAYHDISTYS. César Cuin säveltämä koko perheen ooppera nähtiin alkusyksystä Joensuun Carelia-salissa Tomi Kervisen ohjaamana. ”Saapasjalkakissa ei rajaa roolihahmona itseään maskuliiniseksi tai feminiiniseksi. Se voi olla helpottavaa nuorille, jotka pohtivat omaa seksuaalisuuttaan ja kiinnittymistään jompaankumpaan sukupuoleen. Saapasjalkakissa on täynnä kissaenergiaa”, Anne Välinoro kirjoitti esseessään. (Lue lisää)

* *

Sad Songs from the Heart of Europe

TAMPEREEN TYÖVÄEN TEATTERI. Kristian Smedsin kirjoittama näytelmä kertoo prostituoitu Sonja Marmeladovan näkökulman Fjodor Dostojevskin Rikoksen ja rangaistuksen tarinasta. ”Songs from the Heart of Europe on Samuli Reunasen ohjauksessa paljas ja hötkyilemätön esitys. Se on pohjattoman vakava esitys, mutta niin ovat sen aiheetkin, köyhyys, kurjuus, ihmisyyden hajoaminen, väkivalta”, Aksu Piippo kirjoitti arviossaan. (Lue lisää)

* *

Saituri – ihana raha

TAMPEREEN TYÖVÄEN TEATTERI. Otso Kauton ja Juha-Pekka Raesteen käsikirjoitus toi yhdisti Molièren klassikon moderniin talouspuheeseen. ”Rakkaus ja raha ovat kovaa valuuttaa, mutta Auvo Vihron kitupiikki Harpagon pesee pöydän karismallaan. Hän on Grand Old Man, joka taipuu mihin tahansa, mitä näyttämö häneltä vaatii. Vihro on liero, huippukiero kelmi munaskuitaan myöten”, Maarit Saarelainen kirjoitti arviossaan. (Lue lisää)

* *

Salainen puutarha

RYHMÄTEATTERI. F. H. Burnettin nuortenkirjaklassikko (1911) nähtiin Suomenlinnan kesäteatterissa Anne Rautiaisen ohjaamana kaikenikäisille sopivana esityksenä. ”esitys säilyttää Anna Krogeruksen dramatisoimana sopivasti perinteisen tyttöromaanin tarinan ja hengen. Se lisää hieman nykyaikaa dialogiin, muttei sorru liikaa yleisön naurattamiseen”, Eija Niskanen kirjoitti arviossaan. (Lue lisää)

* *

Special Night. Kuva: Kai Kuusisto

Special Night

HELSINGIN KAUPUNGINTEATTERI. Helsinki Dance Companyn 50-vuotisnäytös rakentui Anton Lachkyn koreografialle. “Esityksestä on puhuttu mediassa sen vaativuuden näkökulmasta. Jokainen tanssija sai oman personal trainerinsa, jonka kanssa harjoitella kropan hallintaa. Huimat ilmahyppyvoltit ja heittäytymiset pitkin lattiaa vaativat tanssijoilta paljon tekniikkaa ja uskallusta”, Eija Niskanen kirjoitti arviossaan. (Lue lisää)

* *

Streak – katkeamaton

AHAA TEATTERI. Lapsille ja nuorille suuntautuvan tamperelaisteatterin kevään kantaesitys käsitteleli sosiaalisen median maailmaa. ”Käsikirjoittaja Jonna Wikström haluaa tarjota nuorille lohdullisen sanoman: kaikkea ei tarvitse tietää heti, on ihan ookoo olla epävarma, eivätkä aikuisetkaan valmiita ole”, Marja Aaltio kirjoitti arviossaan. (Lue lisää)

* *

Taikahuilu 

OULUN KAUPUNGINTEATTERI. Euroopan kulttuuripääkaupunki toi näyttämölle Mozartin oopperaklassikon Heta Haanperän ohjaamana. ”Solistien kimmellys ja taso, pienimmästä suurimpaan ja kokeneimpaan, on häikäisevä. En muista, koska kokonaisensemble olisi päässyt näin tenhoamaan. Ja näin pitää Taikahuilua tehdäkin. Sen monipolvisuus, hienoinen tyhjäkäyntikin ja kohtausten musiikillinen venytys ei oikein salli muuta kuin lujaa laulajuutta”, Anne Välinoro kirjoitti arviossaan. (Lue lisää)

