Vuoden 2021 erinomaiset #3: 30 fiktioelokuvaa

21.12.2021
Leffat0

McDormand (Nomadland), Cumberbatch (Kuriiri) & Haarla (Hytti nro 6). Kuvat: 20th Century Studios / FilmNation / Elokuvayhtiö Aamu

VALINNAT | Sarjassa esitellään kuluneen vuoden erinomaisia asioita kulttuurin eri aloilta. Kolmantena nostamme ansaitsemaansa arvoon kolmekymmentä fiktioelokuvaa Oscar-voittaja Nomadlandista meksikolaiseen New Orderiin ja Juho Kuosmasen Hytti nro 6 -hittiin.

Lue Vuoden erinomaiset -sarjan muut osat täältä.

Seuraavassa Kulttuuritoimituksen tekijät esittelevät 30 kuluneen vuoden Suomen-ensi-iltansa saanutta elokuvaa meiltä ja maailmalta. Esitellyt elokuvan eivät ole paremmuus- vaan aakkosjärjestyksessä elokuvan nimen mukaan.

Lista ei ole äänestyksen tai haudanvakavan komiteamietinnön tulos; siltä ei siis välttämättä löydy aivan jokaista vuoden 30 parhaasta fiktioelokuvasta.

Jokainen esitellyistä elokuvista on kuitenkin ansainnut paikkansa listalla olemalla erinomainen – ainakin tekstin kirjoittajan mielestä.

* *

007 No Time to Die

DRAAMA | JÄNNITYS | TOIMINTA. Daniel Craigin tähdittämissä Bond-elokuvissa on haastettu aiempien Bond-elokuvien kliseitä. Nyt nähtiin rohkea veto: lähes kuudenkymmenen vuoden jälkeen James Bond sai myös tunne-elämän. No Time to Die menee rohkeasti tielle, jota ei ole ennen kuljettu. Kaarina Lehtisalo (Lue arvio)

Babyteeth

DRAAMA. Kun vaikeasti sairas tyttö tapaa pojan, kaikki kliseet järjestyvät riviin. Monimutkaisten hahmojen ja koristelemattoman dialogin Babyteeth jättää ne ansiokkaasti käyttämättä. Shannon Murphyn ohjaama elokuva tuntuu olevan alusta lähtien tietoinen siitä, että sen alkuasetelma on kulunut, ja osaa edetä siltä pohjalta. Rakkaus ei ole taikuutta, kärsimys ei ylevöitä. Eli Harju (Lue arvio)

Bad Luck Banging or Loony Porn

KOMEDIA | DRAAMA. Rakkautta ja anarkiaa -festivaali esitti romanialaisen Radu Juden ohjaaman elokuvan. Berlinalen pääpalkinnon voittaja on ovela kokonaisuus, jota jää miettimään. Tunnollinen historianopettaja joutuu pulaan, kun seksivideo päätyy vahingossa nettiin ja koulu joutuu kutsumaan koolle vanhempainkokouksen. Pääosanesittäjä Katia Pascariu ansaitsisi jonkun palkinnon siitä, miten silmillä voi näytellä koko tunneskaalan. Eija Niskanen

Better Days

DRAAMA. Kiinan Oscar-ehdokas on mielenkiintoinen lajityyppisekoitus kouludraamaa, sosiaalista ongelmaelokuvaa ja film noir -tyylistä melodraamaa, öisen pimeissä neonvaloissa kulkevaa katujen pojan ja pulaan joutuneen tytön kohtaamista. Derek Kwok Cheungin ohjaamassa elokuvassa lapsuuden viattoman nostalginen leikkikenttä on muuttunut oppilaiden välisen valtataistelun näyttämöksi. Eija Niskanen (Lue arvio)

Black Widow

TOIMINTA | JÄNNITYS. Kuluvan vuoden suurimmaksi elokuvaelämyksesi minulla jäi väkisin kesäkuussa Ison Omenan Finnkinossa nähty Black Widowin traileri. Kun leffateatterin verhot aukenivat ja ensimmäiseksi näin Scarlett Johanssonin ja Florence Pughin temmeltävän venäläisinä agenttisiskoksina Marvelin digitaalisessa leikkikehässä, se vain oli seitsemän kuukauden elokuvateatterittomuuden jälkeen samanlainen hetki, jota Lumierén veljesten yleisön on täytynyt vuonna 1896 kokea elokuvaa L’Arrivée d’un train en gare de La Ciotat katsellessa, paitsi että siinä missä tuolloin yleisö pakeni kohti tulevaa junaa, minun teki mieli juosta valkokankaalle. Samuli Knuuti

Dear Comrades 006

Ludmila Somina elokuvassa Dear Comrades! Kuva: P.C. Konchalovsky & Espoo Ciné

Dear Comrades!

DRAAMA | HISTORIA. Espoo Ciné -festivaalilla esitetty Dear Comrades! näyttää Neuvostoliitossa salaillun vuoden 1962 Novotšerkasskin verilöylyn. Andrei Kontšalovskin elokuvassa ikänsä Neuvostoliittoa ja Stalinia palvonut äiti ja paikallispoliitikko pettyy katkerasti havaitessaan maailmankuvansa perusteiden romahtaneen. Antti Selkokari (Lue arvio)

Falling

DRAAMA. Sapekkaan rasistista, arvoissaan aikojen taakse juuttunutta perheenisää olisi helppo vihata. Viggo Mortensenin häkellyttävän kypsä ja viileän tyylikäs elokuva kuitenkin näyttää, että se ei olekaan niin yksinkertaista. Falling on miellyttävän irrallaan psykologisoinnista. Se luottaa tilanteiden näyttämisen voimaan. Antti Selkokari (Lue arvio)

Free Guy

KOMEDIA | TOIMINTA. Ketterästi kulkevassa elokuvassa videopelin sivuhenkilöstä tulee sankari, joka ottaa elämänsä omiin digitaalisiin käsiinsä. Ryan Reynoldsin esittämä lempeäluonteinen sankari kyseenalaistaa elokuvien ja pelien väkivaltaiset sankarikliseet. Shawn Levyn ohjaus käsittelee luontevan kepeästi melko painaviakin eksistentiaalisia kysymyksiä – kuten onko sillä merkitystä, jos en olekaan oikeasti olemassa. Kaarina Lehtisalo (Lue arvio)

Fucking with Nobody

DRAAMA | KOMEDIA. Hannaleena Haurun kerronnaltaan kokeellinen elokuva kyseenalaistaa somemaailman ja elokuvantekemisen totta ja valhetta. Fucking with Nobody kulkee notkeasti, fiktioiden tasolta toiselle liikutaan taitavasti, ja metaelokuvalliset keinot ovat osa elokuvan huumoria. Kaarina Lehtisalo (Lue arvio)

the gravediggers wife 1 photo arttu peltomaa bufo2021

Yasmin Warsame ja Omar Abdi elokuvassa Guled & Nasra. Kuva: Arttu Peltomaa / Bufo 2021

Guled & Nasra

DRAAMA. Guled & Nasra on maailman ensimmäinen somalin kielellä tehty pitkä elokuva. Se ei ole elokuvan saavutuksista vähäisimpiä. Näkyvyys Cannesin elokuvajuhlien La Semaine de la critique -esityssarjassa oli jo itsessään voitto. Khadar Ayderus Ahmedin ohjaama ja käsikirjoittama on yksinkertaisesti kaunis kuvaus elämän tärkeimmistä asioista, ei enempää, ei vähempää. Antti Selkokari (Lue arvio)

Hytti Nro 6

DRAAMA. Juho Kuosmasen elokuva on vapaasti tulkittu tai pikemminkin improvisoitu reissu Rosa Liksomin Finlandia-palkittuun romaaniin. Hytti nro 6 on ennen kaikkea elokuvallista elokuvaa. Se käyttää upeasti hyväksi elokuvan ilmaisukeinoja, kameraa, värejä, ääniraitaa. Eija Niskanen (Lue arvio)

Isä

DRAAMA. Kauniin hallittu ja vihlaisevan traaginen elokuva näyttää muistisairauden kauheuden siitä kärsivän kannalta. Florian Zellerin ohjaaman elokuvan nähtyään tajuaa, kuinka täydellisen ansaittu Anthony Hopkinsin saama miespääosa-Oscar on. Mestarillisen näyttelijän ura kruunautuu tällä suorituksella. Antti Selkokari (Lue arvio)

Junk Head

ANIMAATIO | FANTASIA | SCIFI. Takahide Horin omintakeisesta romurauta-animaatiosta tuli kulttihitti Japanissa. Elokuva esittelee tulevaisuuden maailman, jossa steriili ihmiskunta elelee maan pinnalla ja sen alla epämääräinen robotti ja moniraajainen oliolauma. Maailmassa on jotain samaa kuin dystooppisissa, hajonneissa tulevaisuudenkuvauksissa. Eija Niskanen (Lue arvio)

Kuriiri

DRAAMA. Tositapahtumiin perustuvassa elokuvassa kaksi perheenisää vaarantaa elämänsä Kuuban ohjuskriisin aikaan 1960-luvulla. Greville Wynnen roolissa hiippailee Benedict Cumberbatch. On varmaankin vanhanaikaista, että elokuvan henkilöillä on moraali ja velvollisuudentuntoa. Mutta kaikkien kepeämpien viihde-elokuvien jälkeen tarina, jossa ihmisillä on epäitsekkäitä pyrkimyksiä, tuntuu tärkeältä, uudelta ja ajankohtaiselta. Kaarina Lehtisalo (Lue arvio)

Lupaava2

Carey Mulligan elokuvassa Lupaava nuori nainen. Kuva: Focus Features, LLC

Lupaava nuori nainen

JÄNNITYS. Hyvällä genre-elokuvalla on aina ollut jotain sanottavaa ja kyky sanoa se nasevasti. Carey Mulliganin tyylillä ja taidolla esittämä Cassie elää kaksoiselämää päivisin kahvitiskin takana, öisin jahdaten baareissa väijyviä miespuolisia hyväksikäyttäjiä. Tästä yksinkertaisesta lähtökohdasta elokuva iskee tarkkasilmäisesti ja lämmöllä Cassien tarinaan, josta tekevät erityisen mehevän yllättävät juonenkäänteet sekä elokuvan tiukka visuaalinen ilme, napakka leikkaus ja vakuuttava näyttelijäkaarti. JT Lindroos (Lue arvio)

Minari

DRAAMA. Korealainen vesikrassi, minari, symboloi korealaisperheen juurtumista amerikkalaiseen maaperään Lee Isaac Chungin ohjaamassa ja käsikirjoittamassa elokuvassa. Minarissa on sellaisia lapsuuden muistojen hetkiä, jotka kumpuavat luontevina, vailla sen kummempaa selvitystä. Isoäiti ja poika purolla, isä auringonlaskun aikaan pellollaan – nämä hetket resonoivat katsojan omiin muistoihin. Eija Niskanen (Lue arvio)

New Order

DRAAMA. Night Visions -festivaalin avannut Michel Francon elokuva on nihilistinen kertomus korruptoituneesta yhteiskunnasta, jossa kaikki ryöstävät toisiltaan. Väistämättömän tuhon uhreiksi päätyvät niin rikkaat kuin köyhätkin. Armoa ei anneta sen enempää elokuvan henkilöille kuin katsojillekaan. Harvoin näkee synkempää ja lohduttomampaa elokuvaa. Kaarina Lehtisalo (Lue arvio)

Nomadland

DRAAMA. Chloé Zhaon Oscar-voittaja kertoo ikääntyneistä ihmisistä, joille työttömyys, kodittomuus tai eläkkeen olemattomuus ovat jättäneet ainoaksi mahdollisuudeksi lähteä vaeltamaan asunnoiksi muunnetuissa pakettiautoissa. Se tulevaisuus, jota elokuva hennosti hahmottelee, on näkyvissä vaeltajien kokoontumisissa, joissa on alakulttuurina muodollaan yhteisöllisyyteen keskittyvän omanlaisensa yhteiskunnan alkusolu. Antti Selkokari (Lue arvio)

Oikeuden metsästäjät

KOMEDIA | TOIMINTA. Mads Mikkelsenin tähdittämä tanskalaiselokuva käsittelee väkivaltaa sekä traumatisoituneen yksilön ratkaisumallina että elokuvakonventioiden tasolla. Anders Thomas Jensenin ohjaus on punnittu yhdistelmä kuolemanvakavia, traumaattisia asioita, raakaa väkivaltaa ja kipeänmustaa huumoria. Onnistuneesti elokuvaan on onnistuttu kutomaan myös poikkeuksellisen lämpimiä sävyjä: toisista ihmisistä välittämistä, leppoisaa yhdessäoloa ja toisten erilaisuuden hyväksymistä. Kaarina Lehtisalo (Lue arvio)

persian lessons 3

Natsipiknikillä maistuu kotletti elokuvassa Persian oppitunnit. Kuva: Finnkino

Persian oppitunnit

DRAAMA | SOTA. Vadim Perelmanin ohjaama ensi-iltaelokuva ei solahda millään muotoa lukuisten natsiajan kauhuja toistavien keskitysleirielokuvien jatkumoon. Nahuel Pérez Biscayart on melkoinen velho valepersialaisena. Kun Lars Eidingerin natsiupseeri saa raivarin, se on Perikadonkin mittapuussa ihan kunnioitettava. Anne Välinoro (Lue arvio)

Peruna

KOMEDIA. Peruna on ilahduttavan erilainen ja yllättävän hauska suomalainen leffa. Se onnistuu samaan aikaan sekä rakentamaan satiiria nykyajasta että kuvaamaan 1600-luvun Suomea ilman, että tuntuu historian raiskaamiselta. Saavutus ei ole vähäinen. Joona Tenan ohjaamassa elokuvassa yritteliäs nuori kaveri yrittää saada suomalaisia innostumaan uudesta tuotteesta – perunasta. Naurismafia haraa vastaan. Asetelma on mahtava ja elokuva lunastaa odotukset. Pasi Huttunen

Pig

DRAAMA | JÄNNITYS. On ihmisiä, joille Nicolas Cage tarkoitti vain kajahtaneita meemejä, mutta nyt hän palaa roolissa, joka kertoo miten taitava ja ilmaisuvoimainen näyttelijä hän on. Michael Sarnoskin ensimmäisessä pitkässä elokuvassa Cage näyttelee erakoitunutta keittiömestaria, joka elelee metsissä jossain päin Yhdysvaltain luoteisosia ainoana kumppaninaan Pig-niminen tryffelisika. Antti Selkokari (Lue arvio)

The Power of the Dog

DRAAMA | ROMANTTINEN | WESTERN. 1920-luvun Montanassa tapahtuva The Power of the Dog on Jane Campionin, ensimmäinen elokuva 12 vuoteen. Kahden veljeksen karjatilalla syntyvässä psykodraamassa kukaan ei ole ihan sitä miltä näyttää. Benedict Cumberbatch on pelottavan hyvä karkeakäytöksisenä cowboyna, joka haistaa ihmisten heikkoudet ja hyväksikäyttää niitä säälimättömästi. Katsottavissa Netflixissä. Antti Selkokari

Sama nainen

DRAAMA. Phyllida Lloydin ohjaama tarina draama tavallisesta, kahden työn kanssa sinnittelevästä irlantilaisnaisesta, joka on välillä sinnikäs, välillä epätoivoinen, kärsii parisuhdeväkivallan vuoksi paniikkihäiriöistä ja keksii netistä, että hän voi rakentaa talon itselleen ja tyttärilleen. Inhoan sanaa voimaannuttava, mutta tätä elokuvaa voi kutsua sellaiseksi. Tarinan pohjalla on toivon olemassaolo kurjissakin olosuhteissa, mutta siltikään elokuva ei sorru imeläksi mässäilyksi. Päivi Vasara (Lue arvio)

Shang-Chi and the Legend of the Ten Rings

TOIMINTA | FANTASIA | SEIKKAILU. Marvel lähti jo Black Pantherilla haastamaan valkoista supersankarikuvaa ja nyt valkokankaalle pääsevät aasialaiset supersankarit. Destin Daniel Cretton ohjaamassa elokuvassa taistelukoreografian seuraaminen on katsojalle helppoa, ja kiinalaisten taistelulajien kohdalla me nimenomaan haluamme nähdä sen koreografian. Eija Niskanen (Lue arvio)

theblindman with scorpions

Petri Poikolainen elokuvassa Sokea mies joka ei halunnut nähdä Titanicia. Kuva: Meeri Koutaniemi

Sokea mies joka ei halunnut nähdä Titanicia

DRAAMA | JÄNNITYS. Teemu Nikin ohjaama elokuva päästää katsojan lähelle päähenkilönsä, MS-taudin takia sokeutuneen Jaakon matkaa rakastettunsa luo. Elokuvasta välittyy hyvin maailma sellaisena kuin näkövammainen sen kenties kokee. Päähenkilön kokemuksen suhde katsojaan on hieman sama kuin Anthony Hopkinsin tähdittämässä Isässä, joka tuo katsojalle muistisairaan kokemuksen ympäristöstään. Eija Niskanen (Lue arvio)

Sound of Metal

DRAAMA. Ruben soittaa rumpuja intohimolla ja kovalla paukkeella. Erään konsertin jälkeen hänen korvissaan vain vinkuu ja kun ongelma jatkuu, hän käy lääkärillä. Tuomio on armoton: Ruben on kadottamassa kuulonsa. Riz Ahmed tekee Dariud Marderin ohjaaman elokuvan pääroolissa paneutuvan roolisuorituksen muusikkona, joka menettää identiteettinsä. Hiljaisuus ja vaimennetut äänet ovat olennainen osa elokuvan ääntä, katsojan tie Rubenin kokemukseen. Eija Niskanen (Lue arvio)

The Dig

DRAAMA | HISTORIA. Tositarinaan löyhästi perustuvaan romaaniin pohjautuva elokuva on lämminhenkisen melankolinen kuvaus pienestä arkeologisesta kaivauksesta Itä-Englannissa juuri ennen toisen maailmansodan syttymistä. Itseoppinut arkeologi löytää paikallisen tilan hautakummuista varhaiskeskiaikaisen muinaisjäännöksen. Pienimuotoinen elokuva on pohjimmiltaan hillityn perinteinen kuvaus ihmisten loputtomasta kiinnostuksesta itseään isompiin asioihin. Katsottavissa Netflixissä. JT Lindroos

West Side Story

MUSIKAALI. Steven Spielberg ei ole siirtänyt West Side Storya nykypäivään, vaan tarinassa ollaan edelleen 1950-luvun lopulla. Uusi versio tuo selkeästi esille etnisten ryhmien väliset ristiriidat. Tässä suhteessa tarina on edelleen ajankohtainen, sillä nämä ongelmat eivät ole Yhdysvalloista – tai muualtakaan – minnekään kadonneet. Eija Niskanen (Lue arvio)

Yhdet vielä

DRAAMA. Tanskalaisen Thomas Vinterbergin elokuva on hieno tutkielma alkoholista ja sen käyttämisestä. Se kertoo neljästä keski-ikäisestä miesopettajasta, jotka päättävät kohentaa elämänlaatuaan pysyttelemällä arkipäivät tasaisessa seitinohuessa humalassa. On sanomattakin selvää, että homma karkaa käsistä. Elokuvaa katsellessa kokee niin nousuja kuin laskuja, iloa ja häpeää. Juopuneen nauru vaihtuu yllättäen itkuksi ja toisin päin. Elokuva kertoo hienosti vapauden tavoittelusta, joka johtaa entistä lujempaan riippuvuuteen. Juho Hakkarainen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua