Karnevalistista visionäärisyyttä – Sirkku Peltolan Ikiliikkuja Tampereen Työväen Teatterissa

19.10.2020
DSC00227 1

Kuvat: Tampereen Työväen Teatteri

TEATTERI | Maiju Lassilan kirjoittama näytelmä kasvaa loppuriehassa visioksi, jossa ikiliikkuja on ihminen ja ihmiskunta, jonka menovauhtia ja kulutuskasvuvimmaa ei mikään mahti pysty nujertamaan.

”Näytelmässä toteutuva rytmi on mielenkiintoinen. Sitä voisi verrata karuselliin, joka välillä liukuu hitaammin, kiihtyäkseen taas yhä hurjempiin ja hurjempiin kierrosvauhteihin.”

ARVOSTELU

4 out of 5 stars

Ikiliikkuja

  • Alkuteksti: Maiju Lassila
  • Dramatisointi ja ohjaus: Sirkku Peltola
  • Rooleissa: mm. Teija Auvinen, Tommi Lindholm, Janne Kallioniemi
  • Ensi-ilta TTT:n Salmelaisen näyttämöllä 16.10.2020. Esityskalenteriin tästä.

Algot Untola eli Algoth Tietäväinen eli Irmari Rantamala alias Maiju Lassila oli ristiriitainen kirjailija. Hän pyrki tunkeutumaan suomalaiseen kirjallisuuteen erikoisella teoksellaan Harhama (1909). Siinä esitetty kritiikki Eino Leinoa ja muita ”päiväläisiä” kohtaan oli hyökkäävää. Hänen kuvauksensa moitti suomalaisia kirjailijoita dekadenssista ja nietzscheläisyydestä. Nämä pilkallisuudet lankesivat hänen kirjailijakuvansa ylle loppuelämäksi, josta ei pitkää tullut.

Untolan leimautuminen vasemmistolaiseksi aiheutti sisällissodan aikana pidätyksen, vaikka hän oli yrittänyt todistetusti estää vasemmistolaisia ryhtymästä sotaan hallitusvaltaa vastaan. Paradoksaalisesti hänet ammuttiin epäselvissä olosuhteissa, vaikka hän oli pasifisti. (Samantapaisen kohtalon koki toinen vasemmistohenkinen rauhanmieskirjailija ja älykkö Kaarlo Uskela, jota ei tosin teloitettu mutta pidettiin huonoissa vankilaoloissa. Hän kuoli verenmyrkytykseen vuonna 1922.)

* *

Maiju Lassilan nimellä Untola julkaisi kuuluisimmat teoksensa: Tulitikkuja lainaamassa, Liika viisas ja Kuolleista herännyt.

Kaikki näytelmänsä Lassila kirjoitti 1910-luvulla. Niistä ehkä hulvattomin on Ikiliikkuja, farssi, jonka lempeä pilkka keskittyy rahan ylivaltaan ihmismielessä ja äkkirikastumisen haaveisiin.

Näytelmän on dramatisoinut Sirkku Peltola korostamalla karnevalistista menoa tanssilla ja musiikilla, sekä lisäämällä repliikkeihin viittauksia nykyaikaan.

DSC00723 1

Niin ikään Sirkku Peltolan ohjauksessa Ikiliikkujasta kasvaa visionäärinen ihmiskuva. Rahankiilto silmissä pirtamestari Hapatus (Tom Lindholm) ja hänen poikansa Nisse (Janne Kallioniemi) ovat rakentamassa ihmeellistä konetta, ikiliikkujaa, jonka haaveilevat myyvänsä Suomen suurruhtinaskunnan senaatille miljoonalla markalla.

Melkein kaikki näytelmän miehet ovat koko ajan tekemässä kauppaa. On taloaan myyvä Jorma Piikeli (Auvo Vihro), agronomi Jyty Pullinen (Samuli Muje) ja tilallinen Sikko Hilattu (Mika Honkanen). Kaikilla rahan ansaitseminen on ainoa tavoite.

Vain Hapatuksen tytärtä Helyä (Ilona Pukkila) tavoitteleva Junu (Panu Valo) tuntuu olevan musiikin ja naiskauneuden vallassa. Hänen äitinsä on kyläpelimanni Beata (Anne-Mari Kivimäki), jonka johdolla maallisen mammonan himo muunnetaan tasaisin välein hurjiksi laulutanssikohtauksiksi.

Hapatuksen vaimo, emäntä Pielo (Teija Auvinen) on tavallaan välitilassa. Hänessä on toppuuttelevaa epäilijää miesten operaatioita kohtaan sekä miesmäistä sumeilemattomuutta muun muassa karskina teurastajana.

* *

Näytelmässä toteutuva rytmi on mielenkiintoinen. Sitä voisi verrata karuselliin, joka välillä liukuu hitaammin, kiihtyäkseen taas yhä hurjempiin ja hurjempiin kierrosvauhteihin. Vauhkoimmillaan se pyörii Helyn hulluutta teeskentelevissä kohtauksissa, jotka Ilona Pukkila vetää sataprosenttisesti antautuvalla kiihkolla.

itaammissa kohtauksissa on pyritty avaamaan hieman analyyttistäkin puolta katsojille. Ehkä teksti ei ole ihan tarpeeksi siihen suuntaan rakentunut, mutta dramaturgina Peltola on onnistunut tavoitteessaan. Erityisesti Janne Kallioniemen esittämä moniulotteinen Nisse tuo puheisiin kimpoilevaa älyllisyyttä uskonnollista pieteettisyyttä ja tiedollista paremmuuttansa tehostavassa replikoinnissa.

Ikiliikkujan rakentajat ovatkin rahanhimostaan huolimatta taipuvaisia myös filosofointiin, kun muut miehet vain kieli pitkällä havittelevat voittojaan. Isä ja poika edustavatkin Maiju Lassilan muissakin teoksissa kuvattua perusmiestä: itsepäisesti omiin ajatuksiinsa ja kokemuksiinsa luottavaa, vajavaisin tiedoin varustettua yksityisajattelijaa.

DSC09365 1

Hannu Lindholmin lavastus on jälleen kerran hieno kokonaisuus, kaukana pikkumaisesta kyhäilystä. Liikkuva videotausta huipentuu zoomiin maalaismaisemasta läpi koivumetsien ja mäkien eduskuntatalon portaille. Anne-Mari Kivimäen pyörteinen musiikki mahdollistaa hurjat temponvaihtelut, jossa koreografi Timo Saari on onnistunut haasteista huolimatta nokkelasti.

Farssille tyypillinen, akuankkamainen loppu on katsojia palkitseva. Näytelmä kasvaa loppuriehassa visioksi, jossa ikiliikkuja onkin ihminen ja ihmiskunta, jonka menovauhtia ja kulutuskasvuvimmaa ei mikään mahti pysty nujertamaan.

Erkki Kiviniemi

Ikiliikkuja

  • Alkuteksti Maiju Lassila
  • Dramatisointi ja ohjaus Sirkku Peltola
  • Musiikki Anne-Mari Kivimäki
  • Koreografia Timo Saari
  • Lavastus Hannu Lindholm
  • Puvustus Jaana Aro, kampaukset ja maskit Emmi Puukka
  • Valosuunnittelu TJ Mäkinen, äänisuunnittelu Kyösti Kallio
  • Tuottaja Heidi Kollanus, apulaistuottaja Elise Richt
  • Rooleissa: Teija Auvinen, Tommi Lindholm, Janne Kallioniemi, Ilona Pukkila, Panu Valo, Auvo Vihro, Samuli Muje, Mika Honkanen, Anne-Mari Kivimäki

Ensi-ilta TTT:n Eino Salmelaisen näyttämöllä 16.10.2020. Esityskalenteriin tästä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua