Vuoden 2021 erinomaiset #6: 20 sarjakuvateosta

13.01.2022

VALINNAT | Sarjassa esitellään päättyneen vuoden erinomaisia asioita kulttuurin eri aloilta. Kuudentena nostamme ansaitsemaansa arvoon kaksikymmentä koti- ja ulkomaista sarjakuvateosta Harvennuksesta Välittäjään ja Ystäväni Dahmeriin.

Lue Vuoden erinomaiset -sarjan muut osat täältä.

Seuraavassa Kulttuuritoimituksen tekijät esittelevät 20 päättyneenä vuonna julkaistua sarjakuvateosta. Esitellyt sarjakuvat eivät ole paremmuus- vaan aakkosjärjestyksessä tekijän mukaan. Kotimaiset sarjakuvat on listattu ensin

Lista ei ole äänestyksen tai haudanvakavan komiteamietinnön tulos; siltä ei siis välttämättä löydy aivan jokaista vuoden 20 parhaasta sarjakuvateoksesta.

Jokainen esitellyistä teoksesta on kuitenkin ansainnut paikkansa listalla olemalla erinomainen – ainakin tekstin kirjoittajan mielestä.

* *

Kotimaiset

Suvi Ermilä: Vastaanottokeskus

SUURI KURPITSA. Narahdin Suvi Ermilän teokseen ehkä siksi, että olen itsekin ollut töissä vastaanottokeskuksissa. Vastaanottokeskus on sekä kuvakerronnaltaan että sisällöltään synkeä, mutta synkeä on todellisuuskin noissa paikoissa. Varsinkin, kun osa niissä asuvista on tullut Suomeen ja jättänyt ensimmäisen hakemuksensa jo kuusi vuotta sitten eli vuonna 2015. Vastaanottokeskus tarjoaa harvinaisen katsauksen maailmaan, jossa hyvinvointi ja pahoinvointi sekä monet kulttuurit kohtaavat yksien seinien sisällä. Leena Reikko

* *

Jyrki Heikkinen: Kopra-Trans

POESIA. Sarjakuvaa ja runoutta yhdistävä Kopra-Trans sukeltaa niin syvälle sisäänpäin, että sitä on vaikea tavoittaa. Teos on silti kaunis. On kunnioitettavaa, että Heikkinen seuraa visiotaan vahvasti ja tekee juuri niin kuin haluaa. Mutta kun kohderyhmä on niinkin kapea, että se löytyy vain oman pään sisältä, jää arvailun varaan, kuinka teos avautuu muille. Pasi Huttunen (Lue arvio)

* *

Matti-Pekka Heikura & Veli-Matti Ural: Iivo Ahava – Ensimmäinen lippu

ARKTINEN BANAANI. Sarjakuvaromaanin päähenkilö on nuori idealisti Iivo Ahava, joka on karjalaisjuurinen, perheensä mukana Kuusamoon asettunut, oikeasti vuosina 1896–1919 elänyt heimosoturi. Seikkailut täyttivät hänen lyhyen elämänsä. Oululaiset taiteilijat Matti-Pekka Heikura ja Veli-Matti Ural ovat penkoneet arkistoja ja luoneet Ahavasta kiehtovan sarjakuvaromaanin. Tarina on lähes totta ja kuvissa näkyy myös tuttuja paikkoja paitsi Kuusamosta ja Oulusta myös Helsingistä. Aila-Liisa Laurila

* *

Janne Kukkonen: Voro 3 – Jumalten hauta

LIKE. Janne Kukkosen Voro-sarja on suomalaisen fantasiasarjakuvan mestariteos. Päätösosassa Jumalten hauta tuodaan kuvioon mukaan uusi jumaluus, kaikkea kuolevaista lopuksi odottava Kalma. Rehevästä mustavalkoisesta piirrosasusta nousee vahvasti mieleen Jeff Smithin Luupäät-sarja ja tarinassa on myös samanlaista sympaattisen pienen sankarin selviytymistä. Ilkka Valpasvuo (Lue arvio)

* *

Sattumia55 Nissinen paakuva

Jyrki Nissinen: Exät

ZUM TEUFEL. Menestyjät ja luuserit ovat kaikki samaa rupusakkia trendikkäiden luovan luokan skeneilijöiden sekoillessa ihmis- ja päihdesuhteissaan. Jyrki Nissisen kovan linjan taidesarjakuvaa, ala-asteen puskafarssia, viiltävää aikalaiskritiikkiä ja ärsyttävästi piirrettyä sikailua yhdistelevä draamakomedia huvittaa ja hämmentää. Ville Pirinen (Lue artikkeli)

* *

Jenna Oldén: Chaos Void

TÄYSI KÄSI. Debyyttialbumin sivuilta hyppii antikapitalistisia iskulauseita. Kirjallisesti kiteytyneitä ajatuksia kehystää huomattavasti mystisempänä vellova kuvamaailma. Chaos Void osaa olla selkeästi jotain mieltä, ja samalla esittää mielipiteensä kaoottisen monimielisesti. Taide ei latistu rautalangasta vääntämiseksi edes oman agendansa takia, koska ”to love is to make space for chaos”. Ville Pirinen (Lue artikkeli)

* *

Pentti Otsamo: Välittäjä

SUURI KURPITSA. Välittäjän alkusysäys on Asema Kustannuksen vuonna 2010 julkaisemassa Minna ja miehet -antologiassa, jossa kuusi pohjoissavolaista sarjakuvaukkelia sovitti Minna Canthin novelleja sarjakuviksi. Nyt Canthin 130 vuotta vanha, yhteiskunnallista epätasa-arvoa ruotiva novelli taipuu nostalgiseksi tieteissarjakuvaksi. Scifi-kledjut pukevat Kauppa-Lopoa, ja tarinan pointit tuntuvat yhä moderneilta. Ville Pirinen (Lue artikkeli)

* *

Ville Ranta: Kuinka valloitin Ranskan

WSOY. Kuinka valloitin Ranskan on vaikuttava sarjakuvaromaani täyttymättömistä unelmista, elämän tarkoituksesta ja tinkimättömän taiteilijan pyrkimyksistä. Tarinan tragedia ei ole se, ettei Ranta saavuta suurta unelmaansa Ranskan ylistetyimpänä sarjakuvantekijänä, vaan se, että hän on alun perinkin asettanut riman niin korkealle. Petri Hänninen (Lue arvio)

* *

Riina Tanskanen: Tympeät tytöt – Aikuistumisriittejä

INTO. Aikuistumisriittejä kertoo yhdeksän uutta sarjakuvatarinaa siitä, miten tytöksi kasvetaan. Ja hiukan kuten Simone de Beauvoirin kuuluisassa lausahduksessa naisista, tytöksi todellakin kasvetaan, eikä synnytä. Tyttöys ei rakennu sokerista, kanelista ja sisäsyntyisestä söpöydestä, vaan yhteisistä kokemuksista ja ulkoa tulevista leimoista. Eli Harju (Lue arvio)

* *

Harvennus – Nooa

Ville Tietäväinen & Iiro Küttner: Harvennus

WSOY. Ihmiskunnan historiassa totuus on joutunut harvennushakkuiden uhriksi moneen kertaan. Ville Tietäväinen ja Iiro Küttner kertovat totuuden muokkaamisesta, pyhien kirjoitusten synnystä ja ihmiskunnan syvistä salaisuuksista. Harvennusta lukee palaen halusta saada selville, mistä on kyse. Mukana on ripaus ihmettä ja loppu on sopivan monitulkintainen ja avoin mahdollisuuksille. Mikko Saari (Lue arvio)

* *

Marko Turunen: Kotolan mies ja Loinen

ZUM TEUFEL. Kotolan mies ja Loinen on Kymenlaaksoon kahdenkymmenenviiden vuoden poissaolon jälkeen paluumuuttaneen taiteilijan kaksiosainen uutuuskirja. 448-sivuinen jööti asettuu kauniisti linjaan Turusen aiemman tuotannon kanssa. Nykypäivän henkilökohtaisuudet ja sadan vuoden takaisen sisällissodan käänteet kerrotaan visuaalisesti ihmeellisten hahmojen ja maagisen ajattelun avulla. Ville Pirinen (Lue artikkeli)

* *

Riitta Uusitalo: Wasser Water! Vatten Wettä! Aqua! Apua!

ZUM TEUFEL. Riitta Uusitalon 1980- ja 1990-lukujen taitteessa lähinnä kotimaisissa pienkustannesarjakuvalehdissä julkaistut, graafisesti ja kielellisesti omaperäiset sarjakuvanovellit ovat availleet useiden 1990-luvulla sarjakuvauransa aloittaneen tekijöiden tajuntojen portteja. Ville Hännisen toimittama kokoelmakirja Uusitalon sarjakuvista huvittaa ja herkistää. Se on myös kätevä kurkistusreikä kotimaisen vaihtoehtosarjakuvan (lähi)historiaan. Ville Pirinen (Lue artikkeli)

* *

dahmer2

Ulkomaiset

Derf Backderf: Ystäväni Dahmer

TÄYSI KÄSI / ZUM TEUFEL. Kaikissa ihmisissä on monta puolta, mutta vain harva uppoaa niin syvälle pimeimpään kolkkaansa kuin nuori Jeff Dahmer tositapahtumiin perustuvassa sarjakuvassa. Tuore suomennos karmii ja riipaisee yhtäläisesti. Mikä tekee sarjamurhaajan? Menettääkö äärimmäisin tavoin käyttäytyvä yksilö ihmisarvonsa? Yksikään tosielämän murhaaja ei ilmestynyt tyhjästä maski kasvoillaan ja ryhtynyt ääniefektien säestyksellä riistämään ihmishenkiä. Aleksi Leskinen (Lue arvio)

* *

Derf Backderf: Kent State – Neljä kuollutta Ohiossa

TÄYSI KÄSI / ZUM TEUFEL. Tosipohjaista dramatisointia ja dokumentaarista aineistoa yhdistävä sarjakuvaromaani kertoo Kent Staten yliopiston toukokuun 1970 tapahtumista ja sitä edeltävistä päivistä, jotka johtivat täydellisessä tarpeettomuudessaan inhimillisen käsityskyvyn ylittävään verilöylyyn. Backderf käsittelee aihetta sen ansaitsemalla pieteetillä ja arvokkuudella. Kun jännite lopulta purkautuu ja ensimmäiset laukaukset kajahtavat, jokin lukijan sisällä hajoaa. Kirjan päättää 25 mittainen lähde- ja kommenttiluettelo, joka paljastaa Backderfin tekemän journalistisen taustatyön perusteellisuuden ja saa vakuuttuneeksi siitä, että ”suunnilleen näin se herranjumala varmaankin meni”. Vaikka Kent Statesta on kulunut yli puoli vuosisataa, tämä teos ei voisi olla ajankohtaisempi. Antti Lähde (Lue artikkeli)

* *

Mademoiselle Caroline & Julie Dachez: Invisible Differences

ONIPRESS. Ranskalaistaiteilijan aikuisille suunnattu sarjakuvateos ottaa osaa keskusteluun normeista ja poikkeavuudesta. 27-vuotias Marguerite on herkkä aistiärsykkeille, joutuu tsemppaamaan sopeutuakseen toisten sosiaalisiin odotuksiin ja kokee olevansa erilainen kuin kaikki muut. Hän tunnistaa itsessään Aspergerin piirteet ja saa diagnoosin, mutta se on vasta alku hänen elämänsä mullistukselle. Teoksen alkusanoissa Dachez omistaa kirjan kaikille, joilla on jokin erityisyys ja vahvistaa heitä ajattelemaan, ettei heidän tarvitse parantua mistään. Lepe Parviainen

* *

Simon Hanselmann: Crisis Zone

FANTAGRAPHICS. Pandemiavuoden käsittämättömyyttä käsittelevä sarjakuva ilmestyi alun perin internetissä vuoden 2020 maalis–joulukuussa suhteellisen tasaista kymmenen ruudun päivävauhtia. Kirja sisältää nettiformaattiin mahtumattomia ruutuja sekä ekstratörkeitä kohtauksia, joiden tekijä oli ajatellut jäävän julkaisualustan sensuuriin. Hanselmannin sarjakuvien maailmaa on hankala tiivistää näppäräksi hissipuheeksi. Periaatteessa Meggin, Moggin, Pöllön ja lukuisten toistuvien ja tärkeiden sivuhahmojen maailma on jonkinlainen holtiton sitcom syrjäytymisestä. Ville Pirinen (Lue artikkeli)

* *

Johansson kuva3

Nanna Johansson: Vitsaa säästämättä

SAMMAKKO. Skånelaistaiteilijan kokoelmateos sisältää yksittäisiä pilakuvia, muutaman sivun sarjakuvanovelleja ja vaikeammin kuva- ja sanataiteen karsinoihin aseteltavia systeemejä. Yhtenäistä suurta tarinaa tai edes yksiselitteisesti palasia paketoitavaa teemaa ei ole. Monitahoista materiaalia sitoo yhteen Johanssonin yhtenäisenä pysyvä, hauskan selkeä kuvitusjälki ja tekijän johdonmukaisen leikkisältä vaikuttava asenne ja maailmankuva. Wanhoja sukupuolinormeja, tyhmien ukkojen valtarakenteita ja kapitalismin käärmeitä kritisoidaan ansaitusti, ja sitten välillä vain pöljäillään hauskoja älyttömyyksiä. Ville Pirinen (Lue artikkeli)

* *

Dav Pilkey: Koiramies kirppujen herra

TAMMI. Dav Pilkeyn hillitön sarjakuva jatkaa seikkailuaan tällä kertaa Kärpästen herrasta ammentaen. Hersyvästi juokseva tarina, suoraviivainen piirrosjälki, samastuttavat hahmot ja Pilkeyn suhteellisen rajaton mielikuvituksen laukka tekevät tästäkin Koiramies-kirjasta koukuttavan nautinnollisen lukukokemuksen. Ilkka Valpasvuo (Lue arvio)

* *

Riad Sattouf: Tulevaisuuden arabi 5 – Lapsuus Lähi-idässä (1992–1994)

WSOY. Syyrialais-ranskalainen sarjakuvataiteilija kertoo omaelämäkerrallisessa teossarjassaan pitkän tarinan kasvamisestaan lapsuudesta kohti aikuisuutta. Syyrialaisisän ja ranskalaisäidin lapsena Sattouf tunsi jatkuvaa vierautta, sillä hän ei tuntenut yhteenkuuluvuutta kummankaan vanhempansa kulttuuriin. Teossarjan uusimmassa osassa Sattouf kasvaa yläasteikäisestä lukiolaiseksi, löytää sarjakuvat ja alkaa itsekin piirtää. Hän ei vieläkään välitä identiteettitunnusten liehuttelusta, vaan mieluummin rienaa ihan kaikkia. Antti Selkokari

* *

Barry Windsor-Smith: Monsters

FANTAGRAPHICS. Veteraanipiirtäjän kolmekymmentäviisi vuotta työn alla ollut 366-sivuinen, eeppinen tarinamötkäle on tiheään suherretun tussiviivan, tarkan tekstauksen, dynaamisesti kuva-alaa halkovien äänitehosteiden, toimivan ruutujaon, tasapainoisen sivusommittelun, anatomisesti oikein piirretyn kehonkielen, valojen ja varjojen kuvaamisen, mestarisarjan käsityöläisyyden ja ylipäätään ”perinteisen” sarjakuvakerronnan ja sarjakuvapiirtämisen riemuvoitto. Ville Pirinen (Lue artikkeli)

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua