Vuoden 2020 erinomaiset #4: Elokuvat

Alma Pöysti ja Krista Kosonen elokuvassa Tove. Kuva: Sami Kuokkanen / HelsinkiFilmi

Seuraavassa Kulttuuritoimituksen tekijät esittelevät kaksikymmentäviisi kuluneen vuoden erinomaista elokuvaa. Esitellyt elokuvat eivät ole paremmuus- vaan aakkosjärjestyksessä teoksen nimen mukaan.

Lista ei ole äänestyksen tai haudanvakavan komiteamietinnön tulos; siltä ei siis välttämättä löydy aivan jokaista vuoden kahdestakymmenestäviidestä parhaasta elokuvasta.

Jokainen esitellyistä elokuvista on kuitenkin ansainnut paikkansa listalla olemalla erinomainen – ainakin tekstin kirjoittajan mielestä.

Huom! Tästä listauksesta et löydä dokumenttielokuvia. Ne löydät täältä. Kaikki Vuoden 2020 erinomaiset -sarjassa julkaistut jutut pääset lukemaan täältä.

* *

Birds of Prey

Cathy Yanin ohjaama supersankariseikkailu on jatkoa Suicide Squad -elokuvalle. Margot Robbien roolisuoritukseen nojaava toimintakomedia sai Suomen-ensi-iltansa 7.2.2020.

”Birds of Prey on lajissaan virkistävä supersankaritoimintaelokuva. Se näyttää kaikessa värikkyydessään hyvältä, toiminta on vaihteeksi hyvin fyysistä eikä perustu täysin ehtymättömiin supervoimiin. Musiikki on valittu huolella, vaikka Heartin Barracuda onkin jo hieman liian ilmeinen kappale taistelukohtaukseen.” (Riikka Oksanen – lue koko arvio täältä)

Katso elokuvan traileri tästä.

* *

Color Out of Space

Nicolas Cage ampuu mielipuolen lailla överiksi Richard Stanleyn värikkäässä kauhuelokuvassa, jota ei tarvitse ottaa vakavasti, jotta siitä voisi nauttia. H.P. Lovecraft -filmatisointi sai Suomen-ensi-iltansa 14.2.2020.

”Kulttiohjaaja Richard Stanley on vuosikymmeniä pettänyt odotukseni. Mies oli ylistetty alan lehdissä lähes neroksi, mutta kumma kyllä hänen elokuvansa ovat jättäneet kylmäksi. Kenties siksi Nicolas Cagen ja Joely Richardsonin tähdittämä Lovecraft-filmatisointi Color Out of Space olikin niin valtava jysäys. Eihän se välttämättä mikään mestariteos ole, mutta kuitenkin alusta loppuun hallittu, tyylikäs ja temperamenttinen b-luokan kauhuelokuva, joka vakuuttaa, yllättää ja jonka runsaista antimista voi nauttia hamaan tulevaisuuteen. Richard Stanley vihdoin lunasti häneen asetetut odotukset, korkojen kera.” (JT Lindroos)

Katso elokuvan traileri tästä.

* *

Da 5 Bloods

Newyorkilaisohjaaja Spike Leen 5 Da Bloods ilmestyi kesäkuussa Netflix-suoratoistopalveluun. Kulttuuritoimituksen Aksu Piippo kuvasi sitä Parasta juuri nyt -jutussaan ”käänteisnostalgiseksi Vietnam-sotaelokuvaksi”.

”Da 5 Bloods kuvaa, millaisia tunteita Yhdysvaltojen kolonialistinen viidakkosota herätti mustissa sotimaan joutuneissa amerikkalaisissa. Se kuvaa myös sodan sosiaalisia seurauksia viidenkymmenen vuoden aikajaksolla. […] Se on romaanimainen, teatterillinen, ylipitkä ja pessimistisen kuivakka parodia vaikka-sun-mistä aineksista, mutta se näyttää Spike Leen omimmat ja tehokkaimmat keinot yhdessä paketissa. Samalla se on monimielinen kuvaus Amerikan mustien yhteisön sisällä vaikuttavista jännitteistä.” (Aksu Piippo – lue koko teksti täältä)

Katso elokuvan traileri tästä.

* *

Linnea Skog Eden-elokuvassa. Kuva: Kuokkanen / Tekele Productions

Eden

Rippileirille sijoittuvaa, Ulla Heikkilän ohjamaa ja käsikirjoittamaa elokuvaa Eden olisi helppo luonnehtia ”kivaksi nuortenelokuvaksi”. Sitä se ehdottomasti onkin, mutta myös hieman enemmän. Siinä nimittäin näkyy lahjakkuus, sekä ohjaajan että nuorten näyttelijöiden. Ensi-ilta 7.8.2020.

”Edenissä ei ole suurta draamaa, vaan juuri sopivaa, aidon oloista. Ripariviikon aikana kinastellaan, haastetaan aikuisia ja uskonnollisia opetuksia, sekä tietenkin vilkuillaan ihastuksen kohteita. Nuoret näyttelijät (mm. Aamu Milonoff, Bruno Baer, Linnea Skog, Amos Brotherus) ovat rooleissaan niin hämmentävän uskottavia ja luontevia, että jopa keski-ikäisen katsojan kyynisyyspanssari pikkuhiljaa murenee. On selvää, että ohjaaja Ulla Heikkilä hallitsee henkilöohjauksen ja on osannut luoda kuvauksiin oivalliset olosuhteet.

Eden on Heikkilän esikoiselokuva, mutta monet muistavat hänet myös Yksittäistapaus-sarjan lyhytelokuvan Let Her Speak (2019) ohjaaja-käsikirjoittajana. Sekä Heikkilän että elokuvan nuorten näyttelijöiden tulevia tekemisiä kannattaa jatkossakin seurata.” (Kaarina Lehtisalo – lue Eija Niskasen arvio elokuvasta täältä)

Katso elokuvan traileri tästä.

* *

Elämää kuoleman jälkeen

Klaus Härön draamaelokuva kertoo isästä, pojasta ja siitä, kuinka heidän elämänsä jatkuu perheen äidin kuoleman jälkeen. Elämää kuoleman jälkeen sai ensi-iltansa 6.3.2020.

”Suomi tarvitsee Klaus Härön kaltaisen elokuvantekijän. Elämää kuoleman jälkeen on yksi hienoimmista näkemistäni surua käsittelevistä elokuvista. Se vaikuttaa syntyneen luontaisesti kuin kevään valo. […] Yksi isoimmista elokuvan herättämistä kysymyksistä on: saako kukaan monopolisoida surua? Mistä ihmiset kinastelevat silloin, kun suurin riita syntyy siitä, tarjotaanko hautajaisissa voileipiä vai voileipäkakkua?” (Antti Selkokari – lue koko arvio täältä)

Katso elokuvan traileri tästä.

* *

Ensilumi

Vastaanottokeskuksessa asuva iranilaisperhe odottaa turvapaikkapäätöstä kymmenvuotiaana pakolaisena Suomeen tulleen Hamy Ramezanin elokuvassa. Ensilumi sai ensi-iltansa Rakkautta ja Anarkiaa -festivaalilla 23.9.2020 ja teatterilevityksessä 16.10.2020.

”Ensilumen keskushenkilö on 11-vuotias Ramin-poika. Tapahtumat nähdään hänen silminsä, hänen kokeminaan. Ramin on ohjaaja Hamy Ramezanin alter ego. […] Raminin kautta elokuva näyttäytyy koko väriskaalassa, synkästä aiheestaan huolimatta. Raminin ja hänen koulukaverinsa ystävyys on kuvattu juuri sellaisena, mitä sen ikäisten ystävyys on, taustoista riippumatta. Pojat pyörivät koulussa ja kulmilla, menevät vähän vanhempien bileisiin, jossa tuntevat olonsa ulkopuolisiksi, mutta onneksi sieltä pääsee tekemään poikamaisia kolttosia.” (Eija Niskanen – lue koko arvio täältä)

Katso elokuvan traileri tästä.

* *

Helene

Antti J. Jokisen ohjaama draamaelokuva kertoo Suomen merkittävimpiin kuuluvasta kuvataiteilijasta Helene Schjerfbeckistä (1862–1964). Helene sai ensi-iltansa 17.1.2020.

”Helene on jakanut kovasti mielipiteitä. Kuulun siihen ryhmään, jonka elokuvan visuaalisuus lumosi ja mykisti. Rauno Ronkainen on kuvannut elokuvan niin, että sen jokainen kuva on kuin jo itsessään taideteos. Valo siivilöityy ikkunoista ja ovenraoista rapistuvaan puutaloon, voikukat rehottavat villiintyneessä puutarhassa ja Laura Birn Schjerfbeckinä maalaa ruskeiden sävyjen reunustamassa ateljeessa. Näyttelijät tekevät upeaa työtä. Tarina etenee vähäeleisesti, mutta silti siihen mahtuu monta erilaista ihmissuhdetta. Miten tärkeää on esimerkiksi naisten välinen ystävyys ja miten hienosti Krista Kosonen kannattelee Birnin Schjerfbeckiä tämän särkyessä ja murtuessa.” (Sirpa Pääkkönen – lue koko teksti täältä, lue Kaarina Lehtisalon arvio elokuvasta täältä)

Katso elokuvan traileri tästä.

* *

Hiomattomat timantit

Benny ja Josh Safdien ohjaama rikosjännäri (alk. Uncut Gems) kertoo uhkapeliongelmaisesta jalokivikauppiaasta, jonka käsiinsä saama musta opaali joko on mittaamattoman arvokas tai sitten ei. Vuonna 2019 festivaaleja kiertänyt elokuva julkaistiin Netflix-suoratoistopalvelussa 31.1.2020.

”Uncut Gems on kuin kiihdytysauto, joka kiitää alati kasvavalla nopeudella kohti betoniseinää, mutta koska Adam Sandlerin taukoamaton hölötys ja häsellys saa jollain selittämällä tavalla ajan tiivistymään, törmäystä ei tunnu koskaan tulevan – kunnes: PAM. Safdien veljesten edellisen mestariteoksen Good Timen (2017) tavoin Uncut Gems on lähes sietämättömän fyysinen katselukokemus. Se kannattaa katsoa, kunhan muistaa hengittää välillä. Jalokivien kimallusta häikäisevästi peilaava lavastus ja äänisuunnittelu (Daniel Lopatin eli Oneohtrix Point Never) kruunaa elokuvan, jonka hyytävää nihilismiä pöhkö perusvire leikkaa timanttiporan tarkkuudella.” (Antti Lähde)

Katso elokuvan traileri tästä.

* *

i’m thinking of ending things

Charlie Kaufmanin fanit saivat syyskuussa pienen koronalahjan, kun ohjaajan uutuus, pienaakkosilla tyylitelty i’m thinking of ending things pääsi suoraan levitykseen kotisohville Netflix-suoratoistopalvelun kautta.

”Psykologisessa jännärissä nuori nainen on matkalla tapaamaan heilansa vanhempia maaseudulle ensimmäistä kertaa. Häntä kalvavat epäilykset koko seurustelusuhteen mielekkyydestä, ja tunnelma autossa vaihtelee painostavasti. Perillä asiat alkavat muuttua epäjohdonmukaisiksi ja aika alkaa kerrostua. Ei ole selvää, mikä on totta tai todellisuutta ja mikä aluksi päähenkilöksi koetun naisen horjuvan mielen tuotetta. […] Varsinainen väkivalta on etäännytetty niin totaalisesti, että elokuvaa uskaltaa suositella herkillekin. Pitkin matkaa annetut vihjeet osoittautuvat lopussa keskeisiksi: tapahtumat saattoivatkin olla peräisin jonkun toisen mielestä kuin katsojan ensin annetaan ymmärtää.” (Lepe Parviainen – lue koko teksti täältä)

Katso elokuvan traileri tästä.

* *

Jäähyväiset-elokuvan pääosassa nähdään Awkwafina (keskellä). Kuva: Cinema Mondo

Jäähyväiset

Toisen sukupolven amerikankiinalainen nainen lähtee Kiinaan hyvästelemään sairaan isoäitinsä Lulu Wangin draamaelokuvasta. Jäähyväiset sai Suomen-ensi-iltansa 24.1.2020.

”Jäähyväiset ei ole elokuva vain vakavan sairauden piilottelemisesta suvun matriarkalta. Se on ennen kaikkea elokuva identiteetistä, ohjaajan omakin matka kiinalaiseen identiteettiinsä. […] Elokuvan toinen teema on muuttuva Kiina. Billin lapsuuden puutarhan tilalla on moderni kaupunkikeskus ja isoäiti on muuttanut kerrostaloon, jossa ei edes ole tilaa koko suvulle yöpyä.” (Eija Niskanen – lue koko arvio täältä)

Katso elokuvan traileri tästä.

* *

Koesoitto

Saksalaisen Ina Weissen draamaelokuvassa koulitaan nuorta viulistilupausta. Koesoitto sai Suomen-ensi-iltansa 4.9.2020.

”Hetkittäin vauhti kiihtyy vimmalla, ja mieleen muistuu Damien Chazellen draama Whiplash, jossa menestystä janoava nuori ja kunnianhimoinen jazzrumpali ja hänen vaativa soitonopettajansa ovat törmäyskurssilla. Koesoiton harjoittelusessiot muodostuvat myös kidutukseksi sekä opiskelijalle että opettajalle. Lähikuvat, leikkaukset ja ahdistavakin hiljaisuus luovat jännityksen tunnelmaa. Katsoja odottaa, menettääkö Anna itsehillintänsä, selviytyykö hän omasta konsertistaan ja pärjääkö hänen oppilaansa koesoitossa.” (Marita Nyrhinen – lue koko arvio täältä)

Katso elokuvan traileri tästä.

* *

Mank

David Fincherin ohjaama mustavalkodraama kertoo Orson Wellesin Citizen Kanen alkuperästä ja eritoten sen käsikirjoittajasta, Herman J. Mankiewczista. Ensi-iltansa 20.11. saanut elokuva on katsottavissa Netflixissä.

”Elokuva on eräänlainen dramaturgisen yhdellä jalalla seisomisen ihme. Suurimman osan aikaa Gary Oldmanin esittämä päähenkilö makaa sängyssä, murjottaa ja muistelee, sanelee käsikirjoitustaan. Meidät viedään takaumissa Mankin muistoihin, joista aukeaa suora väylä siihen millaisten asioiden vaikutuksesta Citizen Kanen tarina olisi voinut syntyä. Elokuva rinnastaa itsensä Citizen Kaneen, kertoo valittuja paloja päähenkilönsä elämästä, ja kaikki mitä näemme, resonoi myöhemmin toteutuvassa Citizen Kanessa.” (Antti Selkokari – lue koko arvio täältä)

Katso elokuvan traileri tästä.

* *

Nuoren naisen muotokuva

Ohjaaja-käsikirjoittaja Céline Sciamman Nuoren naisen muotokuva kertoo kahden naisen, muotokuvamaalarin ja mallin, välille syttyvästä romanssista 1700-luvun lopun Ranskassa. Elokuva sai ensi-iltansa niukin naukin viime vuoden puolella, 27.12.2019.

”Nuoren naisen muotokuvassa saari on vain väliaikainen hengähdyspaikka muulta maailmalta, mutta naisena olemisen rajoitteet eivät unohdu hetkeksikään. Marianne on onnistunut luomaan jokseenkin itsenäisen elämän taidemaalarina, mutta ei pysty etenemään miehisellä alalla kuten tahtoisi. Héloïsea odottaa avioliitto Italiassa miehen kanssa, jota hän ei ole koskaan tavannut. […] Naisten rajallisista vaihtoehdoista huolimatta Nuoren naisen muotokuva ei ole elokuva kärsimyksestä, vaan sääntöjen venyttämisestä ja oman elämän muokkaamisesta sellaiseksi, jota saattaa elää mieluummin kuin kuolla.” (Riikka Oksanen – lue koko arvio täältä)

Katso elokuvan traileri tästä.

* *

Parasite

Korealaisen Bong Joon-hon ohjaama korkealentoinen huijaustarina nappasi toukokuussa 2019 Cannesin elokuvajuhlien pääpalkinnon. Suomen-ensi-iltaan Parasite tuli 31.1.2020.

”Parasite ei ole komedia. Se on elokuva. Bongille tyypillisesti elokuvan genre on vain puolivahingossa valikoitunut kehys, johon sovitetaan tunteita ja ominaisuuksia, jotka siihen kehykseen hetkestä riippuen tehokkaimmin istuvat. Tarina kertoo synkän ironian sietämättömällä keveydellä ja ilolla perheestä, joka lähtee toteuttamaan helppoa huijausta. He pestautuvat yksi kerrallaan palvelusväeksi porvariperheen luksustaloon ja alkavat toteuttaa siellä omaa unelmaansa keskiluokkaisuudesta. Sen jälkeen alkaa tapahtua, ja kierteen laukaisevia käänteitä voi kuvata ainoastaan kliseisellä lauseella: kaikki ei ole sitä, miltä näyttää.” (Valtteri Mörttinen – lue koko arvio täältä)

Katso elokuvan traileri tästä.

