Kuvat: Kuura Juntunen

Perhe on kupla. Taru Kumara-Moision näytelmä Maailmanlopun hyvä ihminen rakentuu yhden perhekuplan epätodelliseen elämäntilanteeseen. Arki on pelkkää pelkoa, koska meteoriitin on ilmoitettu tuhoavan maapallon kolmen päivän kuluttua.

Perheenjäsenet toimivat sekasortoisesti, vaikka kaikkien mieli pyörii tuhon odotuksessa. Yksilöt ovat pieniä kuplia, joilla on hiukkanen omaa tahtoa. He eivät painaudu yhteen perheen johtohahmon, isoäidin syliin, vaan kokevat omaa pelkoaan. Näytelmä on tragikomedia, jossa kaikilla on omia mielteitä ja pelastumisajatuksia. Perheen isä Gorilla on kaiken aikaa hankkimassa jotain pommisuojaa.

Kontakteja muuhun maailmaan ei juuri ole. Ilmeisesti muissa asunnoissa koetaan samantapaisia helvettejä. Tämä näytillä oleva on kuin pelastusta etsivä harhainen, kiivaileva eläinjoukko, Nooan arkki, jossa nimetkin ovat eläinten: saukko, bambi ja puluja. Ulkopuolisen tanssijan ja lintujen ilmaisut kuiskivat vapautta, mutta miten ja minne?

Mielenkiintoinen on lopun läheneminen ja ratkaisu jättää tilanne päälle, ilmaan, katkaista ja kysyä yleisöltä, mitä tekisitte tai miten jatkaisitte.

Peräkkäin pörähtäviin sketsimäisiin kohtauksiin tulee näin brechtiläistä otetta, joka oli nähtävissä myös joissain pysäytyksissä ja hidastuksissa.

Juonta ei ole. On vain tilanne päällä, ja sen tarkoitetaan tarttuvan yleisöön. Kovin hyvin tämä puoli ei toteudu. Yleisö tietää olevansa turvassa ja katsomassa viihteellistä esitystä.

Kuitenkin on annettava täysi tunnustus rohkeudelle ja raikkaudelle, jopa avoimelle hämmennykselle, heittäytymiselle: tilanteeseen, joka ei ratkea. Näyttelijät ryhtyvät purkamaan harjoitusvaiheen lukkoja: mitä ohjaaja sanoi, pyysi tai komensi. Tämä tietenkin kuuluu ohjaukseen, kuten se, että näyttelijät näyttelevät lopettavansa näyttelemisen.

Tämän hajoavan lopun soisi näkevänsä vielä rajummin kaoottisena, kun totaalisena luovutuksena kohti kuolemaa raksuttava elämän tyhjyys on pääsemässä valloilleen.

Äärimmäisen hieno idea, joka ei ainakaan ensi-illassa vielä kantanut kliimaksiin, vaan hajosi ehkä tarkoituksenmukaisestikin.

Erkki Kiviniemi

Maailmanlopun hyvä ihminen

• Käsikirjoitus ja ohjaus: Taru Kumara-Moisio
• Ohjaaja-assistentti: Toni Lähteenmäki
• Tuottaja: Jaakko Mela
• Äänisuunnittelu, ääniajo ja liveäänet: Pasi Kaartinen ja työryhmä
• Laulun sävellys ja sovitus: Jaakko Mela
• Laulun sanoitus: Taru Kumara-Moisio
• Valosuunnittelu ja -ajo: Kuura Juntunen
• Graafinen suunnittelu/kuvat ja videot: Toni Sormunen ja työryhmä, tekoälytekstit tuotettu Chat GPT -sovelluksella
• Puvustus ja maskeeraus: Daniela Ojanperä, Niina Hyytiäinen ja työryhmä
• Lavastus ja tarpeisto: Antonio Canals ja työryhmä
• Näyttämöllä: Katariina Bröms, Miranda Haapanen, Jutta Kantar, Maria Laine, Anni Louhelainen, Niko Ranta, Juliaana Räsänen, Sakke Sikiö, Saara Sillanpää ja Pinja Viitala

Ensi-ilta Tampereen Tukkateatterissa 12.5.2023. Esityksiä 1.6. asti. Esityskalenteriin tästä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua