Janne Kukkosen fantasiatrilogian päätös hipoo täydellisyyttä – arviossa kolmas Voro-sarjakuvaromaani

12.09.2021

Kuvat: Like Kustannus

SARJAKUVA | Janne Kukkosen Voro-sarja on suomalaisen fantasiasarjakuvan mestariteos. Päätösosassa Jumalten hauta tuodaan kuvioon mukaan uusi jumaluus, kaikkea kuolevaista lopuksi odottava Kalma.

”Rehevästä mustavalkoisesta piirrosasusta nousee vahvasti mieleen Jeff Smithin Luupäät-sarja ja tarinassa on myös samanlaista sympaattisen pienen sankarin selviytymistä.”

ARVOSTELU

5 out of 5 stars

Janne Kukkonen: Voro 3 – Jumalten hauta

  • Like, 2021.
  • 460 sivua.

Janne Kukkonen voitti ansaitusti sarjakuva-Finlandian jo Voro-sarjakuvafantasiansa ensimmäisellä osalla Kolmen kuninkaan aarre (2016). Tuntuu, että vauhti vain kiihtyy mitä pidemmälle tarinassa päästään.

Kolme muinaista kuningasta olivat kätkeneet omiin hautoihinsa avaimet tulijumala Ithielin kätköpaikkaan, jotta hän ei enää koskaan nousisi polttamaan maailmaa. Toinen jumaluus Sysineito, Ithielin rakkaus, on surmannut tulijumalan tikarillaan, joka edelleen sojottaa jumalruumiin kyljessä ja sitoo häntä manan maille. Nuori varkaiden killan kokelas Lilja päätyy etsimään avaimia todistaakseen kykynsä killalle, mutta tehtävällä on vakavia seurauksia. Lilja nappaa Sysineidon tikarin mukaansa haudassa makaavan jumalruumiin kyljestä ja vapauttaa tietämättään tulijumalan uuteen nousuun.

Monen keskenään sotivan kuningaskunnan maailmassa Ithieliä palvova Paloheimon kultti nousee haastamaan valtiaita ja auttamaan jumalhahmonsa kulkua kohti voittoa.

Fantasiatrilogian toinen osa Tulikiven armeija (2019) toi tarinaan mukaan myös robotit, tulijumalan liekillä käyvän jättiläisarmeijan, jota Ithiel johtaa Kolmen kuninkaan hautojen avainten tapaan ammoin kätketyn amuletin avulla. Siinä on jälleen voimallinen esine nuoren voron Liljan etsittäväksi, mutta samoin kuin tulijumalan haudan avaimet, Tulikiven armeijan ”ohjaussauvan” löytyminenkin johtaa vain pahempaan. Lopulta Ithiel itse puukottaa Liljaa Sysineidon tikarilla ja jättää Liljan ottoisän Seamuksen tuskissaan etsimään tytön ruumista joen pohjalta.

* *

Päätösosassa Jumalten hauta (Like, 2021) tuodaan kuvioon mukaan kolmas jumaluus, kaikkea kuolevaista lopuksi odottava Kalma, jonka valtakuntaan Lilja päätyy. Sysineidon tikari, jolla Ithiel on Liljaa puukottanut, suojelee kuitenkin Liljaa Kalman kosketukselta, eikä aikaakaan, kun omapäinen, rohkea ja halutessaan ärsyttävä tyttö onnistuu suututtamaan Kalman siinä määrin, että tämä palaa messiasmaisesti elävien kirjoihin, tehtävänään kukistaa Ithiel.

Etsiessään keinoja kukistaa tulijumala Sysineito paljastaa Liljalle totuuden hänen menneisyydestään sekä Seamuksen todellisen roolin hänen päätymisessään orvoksi varkaiden killan kokelaaksi.

Askelmerkit on pedattu loppuhuipennukselle, jossa maailman palon tiellä on vain pieni mutta pippurinen Lilja. Varsinainen Daavid vastaan Goljat -asetelma.

* *

Kukkosen tarina on klassista seikkailufantasiaa poliittisine vehkeilyineen, keskenään riitaisine jumalineen, aarteenetsintöineen, miekkoineen, magioineen ja linnoituksineen. Rehevästä mustavalkoisesta piirrosasusta nousee vahvasti mieleen Jeff Smithin Luupäät-sarja, ja tarinassa on myös samanlaista sympaattisen pienen sankarin selviytymistä myyttisessä keskiaikaisessa maailmassa, jossa kaikki ei ole ihan sitä miltä pinnalta näyttää.

Kaiken kaikkiaan Kukkosen massiivinen saaga on alusta loppuun mukaansa tempaava, mystisestä keskiaikaisesta jumaluusmaailmastaan huolimatta selkeä sankarikeskeinen seikkailutarina. Rikkaan maanläheinen ja paikoin runollinen kieli ansaitsee myös kiitosta. Saagan loppu antaa vielä mahdollisuuden sille, että Liljan tarina jatkuu. Silti asiat saadaan kaikin puolin tyydyttävään päätökseen, langanpäät solmitaan yhteen. Mestariteos.

Ilkka Valpasvuo

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua