Anna-Sofia Tuominen, Nicklas Pohjola ja Ville Saarenketo. Kuva: Ryhmäteatteri / Mitro Härkönen
TEATTERI | F.H. Burnettin nuortenkirjaklassikko (1911) on lumonnut sukupolven toisensa jälkeen. Nyt Ryhmäteatteri tuo sen Suomenlinnaan kaikenikäisille sopivana esityksenä.
”Anne Rautiaisen ohjaus säilyttää sopivasti perinteisen tyttöromaanin tarinan ja hengen.”
ARVOSTELU
Salainen puutarha
- Dramatisointi ja sanoitukset: Anna Krogerus
- Ohjaus: Anne Rautiainen
- Sävellys: Arttu Takalo
- Ensi-ilta: Suomenlinnan kesäteatteri 7.6.2023.
Yksinäinen ja itsepäinen Meeri, 10, joutuu vanhempiensa kuoltua synkän setänsä herra Susiluodon kartanoon. Kotiapulainen Martta tuntuu huomaavan tytön tylsistymisen ja houkuttelee tämän puutarhaleikkeihin. Siellä Meeri tutustuu puutarhuriin, lintu Punarintaan, ja pian myös Martan hauskaan ja eloisaan Dino-poikaan. Kartanon suljetuissa huoneissa on kuitenkin kätkössä toinen poika, joka ei ole koskaan leikkinyt ulkona.
Muistan sen lumoutuneen tunnelman, jonka Salainen puutarha toi lapsena sitä ahmiessani. Romaani yhdistää Humisevan harjun synkkää kartanosalaisuutta tyttökirjojen reippaisiin sankarittariin ja tekee sen sopivasti goottilaisessa brittikartanoympäristössä. Samantyylinen salaperäinen goottiromantiikka vallitsee monissa suosituissa brittisarjoissa (Doctor Who, Uusi Sherlock) ja siitä on ammennettu japanilaisen animen kuvastoon.
Ryhmäteatteri käyttää jälleen oivaltavasti esitysympäristöä; Suomenlinnan muurit luovat luontevan kartanoympäristön. Sen eri tasot yhdistävät kartanon salaperäiset portaat, joiden takaa löytyy öisin itkevä poika. Kartanon portaissa kaikuvat öisin uhkaavasti pojan isän, herra Susiluodon askeleet. Muurin yli kiivetään tikkaita salaiseen puutarhaan, jonne lintu lapset johdattaa.
* *
Anne Rautiaisen ohjaama esitys säilyttää Anna Krogeruksen dramatisoimana sopivasti perinteisen tyttöromaanin tarinan ja hengen. Se lisää hieman nykyaikaa dialogiin, muttei sorru liikaa yleisön naurattamiseen. Lasten puhuma kieli on lähempänä nykykieltä kuin alkuperäisromaanissa ja Minna Suurosen tiukka kotiopettajatar on niin kypsynyt hommaansa.
Esitys on tehty musikaaliksi. Arttu Takalon sopivasti vanhahtavat, mutta silti nykymusiikin oloiset laulut kuljettavat näyttelijöiden laulamina tarinaa hyvin eteenpäin. Anna-Sofia Tuominen laulaa ja tanssii mukavan tyttömäisesti.
Esitykseen on tuotu oivaltavia tarinan henkeen sopivia elementtejä. Näyttelijät ovat välillä tauluja, suvun esi-isiä, ja kommentoivat tarinaa laulaen ja elehtien. Punarinta on nukketeatterinukke, jota nukettaja liikuttaa ja viheltää sen linnunlaulun. Samaten herra Susiluodon kuollut vaimo herätetään henkiin nukettajan avulla.
Lavastuksessa luodaan kartanon lisäksi salainen puutarha yksinkertaisilla riippuvilla köynnöksillä ja puulla, joihin alkaa lasten elämänilon karttuessa tulla vihreyttä ja kukkia. Meerin puvustus myös muuttuu tarinan ja hänen henkilöhahmonsa muuttuessa: hän saapuu kartanoon mustassa mekossa ja saa Martalta sitten ruskeat vaatteet, kunnes vähitellen puvustus muuttuu heleämmän väriseksi kevään koittaessa puutarhaan.
Tarina on niin Meerin kasvutarina kuin tarina surusta ja sen ylittämisestä uuden yhteyden kautta. Parissa kohtauksessa selvitetään herra Susiluodon tylyä olemusta ja sen alla olevaa traumaa hyvinkin oivaltavasti. Jokaiselle voi koittaa uusi kevät salaisessa puutarhassa.
Eija Niskanen
Ryhmäteatteri: Salainen puutarha
- Alkuperäisteos: F.H. Burnett
- Dramatisointi ja sanoitukset: Anna Krogerus
- Ohjaus: Anne Rautiainen
- Sävellys: Arttu Takalo
- Rooleissa: Minna Suuronen, Robin Svartström, Nicklas Pohjola, Ville Saarenketo, Anna-Sofia Tuominen
Ensi-ilta Suomenlinnan kesäteatterissa 7.6.2023. Esityksiä 31.8. asti. Esityskalenteriin tästä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Valohoitoa Tampereen asematunnelissa – arviossa Other City: Forgotten Places
TAPAHTUMA | Teatteri Telakan suomalais-virolainen taiteellinen tutkimusprojekti muistuttaa, että pienikin muutos kaupunkikuvassa antaa uusia kokemuksia ohikulkijoille.
Koomikko Timo Ruuskanen mittaa sankari Rautavaaraa – arviossa Ihminen ja ikoni
TEATTERI | Voi vain kuvitella, miltä tuntui häikäistyä Tapio Rautavaaran tähteydestä 1940-1950-luvun Suomessa, kun yleisö oli yhtenäinen ja maa janosi sodan jälkeen viihdettä.
”Tähän aikaan ei muuta puhutakaan kuin oudoista asioista” – arviossa Liikkuvan Näyttämön Rautatie
TEATTERI | Liikkuva Näyttämö on tarttunut Juhani Ahon pienoisromaaniklassikkoon Rautatie (1884) ja sovittanut sen nykykatsojienkin suupieliä nykimään.
Teatteri taiteenlajina tarvitsee seinillä kävelijöitä – arviossa Oulun teatterin Vihreät niityt
TEATTERI | Vuoteen 1952 sijoittuva mysteerinäytelmä lupaa olla 360 astetta ympärilläsi tapahtuva audiovisuaalinen elämys.