Kuva: WSOY / Ofer Amir
KIRJAT | Kaarna on hyvin jäntevä ja tiivis romaani, jossa yhden perheen vaietut salaisuudet paljastuvat lukijalle kappale kappaleelta.
”Tommi Kinnusen kertojan lahjat ja hänen kielensä ovat ainutlaatuisia.”
ARVOSTELU
Tommi Kinnunen: Kaarna
- WSOY, 2024.
- 205 sivua.
Laina kuolee kohta. Vielä on kuitenkin aikaa muistaa, miksi oma sielu muuttui kaarnaksi, jonka läpi tunteet eivät pääse sisään tai ulos. Tommi Kinnusen uusin teos Kaarna (WSOY, 2024) on hyvin tosi kertomus siitä, mitä on sota ja siksi myös surullisista surullisin. Tässä on kyse neuvostopartisaaneista Suomen rajaseudulla jatkosodan aikaan, mutta julmuudet ovat ylikansallisia eivätkä vuosikymmenet ole niitä muuttaneet.
Laina ajatteli jo 1960-luvun alussa, että ”olisi valmis luopumaan jokaisesta huomisesta, jos saisi edes yhden kelvollisen eilisen”. Silloin oli vasta haudattu toinen aviomies, ensimmäinen oli mennyt jo talvisodassa. Itse hän oli selvinnyt pienten kaksostyttöjen ja vähän vanhemman Laurin kanssa nipin napin hengissä, mutta menettänyt paljon ja saanut tilalle käsittämättömän pelon ja vihan.
Kaarna on hyvin jäntevä ja tiivis romaani, jossa yhden perheen vaietut salaisuudet paljastuvat lukijalle kappale kappaleelta. Kirjan alussa kolme aikuista sisarusta kohtaa vuosien jälkeen äidin kuolinvuoteella ja huomaa, ettei yhteinen lapsuus yhdistä.
Kotiseudulle jäänyt Martti haluaa kaikkien antavan anteeksi sen lapsuutta varjostaneen selittämättömän raivon, joka äitiä oli riivannut. Muualle muuttaneet ja aivan toisenlaista elämää viettävät kaksostytöt Marja ja Eeva eivät muuta halua, kuin mennä eteenpäin.
Tommi Kinnusen kertojan taidot ja hänen kielensä ovat ainutlaatuisia. Hänen kuvaileminaan sekä ihmiset että eläimet muuttuvat eläviksi ja jokaisen tuska lukijan omaksi. Tässäkin romaanissa Kinnunen kertoo sodan kauheuksista erityisesti naisten kärsimysten kautta; niiden, jotka eivät saa sankarin kohtelua eläessään tai sankarihautaa kuollessaan – tai joiden kokemaa ei edes tunnusteta tapahtuneeksi.
Jotain toivorikastakin Kaarna kuitenkin jättää ilmaan. Hautaustoimiston Terttu tuntuu hymyilevän aina ja se lämmittää Martin mieltä.
Eija Ahvoa parempaa äänikirjan lukijaa Kaarna olisi tuskin voinut saada.
Leena Reikko
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
”Tällainen elämä sattuu” – Jere Vartiaisen kokoelmassa ovat sosiaalisuuden konseptit sekaisin
KIRJAT | Joillakin Etäisyys, leikki -teoksen sivuilla on vain yksi säe, esimerkiksi se, jonka luin istuessani tamperelaisella terassilla seuranani vain lasi valkoviiniä ja tonnikalaleipä: ”mitä jos ei tarvitsisi aina olla ihan yksin?”
Veera Antsalon runoissa mekaniikkapojat palavat ja ruumiit käyvät yökerhossa – arviossa Nimettömästä
KIRJAT | Veera Antsalon runot voivat vaikuttaa pintapuolin helposti lähestyttäviltä, mutta tarkemmin luettuna ne nyrjäyttävät todellisuutta jatkuvasti uusiin muotteihin.
Piispoja ja vanhapiikoja – tutkijat hämmentävät varhaismodernin ajan henkilöhistoriaa
KIRJAT | Turkulaiset ja tamperelaiset historiantutkijat porautuvat varhaismodernin ajan henkilöhistoriaan ja kehittävät sen tutkimusmenetelmiä.
Eemeli Hakoköngäs kirjoitti kelpo tietokirjan Suomen työmarkkinahistorian eräästä avainvuosikymmenestä
KIRJAT | 1990-luvulle osui valtava määrä taloutta, työmarkkinoita ja koko yhteiskuntaa muuttaneita tapahtumia, joiden vaikutukset ulottuvat tähän päivään asti.