Kuva: Kari Sunnari
TEATTERI | Elämyksellinen kantaesitys Tampereen Työväen Teatterissa yhdistää suomalaisen modernin etnomusiikin ja tanssitaiteen parhaimmiston.
”Käärmeenpääntallaajat on kokonaisuus, jonka pienet yksityiskohdat ja suuren lavan täyttävät tunteet täydentävät toisiaan lumovasti.”
ARVOSTELU

Käärmeenpääntallaajat
- Esitysdramaturgia ja ohjaus: Marjo Kuusela
- Musiikki: Anne-Mari Kivimäki
- Ensi-ilta: Tampereen Työväen Teatteri 16.3.2023. Muut esitykset: TTT 17.–18.3. ja Espoon Kaupunginteatteri 4.–19.4.
Tunnustan heti alkuun, että intohimoisena tanssin ystävänä ei tanssiteatteri siltikään ole suosikkini taiteen muodoista. Mutta kun tanssiin yhdistetään Suistamon Sähkön energia ja Palomyllyn taitavat muusikot sekä Tampereen Yhteiskoulun lukiolaisten rohkeus, syntyy todellakin uskomaton käärmeenpääntallaajien messu.
Hanurinero Anne-Mari Kivimäen alkuperäiseen ideaan perustuvan esityksen on ohjannut Marjo Kuusela. Huimaavaa koreografiaa on johtanut Reetta-Kaisa Iles ja uutta musiikkia säveltänyt jo edellä mainittu Kivimäki.
Illan esitys ei suinkaan alkanut vasta valojen sammuttua katsomossa, vaan katsojat pääsivät jo yleisölämpiössä mukaan nuorten riehakkaaseen mielentilaan. Lukiolaiset johdattivat katsojat Tampereen Työväen Teatterin saliin, jonka lähes tyhjä lava sai hetken päästä vimmaisen vaihteen päälle ja yleisön hytkymään musiikin tahdissa.

Kuva: Kari Sunnari
Esityksen juoni on kiinnostava. Käärmeenpääntallaajat vie katsojan muutaman sadan vuoden takaiseen Suomeen, jossa uskolla oli suuri rooli. Etelä-Pohjanmaalla, Kuortaneella, syntyi 1800-luvulla herätysliikkeen kaltainen uskonnollinen liike, joka perustui iloon. Ottamatta huomioon, että jäsenet odottivat maailmanloppua 1800-luvun lopussa, oli vasulaisten tapaamisissa tärkeintä tanssia, polskata, siihen asti, kunnes pyörtyivät.
Vasulaisuuden ympärillä esiintyi salaperäisyyttä ja mystiikkaa, ja siksi siitä oli liikkeellä erilaisia huhuja, joista osa oli totta, osa ei. Juorut vahvistuivat, koska kuka tahansa ei päässyt mukaan vasulaisten iltamiin, vaan niihin kuljettiin salaisia polkuja, uskon juntuja, pitkin. Katsojalle arvoituksellinen liike jää selittämättömäksi, kun esityksen loppua kohti soitto ja tanssi vie mennessään. Miten lopulta kävi Herkolle, entä Leenalle?

Kuva: Kari Sunnari
Illan parhaisiin hetkiin kuului Suistamon Sähkön dynaaminen Kutsu, joka jo viime kesänä sai Provinssin Amfiteatterin katsojat haltioituneeseen tilaan. Pekko Käpin ja K:H:H:L:n menevä Ikoni muutti esityksessä muotoaan ja kosketti Käpin rauhallisen laulun ja Ville Rauhalan basson yhdistelmänä. Patrik Riipisen tanssisoolo keskellä yleisöä oli maaginen, yhtä aikaa surullinen ja voimakas.
Käärmeenpääntallaajat on kokonaisuus, jonka pienet yksityiskohdat ja suuren lavan täyttävät tunteet täydentävät toisiaan lumovasti. Folk Extremen sivuilta löytyy lisää tietoa vasulaisuudesta.
Ol iloone!
Petra Stolt
PS. Esityksen lopussa tykkiläiset mainostivat omaa musikaaliaan, Käärmeenpääntallaajat II:sta, joka saa ensi-iltansa Nätyn Teatterimontussa 17.5.2023. Liput tulevat myyntiin huhtikuussa.
Käärmeenpääntallaajat
- Esitysdramaturgia ja ohjaus Marjo Kuusela
- Musiikki Anne-Mari Kivimäki
- Koreografia Reetta-Kaisa Iles
- Lavastus-, valo- ja videosuunnittelu Janne Teivainen
- Pukusuunnittelu Mirkka Nyrhinen
- Äänisuunnittelu Antti Puumalainen
- Lavalla Johanna Elovaara, Reetta-Kaisa Iles, Tuomas Juntunen, Taito Hoffren, Anne-Mari Kivimäki, Pekko Käppi, Ville Rauhala, Antti Puumalainen, Riikka Puumalainen, Timo Saari, Patrik Riipinen ja Tampereen Yhteiskoulun Lukio (TYK) ja yllätysesiintyjänä tanssitaiteilija ja koreografi Ari Numminen
- Yhteistuotanto Folk Extreme, Tampereen Työväen Teatteri, Espoon Kaupunginteatteri, Tanssiteatteri Tsuumi, Tampereen Yhteiskoulun Lukio (TYK)
Ensi-ilta 16.3.2023. Esitykset Tampereen Työväen Teatterissa 17.–18.3. ja Espoon Kaupunginteatterin Revontulihallissa 4.–19.4.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Rauhallista eloa mökissä ja sen ympäristössä – arviossa Sirpa Kähkösen Marius
KIRJAT | Sirpa Kähkönen osaa kirjoittaa herkästi ja hauskasti tapahtumista, jotka ovat muistoina merkityksellisiä. Muistelun moninaisuuden Kähkönen taitaa täydellisesti.
Ihmisroskaa ja pullapolitiikkaa: Kiinnostaisiko pienet suuret tapahtumat?
KOLUMNI | ”Pieni tapaus voi olla yhteiskunnallisesti suuri juuri siksi, että ihmiset tunnistavat siinä jotakin itseään laajempaa”, Juho Saari kirjoittaa kolumnissaan.
Parasta juuri nyt (26.8.2026): Sokcho talvella, David Byrne, Graham Coxon, Meantime, Tampere Jazz Happening
Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista. Janne Laurilan listalla on brittidraamaa, läpimurtoromaania ja muusikkokirjallisuutta.
The Strokesin ja tuottaja Rick Rubinin ratkaisut hämmentävät epätasaisella Reality Awaits -albumilla
Tämä ”Ote” näkyy nostotekstinä sekä somejaoiaLEVYT | The Strokesin uudet kappaleet täyttävät parhaimmillaan indiediskojen tanssilattioita mutta saavat pahimmilla hetkillään miettimään, ovatko ne jotain sisäpiiri-ironiaa.
ssa että artikkeleiden koostenäkymässä. Jakokuvaksi menee oletuksena artikkelikuva.




