Kuva: WSOY / Ofer Amir
KIRJAT | Kaarna on hyvin jäntevä ja tiivis romaani, jossa yhden perheen vaietut salaisuudet paljastuvat lukijalle kappale kappaleelta.
”Tommi Kinnusen kertojan lahjat ja hänen kielensä ovat ainutlaatuisia.”
ARVOSTELU
Tommi Kinnunen: Kaarna
- WSOY, 2024.
- 205 sivua.
Laina kuolee kohta. Vielä on kuitenkin aikaa muistaa, miksi oma sielu muuttui kaarnaksi, jonka läpi tunteet eivät pääse sisään tai ulos. Tommi Kinnusen uusin teos Kaarna (WSOY, 2024) on hyvin tosi kertomus siitä, mitä on sota ja siksi myös surullisista surullisin. Tässä on kyse neuvostopartisaaneista Suomen rajaseudulla jatkosodan aikaan, mutta julmuudet ovat ylikansallisia eivätkä vuosikymmenet ole niitä muuttaneet.
Laina ajatteli jo 1960-luvun alussa, että ”olisi valmis luopumaan jokaisesta huomisesta, jos saisi edes yhden kelvollisen eilisen”. Silloin oli vasta haudattu toinen aviomies, ensimmäinen oli mennyt jo talvisodassa. Itse hän oli selvinnyt pienten kaksostyttöjen ja vähän vanhemman Laurin kanssa nipin napin hengissä, mutta menettänyt paljon ja saanut tilalle käsittämättömän pelon ja vihan.
Kaarna on hyvin jäntevä ja tiivis romaani, jossa yhden perheen vaietut salaisuudet paljastuvat lukijalle kappale kappaleelta. Kirjan alussa kolme aikuista sisarusta kohtaa vuosien jälkeen äidin kuolinvuoteella ja huomaa, ettei yhteinen lapsuus yhdistä.
Kotiseudulle jäänyt Martti haluaa kaikkien antavan anteeksi sen lapsuutta varjostaneen selittämättömän raivon, joka äitiä oli riivannut. Muualle muuttaneet ja aivan toisenlaista elämää viettävät kaksostytöt Marja ja Eeva eivät muuta halua, kuin mennä eteenpäin.
Tommi Kinnusen kertojan taidot ja hänen kielensä ovat ainutlaatuisia. Hänen kuvaileminaan sekä ihmiset että eläimet muuttuvat eläviksi ja jokaisen tuska lukijan omaksi. Tässäkin romaanissa Kinnunen kertoo sodan kauheuksista erityisesti naisten kärsimysten kautta; niiden, jotka eivät saa sankarin kohtelua eläessään tai sankarihautaa kuollessaan – tai joiden kokemaa ei edes tunnusteta tapahtuneeksi.
Jotain toivorikastakin Kaarna kuitenkin jättää ilmaan. Hautaustoimiston Terttu tuntuu hymyilevän aina ja se lämmittää Martin mieltä.
Eija Ahvoa parempaa äänikirjan lukijaa Kaarna olisi tuskin voinut saada.
Leena Reikko
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Pieni kapinallinen kasvoi kirjojen ja kiinnostavien ihmisten keskellä – arviossa Patti Smithin Enkelten leipää
KIRJAT | Muusikko ja runoilija Patti Smith kertoo muistelmissaan kiinnostavasti omia, lähipiirinsä ja tapaamiensa ihmisten värikkäitä tarinoita.
Kolmessa kesäkuun päivässä ihmissuhteet ehtivät mutkistua ja oieta – arviossa Anne Tylerin romaani
KIRJAT | Perheensisäiset tuntemukset voivat olla yhtä hankalia kuin ihmisten välinen kanssakäyminen ylipäätään – joskin hiukan eri tavalla.
Tiina Rajamäen Koulu kertoo opettajan ja oppilaiden elämistä mutta myös koulusta rakennuksena ja sen elämästä
KIRJAT | Koulu näyttäytyy Tiina Rajamäen kirjassa kuin elävänä olentona käytävineen, auloineen, luokkahuoneineen, varastoineen ja kellareineen.
Simon Olsson pureutuu Tšernobylin onnettomuuteen jämäkästi, mutta hairahtuu liian helposti historiankirjojen sivupoluille
KIRJAT | Uusin Tšernobylin onnettomuutta käsittelevä kirja harppoo vauhdilla eteenpäin, mutta onnistuu typistämään aiheensa helposti pureskeltavaksi kokonaisuudeksi.