* *

Kuva: Nigel Bluck / Courtside Attractions

Peanut Butter Falcon

Michael Schwartzin ja Tyler Nilsonin ohjaama draama kertoo kahdesta karkumatkalla olevasta nuoresta miehestä. Elokuva sai Suomen-ensi-iltansa 14.2.2020.

”Peanut Butter Falcon on jännäri, road movie, rakkaustarina, kannanotto ihmisen erityisyyden puolesta. Olkoon, että sillä on serkku Forrest Gumpissa ja toinen Yksi lensi yli käenpesän -elokuvassa, se on silti aito oma itsensä. Se keikuttaa elokuvanäyttelemisen raameja ja standardeja ja juuri siellä, mistä on totuttu odottamaan silikonilla ja botoxilla täytettyjä kehoja ja valkaistuja hampaita.” (Anne Välinoro – lue koko arvio täältä)

Katso elokuvan traileri tästä.

* *

Pikku naisia

Näyttelijänäkin tunnetun Greta Gerwigin käsikirjoittama ja ohjaama tulkinta Louisa May Alcottin rakastetusta romaanista sai Suomen-ensi-iltansa 31.1.2020.

”Vielä tuoreeltaan en ole valmis sijoittamaan Gerwigin tulkintaa Pikku naisten parhaaksi versioksi. Jokaisesta näkemästäni uudelleentulkinnasta muuttaisin jotakin, olkoonkin sitten vain yksittäinen näyttelijä tai poisjätetty tai muokattu kohtaus. Alkuperäisteoskaan ei ole enää minulle se ainoa oikea, kun 1860-luvun arvoja pitää vähintäänkin tuulettamista kaipaavina ellei vaivaannuttavina. Hieno tulkinta Gerwigin versio eittämättä on, mutta tuskin vieläkään se viimeinen. Toivon mukaan tämän ja seuraavan version väliin mahtuu vielä paljon sellaisia tarinoita tyttöydestä, naiseudesta ja kaikista muista sukupuolista, mitä emme ole vielä koskaan nähneet.” (Riikka Oksanen – lue koko arvio täältä)

Katso elokuvan traileri tästä.

* *

Saint Maud

Rose Glassin tiivis ja keskitetty esikoisohjaus on kuin suoraa jatkoa Hereditaryn, Babadookin, It Followsin ja Midsommarin kaltaiselle taidekauhulle, joka uudistaa yhtä lailla genreään kuin nykyelokuvan ilmaisua laajemminkin. Saint Maudin Suomen-ensi-ilta oli 23.10.2020.

”Saint Maud esittää päähenkilönsä uskonnolliset kokemukset vuoroin aistillisena hurmiona ja puhkeavana psykoosina. Glass on maininnut inspiraation lähteeksi Taksikuskin, mutta näkyy tässä häiviä myös Inhosta ja Manaajasta. Katsojalle jätetään tehtäväksi Morfydd Clarken heittäytyvästi esittämän Maudin mielenterveyden tilan punnitseminen, mutta selvää on ettei tämä voi päättyä hyvin. Tämän odotuksen elokuva toteuttaa tarjoamalla katsojalle yhden elokuvahistorian ikimuistoisimmista viimeisistä sekunneista.” (Samuli Knuuti – lue koko teksti täältä)

Katso elokuvan traileri tästä.

* *

Seurapeli

Jenni Toivoniemen ohjaama ja käsikirjoittama draamakomedia sijoittuu kolkyt ja risat -ikäisen ystäväpiirin yllätysjuhlaviikonloppuun. Seurapeli sai ensi-iltansa 21.8.2020.

”Jo heti alussa ilma on sakeana erilaisista jännitteistä ja ihmissuhteiden kerrostumat avautuvat sipulin lailla elokuvan edetessä. Nuoruuden ja keski-ikäisyyden epämääräisessä välitilassa kelluvia roolihahmoja seuratessa tunnen sekä samastumisen tunteita että helpotusta. Jokin kipeä vaihe elämässä on jo ohitettu. Ystävyyden erilaiset roolit, tunteilla pelaaminen ja erojen jälkimainingit väreilevät kaikki luontevasti, alleviivaamattomina läpi elokuvan, kiitos käsikirjoituksen ja näyttelijäsuoritusten. Elokuvan yksityiskohdat musiikista maskeeraukseen ja puvustukseen on tehty pieteetillä ja kokonaisfiilis on jollain tavalla ylellisen täyteläinen.” (Aino Louhi – lue koko teksti täältä)

Katso elokuvan traileri tästä.

* *

Taistelulähetit 1917

Sam Mendesin toimintadraama ensimmäisen maailmansodan kauhuista herätti huomiota etenkin Roger Deakinsin ”yhden oton tekniikan” osalta. Elokuva sai ensi-iltansa 24.1.2020

”Taistelulähetit 1917 oli kuin olikin kaikkien kehujen arvoinen elokuva, etenkin visuaalisesti. Tarina ei ollut mitenkään poikkeuksellinen – toimintaelokuvista tuttu ’kello käy kohti nollaa’ on ns. nähty – mutta ’yhden oton tekniikka’ aiheutti itselleni wau-efektin. Jäin miettimään, miten tuo on teknisesti toteutettu, mutta sillä ei oikeastaan ole merkitystä: katsojalle illuusio pysyy yllä. Tämä on myös niitä leffoja, jotka kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa isolta kankaalta. Veikkaan, että televisiossa tunnelma latistuu väistämättä hieman.” (Mikko Manka – lue koko teksti täältä ja Kaarina Lehtisalon arvio elokuvasta täältä)

Katso elokuvan traileri tästä.

* *

Robert Pattinson (vas.) ja John David Washington elokuvassa Tenet. Kuvat: SF Studios

Tenet

Spektaakkelimaisista tieteistoimintaelokuvistaan tunnetun Christopher Nolanin uusin elokuva tarjosi huippuunsa viritettyä visuaalista ja auditiivista osaamista sekä pyörryttävän monimutkaista tarinankerrontaa. Tenetin Suomen-ensi-ilta oli 26.8.2020.

”Valtavirran kesäleffaksi Tenet on uskomattoman monisyinen ja loppumetreillä jopa ajankohtaisella tavalla filosofinen elokuva. Se on varmasti myös helppo lukea teokseksi, jonka kanssa Nolan on mennyt liian pitkälle ja laittanut monimutkaisen, sisäisesti ristiriitaisen oloisen tarinankerrontamekanismin lopullisesti kaiken inhimillisen edelle. Tenetin tuo voiton puolelle se, että Nolan hallitsee itse kehittämänsä lajin edelleen täydellisesti. Hoyte van Hoyteman eeppinen kuvaustyyli – ja Ludwig Göranssonin huima, pauhaava musiikki tukevat Nolanin yletöntä käsitystä tämän vuosituhannen vakoojaelokuvasta niin upeasti, ettei katsojana voi kuin antautua, heittäytyä ja antaa elokuvan viskoa mukanaan ajassa edestakaisin.” (Ville Aalto – lue koko arvio täältä)

Katso elokuvan traileri tästä.

* *

Teräsleidit

Pamela Tolan Teräsleidit-elokuvassa Leena Uotilan, Seela Sellan ja Saara Pakkasvirran esittämät ikääntyneet sisarukset lähtevät matkaan ja puhuvat suunsa puhtaaksi toisistaan. Ensi-ilta 3.1.2020.

”Miksi vanhan ihmisen elämä ei olisi kiinnostava? Sehän on aarrearkku. Siellä on historiallisia kerroksia, yrityksiä ja erehdyksiä, onnistumisia ja epäonnistumisia, syvyyttä. Kysyy paljon taitoa yhdistää farssimainen kerronta ja syvä draama, hauskuus ja vakava asia. Elokuvassa on uutisarvoa, kriittistä ajattelua, kyseenalaistamista. Siinä on tuotu feminismikin esille ja feministinen tutkimus. Se asettuu sorretun puolelle ja puhuu sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta.”

(Kirsi Jaatinen – lue koko kolumni täältä)

Katso elokuvan traileri tästä.

* *

Tove

Tove Janssonin elämästä 1940- ja 1950-luvulla kertovan draamaelokuvan pääosassa muumihahmot luoneena kuvataiteilijana nähdään Alma Pöysti. Zaida Bergrothin ohjaama elokuva sai ensi-iltansa 2.10.2020.

”Taiteen tekeminen, julkisuus ja rakkaus ovat keskeiset teemat elokuvassa Tove, joka on hienosyinen muotokuva nuoren naisen tiestä taiteilijuuteen, omankaltaisensa rakkauden löytämiseen ja tasapainoilusta oman taustan ja ajan rajoitusten parissa. Ennen kaikkea se on elokuva intohimosta – elämään, taiteeseen, omaan minuuteen. Tovesta olisi voinut taitamattomammissa käsissä tulla tavallinen biopic, jossa Tove Jansson on lapsi, piirtää ensimmäisen piirustuksensa ja lopussa soutelee Klovharulla. Onneksi asialla on ollut kunnianhimoinen tekijäkaarti, joka on osannut rajata laajan elämäntarinan oikein ja toteuttaa sen aiheeseen sopivalla intohimolla ja lämmöllä.” (Eija Niskanen – lue koko arvio täältä)

Katso elokuvan traileri tästä.

* *

Vivarium

Esikoisohjaaja Lorcan Finneganin kauhu-scifi-satiiri kertoo nuorestaparista, joka juuttuu asumaan Yonder-nimiselle esikaupunkialueelle, jossa kaikki talot ovat samanlaisia ja pilvenhattaratkin kuin asuurinsiniselle taivaalle naulattuja. Vivarium on vuokrattavissa tai ostettavissa useissa verkkopalveluissa.

”Vivarium on pastellinsävyinen painajainen, kauhuelokuva jossa ei ole väkivaltaa mutta joka on pelottanut enemmän minua kuin mikään muu elokuva. Se on mukautumisen, kapitalismin ja konsumerismin säälimätön satiiri, joka muistuttaa meitä kuinka helposti me vangitsemme itsemme elämään, jonka vain luulimme haluavamme. Imogen Poots näyttelee Oscar-ehdokkuuden arvoisesti naista, joka kasvattaessaan hirviömäisen nopeasti varttuvaa lasta yrittää urheasti löytää sisältään äidin, päästäkseen pakoon.” (Samuli Knuuti – lue koko teksti täältä)

Katso elokuvan traileri tästä.

* *

Weathering With You

Makoto Shinkain ohjaama elokuva kertoo pojasta ja ”aurinkotytöstä” – Hinasta, jolla on voimia saada aikaan paikallinen auringonpaiste muutaman tunnin ajaksi. Japanilaisanime sai Suomen-ensi-iltansa 13.3.2020.

”Weathering With Youssa näkyy viimeaikaisen japanilaisanimen korostunut taustakuvituksen realismi: kaikki paikat ja yksityiskohdat ovat yksi yhteen todennäköisiä. Tokion Shinjukusta pystyy tunnistamaan paikkoja ja Sugan toimituksen sijainninkin summittaisesti Hodakan käyttämien bussien numeroiden perusteella. Samaten ruokien, tavaroiden ja vastaavien yksityiskohtien realismi on huikeaa. Harmaan sateen lomassa Tokio neonvaloineen saa runollisia piirteitä. Ääniraidalla korostuu taustasateen humina.” (Eija Niskanen – lue koko arvio täältä)

Katso elokuvan traileri tästä.

* *

What Did Jack Do

David Lynchin mustavalkoinen lyhytelokuva poliisietsivästä ja tämän kuulustelemasta apinasta ilmestyi ilman ennakkovaroitusta Netflix-suoratoistopalveluun 19.1.2020.

”Pahaenteisesti valaistun rautatieaseman kahvilassa käytävä dialogi etsivän ja apinan välillä on niistä kaikkein kovimmiksi keitetyistä roskadekkareista tuttua machosivaltelua. Paitsi sisällöltään, joka on luonnollisesti täyttä dadaa. Mutkien kautta käy joka tapauksessa ilmi, että apina on a) toivottoman rakastunut kanaan nimeltä Toototabon ja b) mahdollisesti murhannut miehen nimeltä Max. Lopussa apina laulaa romanttisen musikaalisävelmän, koska kukapa meistä ei heikkona hetkenään tekisi niin.” (Antti Lähde – lue koko teksti täältä)

Katso elokuvan traileri tästä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua