Kuva: WSOY / Ofer Amir
KIRJAT | Kaarna on hyvin jäntevä ja tiivis romaani, jossa yhden perheen vaietut salaisuudet paljastuvat lukijalle kappale kappaleelta.
”Tommi Kinnusen kertojan lahjat ja hänen kielensä ovat ainutlaatuisia.”
ARVOSTELU
Tommi Kinnunen: Kaarna
- WSOY, 2024.
- 205 sivua.
Laina kuolee kohta. Vielä on kuitenkin aikaa muistaa, miksi oma sielu muuttui kaarnaksi, jonka läpi tunteet eivät pääse sisään tai ulos. Tommi Kinnusen uusin teos Kaarna (WSOY, 2024) on hyvin tosi kertomus siitä, mitä on sota ja siksi myös surullisista surullisin. Tässä on kyse neuvostopartisaaneista Suomen rajaseudulla jatkosodan aikaan, mutta julmuudet ovat ylikansallisia eivätkä vuosikymmenet ole niitä muuttaneet.
Laina ajatteli jo 1960-luvun alussa, että ”olisi valmis luopumaan jokaisesta huomisesta, jos saisi edes yhden kelvollisen eilisen”. Silloin oli vasta haudattu toinen aviomies, ensimmäinen oli mennyt jo talvisodassa. Itse hän oli selvinnyt pienten kaksostyttöjen ja vähän vanhemman Laurin kanssa nipin napin hengissä, mutta menettänyt paljon ja saanut tilalle käsittämättömän pelon ja vihan.
Kaarna on hyvin jäntevä ja tiivis romaani, jossa yhden perheen vaietut salaisuudet paljastuvat lukijalle kappale kappaleelta. Kirjan alussa kolme aikuista sisarusta kohtaa vuosien jälkeen äidin kuolinvuoteella ja huomaa, ettei yhteinen lapsuus yhdistä.
Kotiseudulle jäänyt Martti haluaa kaikkien antavan anteeksi sen lapsuutta varjostaneen selittämättömän raivon, joka äitiä oli riivannut. Muualle muuttaneet ja aivan toisenlaista elämää viettävät kaksostytöt Marja ja Eeva eivät muuta halua, kuin mennä eteenpäin.
Tommi Kinnusen kertojan taidot ja hänen kielensä ovat ainutlaatuisia. Hänen kuvaileminaan sekä ihmiset että eläimet muuttuvat eläviksi ja jokaisen tuska lukijan omaksi. Tässäkin romaanissa Kinnunen kertoo sodan kauheuksista erityisesti naisten kärsimysten kautta; niiden, jotka eivät saa sankarin kohtelua eläessään tai sankarihautaa kuollessaan – tai joiden kokemaa ei edes tunnusteta tapahtuneeksi.
Jotain toivorikastakin Kaarna kuitenkin jättää ilmaan. Hautaustoimiston Terttu tuntuu hymyilevän aina ja se lämmittää Martin mieltä.
Eija Ahvoa parempaa äänikirjan lukijaa Kaarna olisi tuskin voinut saada.
Leena Reikko
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
László Krasznahorkain tarinakokoelma kuvaa kauneuden tavoittelua – arviossa Seiobo tuolla alhaalla
KIRJAT | Mahdottomuus nähdä todella yhdistää unkarilaisen Nobel-kirjailijan kuvauksia naurettavuudessaan rimpuilevista ihmisistä.
Valkokaulusrikollisuus kukoistaa, kun sille annetaan mahdollisuus – arviossa Lilja Sigurdardóttirin Verkko
KIRJAT | Lilja Sigurdardóttir jatkaa kylmän talousrikollisuuden ja sen verkkoon joutuneen Sonjan kujanjuoksun seuraamista Islannin pankkikriisin ja tulivuorenpurkauksen jälkimainingeissa.
Rasputin heilui kuin Elon Musk ja johdatti hallitsijasuvun valtansa loppusuoralle – arviossa Rasputin ja Romanovien tuho
KIRJAT | Antony Beevorin teos risupartaisesta ja palavasilmäisestä siperialaismunkista saa lukijan hellittämään kahvoista ja tempautumaan tarinaan mukaan.
Tytön kesässä yksityinen muuttuu universaaliksi – arviossa Annie Ernaux’n Tytön tarina
KIRJAT | Jokainen on joskus ollut 17–18-vuotias. Annie Ernaux kuvaa pelkistetyllä tavallaan tytön kokemuksia samastuttavasti ja koskettavasti.