* *

Talo

KANSALLISTEATTERI. Taina Westin käsikirjoittama kahden hengen näytelmä nähtiin Omapohja-näyttämöllä Laura Jäntin ohjaamana. ”Talo ei tee seniori-eriöissään elävistä pelkkää komiikkaa. Mukana on syvä tumma juonne, kuoleman, katoamisen ja nimettömyyden pelko”, Anne Välinoro kirjoitti arviossaan. (Lue lisää)

* *

Tunkeilijat

TEATTERI SIPERIA / TTT. Marika Vapaavuoren ohjaama tamperelaisteatterien yhteistuotanto loisti komedian ja tragedian tasapainossa. ”Kolme näyttelijää, joita kutsuisin tässä tiimiksi, pitävät monipolvisen tarinan tiukasti käsissään. Täsmälliset siirtymät komediasta tragediaan hämmentävät minuutti toisensa jälkeen. Mitä pidemmälle tarina eteni, sitä vähemmän ymmärsin, mitä seuraavaksi on tapahtumassa”, Petra Stolt kirjoitti arviossaan. (Lue lisää)

* *

Tytöille, jotka ajattelevat olevansa yksin

KANSALLISTEATTERI. Ujuni Ahmedin ja Elina Hirvosen samannimiseen teokseen (2022) perustuva esitys kertoo rohkeudesta ja nähdyksi tulemisesta. ”Painavinta näytelmässä on sisältö. Somaliyhteisö on nuorelle tytölle ankara kasvuympäristö. Kiellot ja rajoitukset varjostavat lapsuutta ja nuoruutta”, Sirpa Pääkkönen kirjoitti arviossaan. (Lue lisää)

* *

Täällä Pohjantähden alla

PYYNIKIN KESÄTEATTERI. Väinö Linnan romaanit sovitti Tampereen kesään Antti Mikkola. ”Liikutukselta ei voi välttyä, koskettavat kohtalot ja vääryydet saavat silmät kostumaan useammankin kerran. Mikkola on tehnyt suurtyön mammuttimaisesta merkkiteoksesta. Kohtaukset on leikattu kuten elokuva ikään ja pyörivän katsomon mahdollisuudet Mikkola on hyödyntänyt siirtymissä täydellisesti”, Irmeli Heliö kirjoitti arviossaan. (Lue lisää)

* *

Xanadu

TÖRNÄVÄN KESÄTEATTERI. 1980-luvun alun Broadway-popmusikaali nähtiin Seinäjoella Pauliina Saloniuksen ohjaamana. ”Mikko Koivusalon teksti oli sopiva sekoitus alkuperäistä ja paikallista. Yleisöä sitoutettiin paikallistietoisuudella ja vähän eteläpohjalaismurteellakin”, Kirsi Haapamatti kirjoitti arviossaan. (Lue lisää)

* *

Yksi mies, kaksi pomoa

TAMPEREEN KOMEDIATEATTERI. Richard Beanin komedian ohjasi Tampereelle Panu Raipia. ”Mika Nuojua pyörittää palettia sellaisella ammattitaidolla ja ilmeikkyydellä, että hahmoa ei voi kuin rakastaa. Hauskaa on myös lavalla, sen aistii. Kaikessa on hyvä rytmi ja ajoitus”, Irmeli Heliö kirjoitti arviossaan. (Lue lisää)

* *

Äiti Punalippu

TEATTERI VÄÄRÄPYÖRÄ. Joensuulaiselle teatterille kirjoittamassaan musiikintäyteisessä näytelmässä Suvi Laaninen käy läpi taistolaisuuteen liittyvää perhehistoriaansa. ”Taistolaisuuden yhteiskunnallisiin jälkilöylyihin Laaninen ei sen kummemmin pureudu saati ota selkeää kantaa suuntaan tai toiseen. Suomettumista ei kauhistella saati stalinia huudeta, mutta eipä pyörätelineitäkään viskellä näyteikkunoihin. Ote on henkilökohtaisempi ja katse on siinä, kuinka poliittisesta tulee hyvin henkilökohtaista, kun ideologia vie ihmisen mennessään ja maailmankuva rakentuu uusiksi”, Pasi Huttunen kirjoitti arviossaan. (Lue lisää)

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua