Elämä voi olla kiintoisa ja ystävällinen peli – arviossa Tiina Poutasen Eläinpeli

16.10.2023
b80f20c3 c6a9 4929 8907 3e60f1b8d28f

Kuvat: Aviador / Elsa Pohjanperä

KIRJAT | Romaanin kuvaus ei keskity ihmisten välisiin suhteisiin vaan päähenkilön vaeltelu on tutustumista maailmaan kokonaisena luomakuntana.

”Eläminen on uudistumista, henkeä, hengittämistä.”

ARVOSTELU

4.5 out of 5 stars

Tiina Poutanen: Eläinpeli

  • Aviador, 2023.
  • 180 sivua.
Osta kirja tai kuuntele sitä ääni­kirja­palveluista, tuet samalla Kulttuuri­toimitusta!
BookBeat Nextory Storytel

Tiina Poutasen toinen romaani Eläinpeli (Aviador, 2023) jatkaa väljästi tarinaa, joka alkoi esikoisessa Pyörävaras. Aleksis Runebergin matka jatkuu kulkurin, kiertolaisen ja turistin sekamuotona.

Oikeasti kirjan kuvaus on keskitetty: Aleksis on ihmisen eläinrooli. Hän – ja aika paljon muutkin henkilöt kirjassa – näyttäytyvät lajin perusedustajina. Keskeisesti on mielessä ruoka, ja varusteista tärkein on kävelyn takia kengät. Kolmas tärkeä ulottuvuus on erotiikka ja seksi, lisäksi välttämätön uni, lämpötilat ja jatkuva pienien vammojen hoito. Eläinpelin ihmismielet pyörivät oikeiden perustarpeiden ympärillä, eivät ylimääräisissä hankinnoissa.

Romaanin paikalliskuvaus muistuttaa väljää vaeltelua vuosisadan vaihteen tyyppisessä kulttuuriympäristössä, ystävällisten ihmisten ja puolikesyjen eläinten kohtaamisissa, joissa vaeltaja löytää aina jotain uutta, yöpymispaikan ja outoja tuttavuuksia.

Tämä kaikki toteutuu jatkuvana taivalluksena ja lyhyinä majoituskontakteina skotlantilaistyyppisessä ympäristössä. Teos vilisee eläimiä, tosi laajalla lajistolla, ja kirjan nimen mukainen eläinpeli vaikuttaa valintoina ja luontoyhteyksien muodostumisena. ”Mikä eläin haluat olla?” Kysymykset ja vastaukset saavat aikaan muutoksia olosuhteissa.

Vähitellen aikatasot lomittuvat ja yhtyvät evolutiivisiksi saarekkeiksi. Aika muovautuu ja poistuu täsmällisistä hetkistä kohti loppua yhdeksi tasoksi, jossa luontoyhteys valtaa mieltä minältä ja sulautuu toisiin tiedostamistapoihin ja -muotoihin. Myyttinen suuren eläimen vatsassa -jakso (vrt. Joona, Vipunen) kuvaa sisäkkäisten elämien ja aikakehityksen ja -käsityksen erottamattomuutta.

Kuolema merkitsee teoksen salaperäisesti hurmaannuttavassa loppuosassa sulautumista kaikkeen muuttumiseen.

* *

Loppunäyttämössä romanialainen luostari toimii elämän ja kuoleman käsittelijänä ja välitilana, jossa hajoavan yksityistajunnan liepeillä parveilevat ja tungeksivat pilvien ja oksien henget: ”pilvivarjot” ja ”oksaotukset” luovat ikiaikaista yhyeyttä ja erillisten tajuntojen yhteyttä. Ne vapauttavat tietoisuutta yhteiseen luonnon muistitilaan, toisenlaiseen jatkuvuuteen olemassaolon muuttumisessa.

Kuvaus ei keskity ihmisten välisiin suhteisiin, kuten normiromaanissa, vaan päähenkilöpojan vaeltelu on tutustumista maailmaan kokonaisena luomakuntana. Suhteet lajitovereihin korostuvat yhteisten tarpeitten tyydyttämisen kautta, mutta vaikuttajina toimiin ovat aina maasto, vuoret, puut, joet, meri, rannat, pilvet, tuuli ja lämpötila. Ihminen on laji muiden joukossa, ja kaikki yhteydet ovat riippuvaisia koko luonnontilasta.

Henkilöt pojan lisäksi vaihtuvat ja toimivat jaksojen pääsivuhenkilöinä (Charles, Rose, Lea, Ilse, Browne ja Harry Foe, sekä Aleksin äiti Aikku, Clara ja Tuya sekä lopun luostarijaksossa Marisa ja Aila, ja kaikkein poikkeavimmat Yönsilmä ja Kakkapoika). Kaikki henkilöt ovat avuliaita mutta erilaisilla tavoilla omalaatuisia.

Eläinpelin maailmassa ei raha ole kovin tärkeää. Kontaktit syntyvät helposti, ja vaikeudet ovat yleensä ylös- tai alaspäin tapahtuvissa kiipeämisissä tai muutoin haastavissa maastoissa.

* *

Toimintaa vievä tai kohtaava mieli toimii äkkipikaisten ratkaisujen ja reaktioiden tai intuitiivisten päätösten varassa. Tapahtumat vyöryvät eteen ja niissä toimitaan välittömästi. On olemassa epätodellisia olentoja (esim. muovisia), mutta kivet, puut ja maastokohdat ovat henkisiä, animistisia.

Eläminen on uudistumista, henkeä, hengittämistä.

”Olemassaoloon liittyy vahvasti muutos, voimakkaan kokemuksen jälkeen kokee olevansa uudistunut eikä entistä minää enää tunnista. Ei ole minää, josta kiinni pitää, vain muisto jostakin tutusta ja turvallisesta.”

Tällainen tuntemus on kirjassa myös kuolema, joka kuvautuu hajoamiseksi kaikkien henkien yhteyteen.

Teoksen maailmankuva on paljon inhimillisempi kuin talous ja mukavuus itsestäänselvyyksinä oletetussa kerronnassa. Muka-realismina on kuvattu jo liikaa kilpailuviettiin perustuvaa yhteiskuntaa ja ihmisten karsinoimista. On tyrkytetty kilpailukeskeistä asennetta biologisena välttämättömyytenä.

Eläinpeliin kirjoitettu vaihtoehto on leppoisampi, terveempi, ja huomattavasti viisaampi.

Erkki Kiviniemi

* *

Äänestä meitä!

Kulttuuritoimitus on ehdokkaana Vuoden kulttuuriteoksi Suomen Kulttuurigaalassa. Voit äänestää meitä 2.11.2023 asti osoitteessa www.kulttuurigaala.fi/yleisoaanestys. 

Suomi juhlii kulttuurin tekijöitä ja -tekoja Kulttuurigaalassa, jonka Yle TV1 lähettää suorana lähetyksenä 24.11.2023.

#kulttuurigaala #kulttuuri 

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua