Ville Tietäväinen ja Iiro Küttner kertovat, mitä Raamatun vedenpaisumuksessa todella tapahtui – arviossa sarjakuvateos Harvennus

29.12.2021
Harvennus otsakekuva kuvaaja Otto Virtanen

Kuvat: Otto Virtanen / WSOY

SARJAKUVA | Ihmiskunnan historiassa totuus on joutunut harvennushakkuiden uhriksi moneen kertaan. Tietäväinen ja Küttner kertovat totuuden muokkaamisesta, pyhien kirjoitusten synnystä ja ihmiskunnan syvistä salaisuuksista.

”Harvennusta lukee palaen halusta saada selville, mistä on kyse. Mukana on ripaus ihmettä ja loppu on sopivan monitulkintainen ja avoin mahdollisuuksille.”

ARVOSTELU

4 out of 5 stars

Harvennus

  • Kuvitus Ville Tietäväinen.
  • Käsikirjoitus Iiro Küttner.
  • WSOY, 2021.
  • 135 sivua.

Raamatun kertomus Nooan arkista on ajatuksia herättävä. On ilmeistä, että Raamattuun kirjattu tarina ei sellaisenaan voi pitää paikkaansa, se on yksinkertaisesti mahdoton. Toisaalta tuntuisi luontevalta, että jotain todellisuuspohjaa tapahtumilla kuitenkin on, sen verran monessa mytologiassa vastaava vedenpaisumustarina esiintyy. Raamatun tarinakin on jokseenkin sama kuin Gilgameš-eepoksessa esiintyvä Utnapishtimin tarina, monia yksityiskohtia myöten.

Lähemmällä tarkastelulla on myös selvää, että Genesiksessä kuvattu Vedenpaisumus-tarina on itse asiassa kaksi eri kertomusta, jotka ovat nivoutuneet toisiinsa. 1. Mooseksen kirjan seitsemännen luvun 17. jakeessa kerrotaan vedenpaisumuksen tulevan 40 päiväksi maan päälle – mutta heti seitsemän jaetta myöhemmin sanotaan, että vedenpaisumus kesti 150 päivää. Samoin sanotaan ja yleisesti tiedetään, että kaikkia eläimiä oli arkissa yksi pari – mutta itse asiassa luvun alussa sanotaan, että uhrikelpoisia karjaeläimiä ja taivaan lintuja piti ottaa mukaan seitsemän paria.

Tätä epäselvyyttä on toki tutkittu. Gilgameš-eepokseen nojaava osuus on Jahvisti-lähteiden mukaista, Tooran vanhinta ainesta; toinen osuus taas on tuoreinta Tooraa, Pappiskirjan ainesta.

Uusi testamentti tiedetään erinäisistä lähteistä rakennetuksi siinä missä vaikkapa Kalevala on Lönnrotin mieltymystensä mukaan kokoamaa kansanperinnettä; samoin on Tooran laita.

Harvennus – Nooa

Nooa kohtaa jumalallisen ilmestyksen.

* *

Harvennuksesta selvinnyt salaisuus

Tästä pitkällisestä johdannosta päästään Iiro Küttnerin käsikirjoittamaan ja Ville Tietäväisen piirtämään Harvennus-sarjakuvaan (WSOY, 2021). Se on peräisin ihmetyksestä tämän saman kysymyksen äärellä ja esittää yhden teorian siitä, mistä tässä kaikessa voisi olla kyse.

Sarjakuvan tapahtumat sijoittuvat kolmelle eri aikatasolle. Ensinnäkin on noin vuonna 2800 eaa. elänyt Nooa, joka saa Jumalalta (tarkalleen ottaen Jahven puolisolta Ašeralta, johon israelilaiset uskoivat ennen pakkosiirtolaisuuden aikaa) käskyn rakentaa arkki. Tehtävä on pyhä, mutta kuten kuka tahansa rakennusprojekteja tehnyt tietää, valtava työmaa tuo valtavan työmaan logistiset ongelmat. Rahoituksen järjestämisessä ja työmaalle tunkevissa eläintietäjissä on oma silmäniskunsa nykypäivän suuntaan.

Toiseksi on 450 eaa. Jerusalemin temppeliin sijoittuva kerros, jossa Esra saapuu Jerusalemiin Persian kuninkaan Artakserkseksen valtuutuksella jälleenrakentamaan temppeliä ja säätämään lakia. Esran vanhoja juutalaisten kirjakääröjä poltetaan roviolla, jotta saadaan raivattua tilaa uudelle, siistimmälle juutalaisten historialle. Tästä siivosta historiasta on poistettu turhat rönsyt ja harhaoppisuudet ja tuloksena on meidän tuntemamme Toora. Kaikkia kääröjä ei kuitenkaan saada kovasta yrityksestä huolimatta tuhottua.

Lopulta vuonna 2021 saksalainen kielitieteilijä Elke Greiss on päässyt tuhoamatta jääneen käärön jäljille. Ararat-vuorelta ei löydy arkkia, mutta löytyy käärö, josta paljastuu tuhansia vuosia vanha salaisuus, jolla voi olla suuri merkitys ihmiskunnalle. Jakso on paitsi kiehtovaa tutkimustyötä, myös tylyä piikittelyä yliopistot vallanneelle bisnesajattelulle – jonka hedelmiä tuntuu nykyään saavan lukea Aamulehdestäkin harva se päivä, ikävä kyllä. Jos totuuksia harvennettiin kovalla kädellä Esran aikana, Küttner ja Tietäväinen haluavat sanoa, että samaa tapahtuu kyllä tänäkin päivänä. Rinnastukset Nooan ajan ja nykyajan välillä ovat herkullisia.

Harvennus – Elke

Elke Griess löytää vanhojen dokumenttien perusteella oikean paikan Araratilta.

* *

Terävää satiiria totuudenvihaajista

Harvennuksen käsikirjoitus on kiehtova ja toteutuskin on upea. Se ei ole yllätys, onhan Tietäväinen merkittävä ja palkittu sarjakuvataiteilija, joka on voittanut muun muassa Sarjakuva-Finlandian teoksellaan Näkymättömät kädet (WSOY, 2012) ja ollut Finlandia Junior -ehdokkaana pariinkin otteeseen, muun muassa Vain pahaa unta -teoksella (WSOY, 2013).

Tekniikaksi on valittu rasvaliitu, jota en ole juuri sarjakuvissa nähnyt käytettävän. Lopputulos on kiehtovan näköinen. Tietäväisen ihmishahmot ovat taitavasti kuvattuja ja ilmeikkäitä, ja kaikki puitteet mietittyjä ja hyvin aseteltuja. Tavoitteena on ollut realistinen historian kuvaus. Historian oppaaksi on saatu Helsingin yliopiston Vanhan testamentin eksegetiikan lehtori Kirsi Valkama.

Ennen kaikkea Harvennus on todella jännittävä tarina. Sitä lukee palaen halusta saada selville, mistä on kyse. Mukana on ripaus ihmettä ja loppu on sopivan monitulkintainen ja avoin mahdollisuuksille. Siinä sivussa Harvennus kommentoi purevalla satiirilla nykyaikaa ja ihmisluontoa. Eipä voi kuin ihailla tekijöiden osaamista!

Mikko Saari

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua