Vuoden 2020 erinomaiset #6: Teatteri

Humisevan harjun esitykset jatkuvat maaliskuussa 2021. Kuva: Helsingin kaupunginteatteri

Sarjassa esitellään kuluneen vuoden erinomaisia asioita kulttuurin eri aloilta. Kolmantena vuorossa ovat teatteritaiteen helmet Helsingin kaupunginteatterin Humisevasta harjusta Tampereen Teatterin Synninkantajiin ja TTT:n Kinky Bootsiin.

Seuraavassa Kulttuuritoimituksen tekijät esittelevät kaksikymmentäneljä kuluneen vuoden erinomaista teatteriensi-iltaa. Esitellyt teokset eivät ole paremmuus- vaan aakkosjärjestyksessä näytelmän nimen mukaan.

Lista ei ole äänestyksen tai haudanvakavan komiteamietinnön tulos; siltä ei siis välttämättä löydy aivan jokaista vuoden kahdestakymmenestäneljästä parhaasta teatteriensi-illasta.

Jokainen esitellyistä näytelmistä on kuitenkin ansainnut paikkansa listalla olemalla erinomainen – ainakin tekstin kirjoittajan mielestä.

Lisää vuoden 2020 erinomaisia löydät täältä.

* *

5MONOLOGIA

Jyväskyläläisen Teatterikoneen tiloissa Juomatehtaan studiolla on pyörinyt syksyn aikana viiden monologin sarja, jonka dramaturgina ja mentorina on toiminut Aila Lavaste. Esitykset jatkuvat joulukuussa Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston rajoitusten mukaan ja osa esityksistä livestriimataan.

”Näyttelijät ovat kirjoittaneet omat monologinsa itse, joten niissä arvatenkin tutkaillaan tekijälleen tärkeitä teemoja, merkityksiä ja tunteita. Teatterikoneelle tyypillisiä ovatkin esitykset, joissa tekijät eivät tingi taiteellisista arvoistaan. […] Kaikissa monologeissa esityksen vaiheet, jännitteet ja käänteet onkin viilattu ja rytmitetty tarkasti. Myös käytetyt eleet ja elementit ovat oivaltavia ja vahvasti ilmaisevia. Vajaan tunnin kestävät monologit hurahtavat vauhdilla, ilman ylimääräistä tyhjäkäyntiä.” (Päivi Röppänen – lue koko arvio täältä.)

Lisätietoa esityksestä täältä.

* *

Aalto – Don’t forget to play

Tiina Puumalaisen ohjaama ja työryhmän kanssa käsikirjoittama esitys arkkitehtuurista sai kantaesityksensä Tampereen Työväen Teatterin Kellariteatterissa 30.9.2020. Esitykset jatkuvat näillä näkymin tammikuussa 2021.

”Tämän näytelmän videotyö on nerokas. Se tekee projisointihaastatteluille taustan vaikka jättimäisistä paperirullahylsyistä tai pahvilaatikoista, moneksi muuntuvasta piirtäjän pöydästä ja hennosta, aaltomaisesta nauhoista koostuvasta sermistä, joka rajaa tilan. Rakastan tällaista. Rakastan, koska kekseliäisyys on teatterin suurin voimavara näinä päivinä, jolloin näyttelijä pelkää henkensä puolesta näyttämöllä.” (Anne Välinoro – lue koko kolumni täältä.)

Lisätietoa esityksestä täältä.

* *

Aladdin ja taikalamppu

Christian Lindroosin dramatisoima ja Panu Raipian ohjaama koko perheen satunäytelmä lampun hengestä sai ensi-iltansa Tampereen Komediateatterissa 30.6.2020.

”Lampun hengen oikeaoppisen eksentrinen käyttäytyminen kirvoitti useammat naurut ja ihmetykset. Hänelle kirjoitetut vieraskieliset sanat tai 1980-luvun kaikuja kantavat vitsit eivät nekään tiputtaneet nuorempia kärryiltä. 13-vuotias taas nautti siitä, että tajusi ranskankieliset vitsit. Eniten molempia nauratti kuitenkin iänikuinen pieruhuumori, joka onneksi oli sen verran kekseliäästi sisäänrakennettu tarinaan, ettei se tuntunut yleisön väkisin kosiskelemiselta.” (Lari Aaltonen – lue koko arvio täältä.)

Lisätietoa esityksestä täältä.

* *

ReiniPiltzHinkkaEikäYksikään

Kuva: Harri Hinkka / Tampereen Teatteri

Eikä yksikään pelastunut

Anna-Elina Lyytikäisen ohjaama tulkinta Agatha Christien klassisesta murhamysteeristä sai ensi-iltansa Tampereen Teatterin Päänäyttämöllä 15.10.2020 pääosassaan Antti Reini. Esitykset jatkuvat näillä näkymin 29.12.2020.

”Klaustrofobisen vainoharhan tuntu heijastelee hyvin myös korona-aikaamme. Elämme karanteenien aikaa, jossa jokainen kanssaihminen on potentiaalinen uhka ja kuoleman kasvot lähempänä elämän rajallisuudesta vieraantuneessa ajan hengessä. Samalla se näyttää elämän ennakoimattoman ja sattumanvaraisenkin luonteen sekä avuttomuutemme maailmaan heitettyinä. Elämä ei kuitenkaan lopulta jätä ketään puhtaaksi. Kaikki vieraat ovat omalla tavallaan vaikuttaneet kuolemantapauksiin ja ihmiskohtaloihin. Syyllisyys ja syyttömyys ovat näkökulmakysymyksiä – vai ovatko?” (Hanna Telakoski – lue koko arvio täältä.)

Lisätietoa esityksestä täältä.

* *

Hamlet

Shakespearen klassikon rockmusikaalitulkinta sai kaksoisensi-iltansa Tampereen Työväen Teatterin Suurella näyttämöllä 3. ja 5.9.2020. Michael Baranin sovittamassa ja Otso Kauton ohjaamassa versiossa kuullaan Eeva Konnun, Jarmo Saaren ja Varre Vartiaisen säveltämää musiikkia ja koreografi Tero Saarisen liikekieltä. Esitykset jatkuvat näillä näkymin 15.1.2021.

”Liikkeen ja visuaalisuuden merkitystä Hamletissa korostaa, että suuren näyttämön kliseisimmät tehokeinot uskalletaan nyt jättää käyttämättä. Juonta spoilaamatta uskaltaa siis kertoa tässä kritiikissä sen, että nyt kukaan ei leijaile vaijereissa katon rajaa. Eikä parketti pyöri hetkeäkään, saati että pyörisi puolet esitysajasta.” (Matti Mörttinen – lue koko arvio täältä.)

Lisätietoa esityksestä täältä.

* *

Hitler ja Blondi

Michael Baranin ohjaama muotokuva diktaattorista ja tämän koirasta sai ensi-iltansa Tampereen Työväen Teatterin Eino Salmelaisen näyttämöllä 15.2.2020. Baran kirjoitti näytelmän Adolf Hitlerin roolissa loistavalle Seela Sellalle. Esitykset jatkuvat näillä näkymin 5.1.2021.

”Koulunsa käynyt yleisö lienee hyvin perillä historian kulusta ja Hitlerin roolista siinä. Harva on kuitenkaan ajatellut Hitlerin demonisoitua hahmoa ihmisenä. Diktaattori ja kylmä laskelmoija, mutta ei pelkästään tätä. Samalla saattaa nähdä myös oman vastuunsa, tänään ja tässä. Näytelmä ponnistaa tyhjyydestä, hiljaisuudesta ja tulkinnan mahdottomuudesta pahuuden äärellä. Se haastaa ajattelemaan ja sitä tulee katsoa myös kauempaa, kypsytellen.” (Hanna Telakoski – lue koko arvio täältä.)

Lisätietoa esityksestä täältä.

* *

Humiseva harju

Lauri Maijalan ohjaama tulkinta Emily Brontën vaikuttavasta romaanista sai ensi-iltansa Helsingin Kaupunginteatterissa 30.1.2020. Esitykset jatkuvat näillä näkymin 12.3.2021.

”Taudit leviävät 1800-luvun Englannissa, keuhkotauti tappaa ja raskaus on naiselle riski, sillä synnytykseen voi kuolla. Ensimmäinen puoliaika tuo kouriintuntuvasti esiin yhteiskunnan epäkohtia ja sitä, miten yhteiskunnallinen asema muokkaa ihmisiä ja vaikuttaa heidän ratkaisuihinsa. Cathy hylkää Heathcliffin ja avioituu pumpulisen kartanonpojan Edgarin kanssa. Toisella puoliajalla Maijala tekee käännöksen ohjauksessaan. Hän sekoittaa aikakausia ja tyylisuuntia. Taulutelevisio näyttää myrskykuvia ja muistuttaa ilmastonmuutoksesta, robottipölynimuri tuo teknologian keskelle 1800-luvun tarinaa.” (Sirpa Pääkkönen – lue koko arvio täältä.)

Lisätietoja esityksestä täältä.

* *

DSC06068

Kuva: Kari Sunnari

Idiootit ympärilläni

Juho Gröndahlin ja työryhmän ohjaamana syntynyt humoristinen show rakentuu ruotsalaisen yrityskouluttajan Thomas Eriksonin self help -kirjan ympärille. Idiootit ympärilläni sai ensi-iltansa Tampereen TTT-Klubilla 8.10.2020. Esitykset jatkuvat näillä näkymin 14.1.2021.

”Nelikenttäpelaajat Hiski Grönstrand, Laura Hänninen, Juha-Matti Koskela ja Maiju Saarinen ovat hurmaavia. Työryhmän säveltämä musiikki soi ja pulppuaa hienosti. Kaikki ensemblen jäsenet hyppäävät jouheasti instrumentista toiseen. Musiikin kirjo vaihtelee ralleista virsiin ja muutamissa lainakappaleissa soivat klassikot, muun muassa Carl Orffin Carmina Burana ja Edvard Griegin Vuorenkuninkaan luolassa. Show’n aikana alkaa väkisinkin pohtia omaa väriään. Itse mietin, että taidan olla keltainen, vai onko minussa sittenkin hiukan punaista, tai ehkä ripaus vihreää ja sinistä.” (Maarit Saarelainen – lue koko arvio täältä.)

Lisätietoja esityksestä täältä.

* *

Ikiliikkuja

Sirkku Peltolan uusi sovitus ja ohjaus Maiju Lassilan eli Algot Untolan klassikosta sai ensi-iltansa Tampereen Työväen Teatterin Eino Salmelaisen näyttämöllä 16.10.2020. Esitykset jatkuvat näillä näkymin 13.1.2021.

”Näytelmässä toteutuva rytmi on mielenkiintoinen. Sitä voisi verrata karuselliin, joka välillä liukuu hitaammin, kiihtyäkseen taas yhä hurjempiin ja hurjempiin kierrosvauhteihin. Vauhkoimmillaan se pyörii Helyn hulluutta teeskentelevissä kohtauksissa, jotka Ilona Pukkila vetää sataprosenttisesti antautuvalla kiihkolla. Hitaammissa kohtauksissa on pyritty avaamaan hieman analyyttistäkin puolta katsojille. Ehkä teksti ei ole ihan tarpeeksi siihen suuntaan rakentunut, mutta dramaturgina Peltola on onnistunut tavoitteessaan. Erityisesti Janne Kallioniemen esittämä moniulotteinen Nisse tuo puheisiin kimpoilevaa älyllisyyttä uskonnollista pieteettisyyttä ja tiedollista paremmuuttansa tehostavassa replikoinnissa.” (Erkki Kiviniemi – lue koko arvio täältä.)

Lisätietoja esityksestä täältä.

* *

Jeppe Niilonpoika

Kaspar Hauserin luoneen Akse Petterssonin tulkinta Ludvig Holbergin kansankomediasta sai ristiriitaisen vastaanoton ja osa näytelmän esityksistä Tampereen Työväen Teatterin Suurella näyttämöllä peruttiin. Ohjelmistosta poistuneen Jeppe Niilonpojan ensi-ilta oli 25.1.2020.

”Jepen amok-juoksu kaoottisesta tilanteesta toiseen kertoo hallinnan tunteen menetyksestä suhteessa omaan elämään. Samalla sen voi nähdä myös vahvana viestinä siitä, kuinka päätöksenteko on viety vallankammareihin ja vallanpitäjien puheet ovat kansan korviin vain sanahelinää. Näytelmän paroni ja hänen hovinsa edustavat nykyihmiselle eliittiä, joka ei ymmärrä miksi Jeppe juo. Tästä näkökulmasta on helppo ymmärtää, jos vaaliuurnilla kansa valitsee jatkossakin näitä ’vääriä kuninkaita’. He puhuvat kieltä jota Jeppekin ymmärtää.” (Jussi Kareinen – lue koko arvio täältä ja Matti Mörttisen näytelmän vastaanottoa käsittelevä kolumni täältä.)

Lisätietoja esityksestä täältä.

* *

Kinky Boots

Cyndi Lauperin säveltämä menestysmusikaali juhlistaa erilaisuutta, ystävyyttä ja ennakkoluulojen voittamista. Samuel Harjanteen ohjaus sai ensi-iltansa Tampereen Työväen Teatterin Suurella näyttämöllä 24.9.2020. Esitykset jatkuvat näillä näkymin 12.1.2021.

”Olkoon kansainvälinen formaatti. Olkoon maailmalla hiottu suurtuotanto, mutta kun se kerran toimii, niin miksei, juuri nyt, tähän maailmantilanteeseen. Kun musikaalin lopuksi koko ensemble saapuu loppukohtaukseen kirkkaanpunaisissa kinkybootseissaan, koko ensi-ilta yleisö singahtaa seisomaan ja ansaitut aplodit alkavat. Kotimatkalle voi ottaa drag queen Lolan ohjeen: Hyväksy itses, niin sä hyväksyt muut!” (Maarit Saarelainen – lue koko arvio täältä.)

Lisätietoja esityksestä täältä.

* *

Korjaamo

Kansallisteatterin pääjohtaja Mika Myllyahon kirjoittamassa komediassa on klassikon aineksia ja se sopii myös äijäporukalle, joka rassaa mieluummin autoja kuin pitkästyy teatterissa. Anssi Valtosen ohjaaman esityksen ensi-ilta oli 2.9.2020 Jyväskylän kaupunginteatterin Pienellä näyttämöllä. Esitykset jatkuvat näillä näkymin 16.1.2021.

”Korjaamo on muistutus polarisoituneesta yhteiskunnasta, jossa ohi puhuminen on normi ja ihmisarvo uhattuna. Kahden kaveruksen hulvaton sanailu sarjakuvamaisissa autokorjaamolavasteissa nostaa esiin elämän kipupisteet sekä näkymättömät raja-aidat, joita itse kukin mielessään rakentaa. Kukapa nyt haluaisi menettää kasvojaan. Myllyahon autonasentajakoulutus antaa tekstille katu-uskottavuutta. Näytelmä tuo mieleen vuosien takaa Arto Salmisen karun Varaston.” (Seppo Metso)

Lisätietoja esityksestä täältä.

* *

Korot Kattoon medialle HiRes 1

Kuva: Joensuun kaupunginteatteri

Korot kattoon eli valmennusta ja viettelyksiä

Taava Hakalan ohjaama komedia kertoo kahden erilaisen naisen kohtaamisesta ja kasvusta tai ainakin mahdollisuuksista kasvuun. Korot kattoon sai ensi-iltansa Joensuun kaupunginteatterin Pienellä näyttämöllä 11.9.2020. Esitykset jatkuvat näillä näkymin 23.1.2021 asti.

”Korot kattoon on tarkoitettu voimaannuttavaksi karnevaaliksi aikuisille, jo vähän elämää nähneille naisille. En siis kuulu kohderyhmään ja se tulee kohtalaisen selväksi viimeistään siinä vaiheessa, kun näyttelijät etähalailevat ’supernaisia’ yleisössä. Tämä ei onneksi estä nauttimasta paikoin lähes absurdin teatterin rajoilla kolkuttelevasta vauhdikkaasta spektaakkelista. Jos tälle pitäisi musiikin puolelta hakea genre, niin se on ilmiselvästi junttidisko. Toki sitä suorastaan alleviivataan hienolla tulkinnalla Erika Vikmanin Cicciolinasta, mutta koko spektaakkelin perushenkenä on jonkinlainen vähän villi, mutta silti keskiluokkaisen turvallinen irtiotto.” (Pasi Huttunen – lue koko arvio täältä.)

Lisätietoja esityksestä täältä.

* *

Kuka pelkää Virginia Woolfia?

Edward Albeen ylistettyä avioliittonäytelmää esitettiin Tampereen Teatterin Frenckell-näyttämöllä 21.10.2020 alkaen. Marika Vapaavuoren ohjaama tulkinta on jo poistunut ohjelmistosta.

Ritva Jalonen vetää Marthan roolin uljaasti. Hän ei ole samanlainen mielipuoli kuin elokuvan Liz Taylor, mutta tekee töitä hurjemmin kuin täysillä. Verbaliikka on viritetty sellaisiin mittoihin, että kaikkien solvausten asettelemisesta kohdilleen kehkeytyy kova haaste. On ymmärrettävää, jos pientä hakemista tulee. Näyttämön pelit ja leikit sitovat katsojat otteeseensa ja pitävät lujasti pihdeissään. Samalla tavalla kuin isäntäparin vieraat siirtävät lähtöään, myös katsoja haluaa seurata katkeraan loppuun asti, mitä kaikkea tämän akateemisen älykköväen olohuoneessa tapahtuu.” (Aila-Liisa Laurila – lue koko arvio täältä.)

Lisätietoja esityksestä täältä.

* *

Nahkatakkinen tyttö

Tampereen yhteiskoulun lukion Nahkatakkinen tyttö täytti Tampereen Työväen Teatterin katsomon kaikissa esityksissään, lisäesityksiä myöten. Marietta Kunnaksen ohjaamaa musikaalia esitettiin helmikuussa 14.2.2020 alkaen.

”Tärkeämpää kuin esitysten arviointi taiteellisista lähtökohdista on huomioida projekti nuorten oppimiskokemuksena. Yhteinen energia ja päämäärä, sitoutuminen ja lämmin yhteisöllisyys – Nahkatakkinen tyttö on kokemus, joka jää pysyväksi ja merkittäväksi muistoksi tekijöilleen. Täytyy myöntää, että katsomossa tunsin ihan vähän kateutta. Miksi Tykissä ei tehty tällaista minun aikanani?” (Merja Koskiniemi – lue koko teksti täältä.)

Lisätietoja esityksestä täältä.

* *

Niskavuoren nuori emäntä

Hella Wuolijoen vahvasti yhteiskunnallinen näytelmä nähtiin Lieksan teatterissa Kai Paavilaisen ohjauksena. Niskavuoren nuori emäntä sai ensi-iltansa 7.11.2020. Esitykset jatkuvat vuonna 2021.

”Näytelmässä miehet seikkailevat, hölmöilevät ja juopottelevat. Naiset kannattelevat puitteita ja kestävät. Erityisesti kovaan realismiin pakotettu ja silti rakkautta kaipaava Loviisa kasvaa Minna Oksan käsittelyssä tavattoman kiehtovaksi hahmoksi.” (Pasi Huttunen – lue koko arvio täältä.)

Lisätietoja esityksestä täältä.

* *

Paskateoria

Nätyn syksyn ensi-iltana nähtiin Arto Salmisen romaanin pohjalta dramatisoitu Paskateoria. Liila Jokelinin ja Juhana von Baghin dramatisoima ja jälkimmäisen ohjaama esitys sai ensi-iltansa 14.10.2020.

Paskateoria on varsinainen monitahokas; niin sisällöltään rikas ja moneen suuntaan kurkottava, ajattelemisen aihetta antava kokonaisuus, etten ole siitä kattavaa analyysiä vielä nähnyt. Nätyn Monttuun konstruoitu esitys pystyy repäisemään itsensä irti kirjallisuudesta itsenäiseksi teatteriksi tuoden mukanaan uuden sukupolven kannanotot tekstiin. Roolituksessa pääosassa ovat ihmiset eri minuuksineen, eivät sukupuolet. Ensemble näyttää sen, mitä me emme tahdo nähdä ja osallistaa katsojan yhteisvastuuseen.” (Marja-Liisa Torniainen)

Lisätietoja esityksestä täältä.

* *

Peter Pan menee pieleen

Mika Eirtovaaran Tampereen Teatteriin ohjaamassa brittikomediassa lavalla koheltavat saman ”Polyteknisen Draamaseuran” jäsenet kuin samojen tekijöiden Näytelmä joka menee pieleen -komediassa. Ensi-iltansa 9.9.2020 saaneen Peter Panin esitykset jatkuvat näillä näkymin 20.1.2021.

”Uskon, että lapset nauttivat varmasti slapstickmaisesta hyvin ajoitetusta törmäilystä ja loppuun asti mietitystä koheltamisesta, mutta ennen muuta suosittelen esitystä aikuisille. Esitys on osa taistelua hyvän mielen puolesta koronaa vastaan ja maskisuositusta on hyvä noudattaa myös naurunpyrskeiden vuoksi.” (Maarit Saarelainen – lue koko arvio täältä.)

Lisätietoja esityksestä täältä.

* *

ruusuruoska 2 pressi vaaka

Kuva: Tampereen Työväen Teatteri

Ruusuruoska

Teatteri Takomon ja Tampereen Työväen Teatterin yhteisproduktio sai Tampereen-ensi-iltansa Kellariteatterissa 6.2.2020. Esa Kirkkopellon ohjaama ja dramatisoima Ruusuruoska pohjaa Alpo Jaakolan sarjakuvaan vuodelta 1967. Näytelmä on poistunut ohjelmistosta.

”Voisinpa kertoa, mistä Ruusuruoska kertoo. Mutta näytelmä on sanoinkuvaamaton – hyvällä tavalla. Jos uskoo nauttivansa näytelmästä, jossa ei ole juonta tai tarinaa, jossa mitään ei voi aavistaa ennalta ja jonka absurdi huumori naurattaa, suosittelen hankkiutumista Kellariteatteriin. Näyttelijöiden vapautunut esiintyminen, intiimi tila, juuri oikeaan tunnelmaan virittävä valaistus ja lavastus, sekä koko näytelmän läpi soiva, Eero Palviaisen tulkitsema barokkimusiikki tekevät kokemuksesta unenomaisen. Esityksen jälkeen teatterista tulee ulos virkistyneenä. Omat ajatukset virtaavat vapaasti, kahleettomina.” (Kaarina Lehtisalo – lue koko teksti täältä ja Hanna Telakosken arvio täältä)

Lisätietoja esityksestä täältä.

* *

Stars-popmusikaali

Kimmo Virtasen käsikirjoittamassa ja ohjaamassa musikaalissa neljä ennestään toisilleen tuntematonta nuorta perustaa bändin. Stars sai ensi-iltansa Ahaa-teatterissa 8.9.2020.

Stars koskettelee teemoiltaan nuoruuden kipuiluja monella tavalla. Ihmissuhteet, rakkaus, kasvaminen ja omien motivaatioiden pohtiminen ovat keskeistä sisältöä. Ahaa Teatterin näyttelijäensemble on uusiutunut tälle näytäntövuodelle kokonaan. Neljä nuorehkoa näyttelijää, Oskar Hartman, Reetta Hyreen, Teemu Mäkinen ja Suvi Salomaa ovat kukin brittiläisten teatterikoulujen kasvatteja. On mielenkiintoista pohtia, näkyvätkö näyttelijäkoulutusten erot jotenkin katsojalle saakka.” (Aksu Piippo – lue koko teksti täältä.)

Lisätietoja esityksestä täältä.

* *

Suksitango

Suksitango katsoo Suomea ja maailmaa maahanmuuttajien näkökulmasta. Jukka Toivosen ohjaamassa maagillisrealistisessa kokonaisuudessa aiheeseen paneudutaan huumorin keinoin. Näytelmä sai ensi-iltansa Teatteri Telakalla 23.9.2020.

”Vierauden kokemus yhdistää maahanmuuttajia. He eivät tunnista ympärillään olevaa maailmaa ja se aiheuttaa hämmennystä ja väärinkäsityksiä. Heidän on nimettävä ympärillään oleva uudelleen, jotta ymmärrystä voi syntyä. Tässä prosessissa absurdilta ei voi välttyä. Loppukohtaus huipentuu lauluun, jonka kumea rytmi toistuu instrumentteina käytettäviä suksia rummutettaessa. Laulun mukaan sydän kertoo lopulta sen mikä on oikein, liika miettiminen ei tuo apua. – Kaikki me olemme omalla matkallamme toiveiden perässä kohti tuntematonta.” (Hanna Telakoski – lue koko arvio täältä.)

Lisätietoja esityksestä täältä.

* *

Synninkantajat

Pauliina Rauhalan romaaniin perustuva näytelmä kuvaa hoitokokousvuosia lestadiolaisyhteisössä. Synninkantajat kirjoitti näytelmäksi ja ohjasi Tampereen Teatterin Frenckell-näyttämölle Maia Häkli. Ensi-ilta 2.9.2020.

”Esitys on vähäeleinen ja tarkasti annosteltu kuvaus erään uskonyhteisön sisäisestä konfliktista ja sen vaikutuksesta yhteisön nuorimpiin jäseniin. Antti Tiensuu tekee aivan hemmetin hyvä roolityön 9-vuotiaana Aaron-poikana, joka joutuu hankalaan valintatilanteeseen. Esityksen luontosymboliikka vaatisi aivan oman, kokonaisen artikkelinsa.” (Aksu Piippo – lue koko teksti täältä.)

Lisätietoja esityksestä täältä.

* *

tavat ja toiveet 1

Kuva: Jyväskylän kaupunginteatteri

Tavat ja toiveet – Jane Austenin matkassa

Englantilaisen Laura Waden kirjoittama näytelmä sai pohjoismaisen kantaesityksensä 15.2.2020 Jyväskylän kaupunginteatterissa Johanna Freundlichin ohjauksena.

”Waden käsikirjoituksessa eri aikakausien tavat ja toiveet asettuvat nokkelaan dialogiin. Mitä tapahtuu, kun 1800-luvun herrasväen käytöskoodit törmäävät nykyajan ajattelutapoihin? Yhdistelmä synnyttää ajasta irrallisen, omalakisen maailmansa, jossa tyylit, puheenparret, eleet, ajatukset ja mahdollisuudet sekoittuvat raikkaasti. Totunnaisuuksiin kangistuneet hahmot, heidän tapansa ja toiveensa saavat hyväntahtoisen ironista kyytiä.” (Päivi Röppänen – lue koko arvio täältä.)

* *

Vessa on tuollapäin

Vessa on tuollapäin on maaliskuussa kuolleen japanilaisen näytelmäkirjailijan Minoru Betsuyakun (1937–2020) absurdi komedia. Se sai ensi-iltansa Ihmisen Teatterin esittämänä Joensuun Botaniassa 14.8.2020.

”Pitkin näytelmää katsoja joutuu miettimään, että onko nimitys absurdi teatteri itse asiassa vain kiertoilmaus sille, että puhutaan sumeilemattomasti totta? Ihmisen teatteri tekee pirullisen taidokkaasti äärimmäisen yhteiskunnallista teatteria, mutta ei hiero sitä katsojan kasvoihin. Miksi elämisestä voi kehkeytyä niin sietämätöntä ja voiko muista ihmisistä silti löytyä syy jatkaa elämää? Kenelle me elämme? (Pasi Huttunen – lue koko arvio täältä.)

Lisätietoja esityksestä täältä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua