Kuvat: Tuomas Scholz
TEATTERI | Keski-Uudenmaan Teatteri KUTin kesässä mennään ja lujaa nykyaikaan tuodun farssin kyydissä. Kuka pettää ketä ja kenen kanssa?
”Ovet paukkuvat ja juoni heittää häränpyllyä niin nopeasti, ettei katsoja ehdi kissaa kuiskata välissä.”
ARVOSTELU

Ranskalainen pyjama
- Ohjaus: Jukka Keinonen
- Ensi-ilta: Krapin kesäteatteri 4.6.2026
Maskuliinista miehisyyttä uhkuva Pera (Jari Vainionkukka) ja elegantin naisellinen Janna (Kirsi Ylijoki) ovat hyvin toimeentuleva keski-ikäinen yrittäjäpariskunta. Takana on pitkä, ehkä tylsähköksi ja tasaiseksi käynyt avioliitto. Molemmat ovat hankkineet elämänsä piristeeksi salarakkaat toistensa selän takana. Janna puumailee yhteisen firman kirjanpitäjän Roopen (Akseli Lehtinen) kanssa, Pera deittailee sugar daddyn elkein viehättävää Piiaa (Senna Vodzogbe).
Salarakkaat päätyvät pariskunnan kanssa heidän maaseutuasunnollaan järjestettäviin firman kesäjuhliin. Fantasiat kesäillasta salarakkaiden seurassa saavat pariskunnan hekumoimaan ja tanssahtelemaan tahoillaan juhlavalmisteluiden keskellä. Hekumoinnista tulee hysteriaa, kun suunnitelmat salarakkaiden ja pettäjien salaamiseksi kaatuilevat yksi toisensa perään. Pakkaa sekoittavat Peran palkkaama pitokokki Piia (Minna Kivelä) ja tämän aviomies Pasi (Kalle Tahkolahti).

Akseli Lehtinen ja Minna Kivelä.
* *
Ranskalainen pyjama on nimensä mukaisesti peräisin ranskalaisen näytelmäkirjailija Marc Camolettin (1923–2003) kynästä. Alkuperäinen käsikirjoitus on vuodelta 1985. Englannin kielestä suomennettua versiota esitettiin teattereissa yli kolme vuosikymmentä nimillä Pyjama kuudelle, Älä pukeudu päivälliselle ja Lainalakanat. KUTin esityksen pohjana on Aino Piirolan ranskan kielestä kääntämä suomennos vuodelta 2024. Ohjaaja Jukka Keinonen työryhmineen on istuttanut esityksen vahvasti Suomeen ja nykyaikaan. Kuulokkeissa raikaa Erika Vikmanin Syntisten pöytä, saunaan mennään Bara Bada Bastun siivittämänä ja juhlien meininki on ”pahempi kuin se Temptation aislandi”.
Kaksikymmentäviisivuotiaan Krapin kesäteatterin ohjelmiston painotus oli ensin kotimaisissa komedioissa, joista se siirtyi 2010-luvun lopulla ulkomaisiin farsseihin. Tuusulan rantatien kupeessa sijaitsevan kesäteatterin katettu katsomo on näyttänyt viime vuosina entistä täydemmältä, joten muutos lienee vastannut katsojien tarpeisiin. Moni saapuneekin kesäteatteriin nauruntäyteisin odotuksin. Kehoa hytkyttävä kikatus sopii kepeyden brändiä kantavaan kesään paremmin kuin jännittynyt ja ryppyotsainen epäkohtien tai moraalisten kysymysten pohdinta.

Senna Vodzogbe ja Jari Vainionkukka.
* *
Ja keho hytkyy tänäkin kesänä, hyvissä farsseissa taitaa olla naurutakuu. Esityksen vauhti on päätä huimaava, väärinkäsitysten verkko tiheä. Ovet paukkuvat ja juoni heittää häränpyllyä niin nopeasti, ettei katsoja ehdi kissaa kuiskata välissä. Keinosen ohjauksen rytmitys on tarkkaa ja hahmojen haluja sekä tuntemuksia korostavaa. Nopeatempoisuus on pelin henki farssissa, mutta esitys olisi voinut hyötyä ajoittaisista tempon hidastuksista – katsojaparan hengähdyshetkiksi.
Näyttelijät sopivat rooleihinsa kuin kesäteatteri kesään. Farssille erityisen olennaista rytmitajua löytyy jokaiselta: muutamaa pientä poikkeusta lukuun ottamatta sisään rynnätään sekunnilleen ja repliikit ajoittuvat just eikä melkein.

Minna Kivelä ja Kalle Tahkolahti.
Minna Kivelän esittämä Piia – kokki, tyttöystävä, täti, milloin mikäkin – on näytelmän herkullisin hahmo. Hän on varsinainen kameleontti: sopeutuu tilanteeseen kuin tilanteeseen, ja keksii hyötyä taloudellisesti muun seurueen tunnekuohuisista sekoiluista. Kivelä tekee reteän, mutta maanläheisen duunarimuijan hahmonsa varman rennolla otteella, ja varastaa toistuvasti koko show’n. Esityksen humalahuumori on onneksi melko vähäistä, ja pysyy hyvän maun rajoissa Kivelän käsissä.
POC-kirjoittajana on sydäntä lämmittävää nähdä KUTissa debytoiva Senna Vodzogbe näyttämöllä. Hänen esiintymisensä KUTin historian ensimmäisenä POC-näyttelijänä on ilahduttava osoitus siitä, että teatterin tekijyys monimuotoistuu myös Keski-Uudellamaalla.

Senna Vodzogbe ja Kirsi Ylijoki.
* *
Ia Ensterä on luonut näytelmään raikkaan ja tyylikkään lavastuksen. Anne Laatikaisen puvustus kuvastaa hahmojen yhteiskuntaluokkia nokkelasti pyjamoista lähtien.
Farssi on lajina vekkuli, sillä se antaa luvan nauraa ihan kaikelle. Toivottavasti seksuaalisen suuntautumisen kyseenalaistaminen tai silmävalkuaisten pyöräyttely länsimaisesta naisihanteesta poikkeavan naisen ulkonäölle ei farssin ulkopuolella naurata. Ohjaaja kehottaakin käsiohjelmassa katsojia olemaan kokeilematta tätä kotona.
Niina Juutilainen
Ranskalainen pyjama
- Käsikirjoitus Marc Camoletti
- Suomennos Aino Piirola
- Ohjaus Jukka Keinonen
- Lavastus Ia Ensterä
- Puvustus Anne Laatikainen
- Maskeeraussuunnittelu Laura Juvonen
- Äänisuunnittelu Tero Enroth
- Tuotanto Ulla Havulehto / Keski-Uudenmaan Teatteri KUT
Ensi-ilta Keski-Uudenmaan Teatteri KUTin Krapin kesäteatterissa Tuusulassa 4.6.2026. Esitykset 29.8. asti. Esityskalenteriin tästä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Harmony Sisters on vahvojen naisten tarina, joka kannattaa kertoa – arviossa Pyynikin kesäteatterin näytelmä laulavista sisaruksista
TEATTERI | Vera, Raija ja Maire Valtonen eivät olleet ainoastaan pehmeä-ääninen laulutrio, vaan äidin vahvistama päämäärätietoinen perhekvartetti.
Suomenlinnan kesänäytelmä kattaa pätkän Suomen historiaa – arviossa Missä kuljimme kerran
TEATTERI | Riikka Oksasen sovitus Kjell Westön romaanista antaa hahmojen kertoa omasta taustastaan ennen kuin paljastaa mitä kullekin sodan aikana tapahtui.
Täydelliset häät ovat juuri niin farssi kuin sen pitääkin olla – arviossa Tampereen Komediateatterin ensi-ilta
TEATTERI | Panu Raipia on onnistunut toteuttamaan Robin Hawdonin menestysnäytelmän riemukkaaksi kaaokseksi tähtikaartinsa kanssa.
Sivistävää ja sivaltavaa kahden näytelmän voimin – arviossa Teatteri-iltojen Akseli Gallen-Kallelan kootut teokset ja Napa
TEATTERI | Valkeakosken Teatteri-iltojen näytelmät saavat teatteriin myös heitä, jotka eivät siellä yleensä käy.




