Voiko muista ihmisistä löytyä syy jatkaa? Vessa on tuollapäin -näytelmä antaa omanlaisensa vastauksen

17.08.2020
vessa on tuollapain

TEATTERI | Joensuulaisen Ihmisen teatterin Vessa on tuollapäin piirtää isoja kysymyksiä kauniin selkeästi näkyviin absurdin keinoin.

”Ihmisen teatteri tekee pirullisen taidokkaasti äärimmäisen yhteiskunnallista teatteria, mutta ei hiero sitä katsojan kasvoihin. Miksi elämisestä voi kehkeytyä niin sietämätöntä ja voiko muista ihmisistä silti löytyä syy jatkaa elämää? Kenelle me elämme?”

ARVOSTELU

4.5 out of 5 stars

Ihmisen teatteri: Vessa on tuollapäin

  • Käsikirjoitus: Minoru Betsuyaku
  • Työryhmä: Helmi Linnosmaa, Toni Riihiluoma, Tuire Hindikka, Pirkko Kurikka
  • Ensi-ilta: Botania, Joensuu 14.8.2020

Vessa on tuollapäin on ilahduttava kokemus, eikä pelkästään sen vuoksi, että edellisestä kerrasta teatterissa on koronan vuoksi pitkä aika. Hiljattain kuolleen japanilaisen näytelmäkirjailijan Betsuyaku Minorun absurdi komedia on upea ja pieni, noin tunnin mittainen näytelmä, jonka Helmi Linnosmaa ja Toni Riihiluoma tulkitsevat läsnäolevalla, herkällä otteella.

Ei jää millään tavalla epäselväksi, että Samuel Beckett kuuluu Betsuyakun keskeisimpiin vaikuttajiin. Hän on jopa kirjoittanut näytelmän, jossa Godot vihdoin saapuu. Ihmisen teatterikaan ei ole produktiossaan vältellyt assosiaatioita Beckettiin.

Tarinassa toinen henkilöistä etsii ratkaisua toimeentuloon ja toinen hakee huomattavasti lopullisempaa ratkaisua. Kaksikko päätyy keskustelemaan jankkaavasti, välillä jopa rasittavasti. Dialogi on enemmän siloteltua näytelmädialogia kuin arkista juttelua. Näin sopii odottaakin näytelmältä, joka irrottaa katsojan hetkestä ja kutsuu omaan todellisuuteensa.

Musiikkia tai muita tehosteita ei juuri ole käytössä. Tila on ajaton ja paikaton. Lavastus on hyvin pelkistetty. Katsoja hakeutuu puoliväkisin isojen kysymysten äärelle vaikka päällepäin puhe pysyttelee muun muassa vessassa käymisen kaltaisissa arkisissa ruumiintoiminnoissa. Absurdin teatterin viitekehys mahdollistaa asioiden käsittelyn sopivan kepeästi ja tragikoomisesti.

Pitkin näytelmää katsoja joutuu miettimään, että onko nimitys absurdi teatteri itse asiassa vain kiertoilmaus sille, että puhutaan sumeilemattomasti totta? Ihmisen teatteri tekee pirullisen taidokkaasti äärimmäisen yhteiskunnallista teatteria, mutta ei hiero sitä katsojan kasvoihin. Miksi elämisestä voi kehkeytyä niin sietämätöntä ja voiko muista ihmisistä silti löytyä syy jatkaa elämää? Kenelle me elämme?

Kiertolaisteatterin ensi-illan esityspaikkana toimi japanilainen hiekkapuutarha Botanian edustalla Joensuussa. En tiedä onko juuri tämä paikka inspiroinut koko esityksen, mutta niin voisi hyvin olla. Paljas hiekkakenttä kivimuodostelmineen on tunnelmaltaan erittäin beckettmäinen. Samalla tila on melko iso näin pienimuotoiselle näytelmälle ja sen haltuunotto on niin tilan kuin äänen suhteen haastavaa. Onneksi Linnosmaa ja Riihiluoma kykenevät sen tekemään suorastaan vaivattoman tuntuisesti.

Myös itse Botania, monia käänteitä ja vaiheita kokenut vähän väliä vasaran alla oleva yliopiston entinen kasvitieteellinen puutarha on paikkana ja liiketoimintana niin todennäköisyyksiä uhmaava, että se sopii aivan erinomaisesti absurdin teatterin paikaksi.

Ihmisen teatteri kiertää esittämässä näytelmää vielä ainakin Juuassa ja Nurmeksessa. Jos satut lähimaille, mene!

Pasi Huttunen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua