Tommi Hakala. Kuva: Petri Nuutinen

Ohjaaja Marika Vapaavuoren ensimmäinen oopperaohjaus, Richard Wagnerin Lentävä hollantilainen, oli tyylikäs, hallittu ja latteuksia kaihtava, mikä Vapaavuoren uraa seuranneille ei varmasti tullut yllätyksenä. Tasapainoisessa ja ajoituksiltaan tarkassa esityksessä oli säilytetty teoksen alkuperäinen maailma ja kaikki ylimääräinen oli karsittu pois. Kokonaisuus oli mukaansatempaava ja nautittava.

Vapaavuoren Lentävässä hollantilaisessa keskiöön nousi Sentan tarina ja kehitys nuoresta haaveilevasta, äksystäkin tytöstä hulluuteen saakka intohimoiseksi naiseksi. Johanni van Oostrum teki Sentana häikäisevän latautuneen roolin, joka vangitsevasta ja rajustakin balladista lähtien oli täynnä energiaa ja kiihkeyttä. Van Oostrumin ilmaisuasteikoltaan laaja ja värejä hehkuva sopraano säteili, leiskui ja loisti viimeisteltynä koko esityksen ajan. Myös hänen näyttämötyöskentelynsä oli harkittua ja ilmaisullisesti hiottua.

Johanni van Oostrum Sentana teki häikäisevän latautuneen roolin. Kuva: Petri Nuutinen

Tommi Hakalan Hollantilainen loi van Oostrumin Sentalle täydellisen vastakappaleen. Hakalan vivahteikas ja kaunissointinen ääni ilmaisi uskottavasti ja koskettavasti Hollantilaisen epätoivoa ja vimmaa. Hakalan ja van Oostrumin yhteiset kohtaukset toteutuivat taianomaisen tehokkaasti.

Dalandin roolin lauloi ensi-illassa Timo Riihonen. Riihosen Daland ilmensi hienovireisesti sisäistä ristiriitaa rakastavan isän ja rikkauksien sokaiseman miehen välillä. Hänen kaunis bassonsa soi linjakkaasti ja ilmeikkäästi niin Mögst du mein Kind -aariassa kuin Dalandin ja Hollantilaisen selkeäksi rakennetussa keskusteluduetossakin.

Jussi Myllys teki Erikin roolin ilmeikkäästi, ja hänen lämminsävyinen tenorinsa soi notkeasti. Joel Annmo ei ulkoiselta olemukseltaan ollut kaikkein uskottavin perämies, ja hänen tässä esityksessä hieman yksivakaiseksi jäänyt tenorinsa haipui välillä aaltojen pauhuihin. Tiina Penttinen teki Maryn pienen roolin luotettavasti.

Tampereen oopperan kuoro esiintyi iskevästi ja ammattitaitoisesti. Kuva: Petri Nuutinen

Heikki Liimola oli jälleen kerran tehnyt erinomaista työtä Tampereen oopperan kuoron kanssa, ja erinomaista työtä teki kuorokin. Mieskuoro oli äänelliseltä tasapainoltaan ja iskevyydeltään varmaankin paras Tampereen oopperassa koskaan kuulemani, vaikka ensimmäisissä kuoro-osuuksissa oli alkuun hieman epävarmuutta. Kuten usein ennenkin, naisten kuoro-osuudet olivat varmoja ja hyvinsoivia. Kuorolaiset ovat myös luontevia näyttelijöitä ja lavaesiintyjiä.

Tanssin käyttäminen Sentan (Petra Porspakka) ja Hollantilaisen (Miika Riekkinen) mielenliikkeitä ja tunnetiloja ilmaisemassa toimi oivallisesti, ja Miika Riekkisen koreografiat olivat pelkistetyn tyylikkäitä. Myös videotekniikan maltillinen käyttö oopperan tehosteena toimi tarkoituksenmukaisesti. Oopperan alkusoiton aikana näyttämöllä vellonut meri sekä Sentan ja hollantilaisen hahmojen heijastukset toimivat vaikuttavana visuaalisena johdantona oopperan maailmaan, ja Toni Haarasen videotaide toteutti hienovaraisesti oopperan tarinan epätodellista ideaa. Alkusoiton aikana ehdin miettiä, oliko visualisointi välttämätöntä ja kärsiikö musiikkiin keskittyminen kuvallisesta ilmauksesta. Päädyin klassiseen ratkaisuun: jos kuvat häiritsevät, silmät voi laittaa kiinni. Minä pidin silmäni auki eikä kapellimestari Anja Bihlmaierin ja Tampere Filharmonian alkusoitossa luoma draaman jännitteinen tiivistelmä aistien yhteistyöstä kärsinyt.

Kuva: Petri Nuutinen

Bihlmaierin johtama Tampere Filharmonia soitti koko esityksen ajan täyteläisesti ja tasapainoisesti, näyttämön tapahtumiin reagoiden ja niitä peittämättä. Johtoaiheet nousivat kokonaisuudesta esiin merkityksellisesti, ja muhkeiden sävyjen vastapainoksi Bihlmaier nosti orkesterista esiin myös herkkiä yksityiskohtia.

Oopperan kokonaislinjan mukainen eli selkeä ja johdonmukainen oli myös Leena Rintalan suunnittelema puvustus. Hienona yksityiskohtana mainittakoon tunneilmaisultaan vahvan punaisen värin ilmentämä symboliikka: punainen toistui Hollantilaisen huivissa, Sentan vyössä ja kengissä sekä loppukohtauksessa Sentan puvussa. Marjatta Kuivaston upea lavastus ja Jussi Kamusen valosuunnittelu noudattivat nekin esityksen tinkimätöntä, kikkailemattomaan ilmaisuun luottavaa linjaa.

Kikka Holmberg

* *

Richard Wagner: Lentävä hollantilainen

• Musiikinjohto: Anja Bihlmaier
• Ohjaus: Marika Vapaavuori
• Musiikki: Tampere Filharmonia, Tampereen Oopperan kuoro
• Lavastus: Marjatta Kuivasto
• Puvut: Leena Rintala
• Valosuunnittelu: Jussi Kamunen
• Koreografia: Miika Riekkinen
• Videosuunnittelu: Toni Haaranen
• Maskeerauksen ja kampausten suunnittelu: Johanna Paakkanen
• Kuorokapellimestari: Heikki Liimola

Roolit

• Hollantilainen (baritoni): Tommi Hakala
• Senta, Dalandin tytär (sopraano): Johanni van Oostrum
• Daland, norjalainen merikapteeni (basso): Timo Riihonen
• Erik, metsästäjä (tenori): Jussi Myllys
• Mary, Sentan imettäjä (altto): Tiina Penttinen
• Steuerman, Dalandin perämies (tenori): Joel Annmo
• Tanssijat: Miika Riekkinen ja Petra Porspakka

Ensi-ilta Tampere-talon Isossa salissa 10.2.2023. Esityksiä 25.2. asti. Esityskalenteriin täältä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua