Vuoden 2022 erinomaiset #1: 27 fiktioelokuvaa

Kupla-elokuvan Stella Leppikorpi ja Amos Brotherus. Kuva: Rabbit Films

Lue Vuoden erinomaiset -sarjan kaikki osat täältä.

Seuraavassa Kulttuuritoimituksen tekijät esittelevät 27 kuluneen vuoden aikana Suomen-ensi-iltansa saanutta elokuvaa meiltä ja maailmalta. Esitellyt elokuvat eivät ole paremmuus- vaan aakkosjärjestyksessä elokuvan nimen mukaan.

Lista ei ole äänestyksen tai komiteamietinnön tulos; siltä ei siis välttämättä löydy aivan jokaista vuoden 27 parhaasta fiktioelokuvasta.

Jokainen esitellyistä elokuvista on kuitenkin ansainnut paikkansa listalla olemalla erinomainen – ainakin tekstin kirjoittajan mielestä.

* *

Balladi valkoisesta lehmästä

Ohj. Maryam Moghadam ja Behtash Sanaeeha. Balladi valkoisesta lehmästä päästää entisen Persian sieluun ja nyky-Iranin, pappisvaltion kierteisiin paremmin kuin yksikään uutinen. ”Sadunpunoja-Sehrazade on nyt vain mies, tuomari, joka ei voi paljastaa todellista luontoaan Mina-leskelle, jota tahtoo auttaa.” (Anne Välinoro; lue arvio)

* *

Belle

Ohj. Mamoru Hosoda. Japanilainen animaatio vie ujon koulutytön virtuaalitodellisuuden tähdeksi. Tarina kertoo nuoren epävarmasta identiteetistä, siitä miten nettimaailmassa voi olla joku muu, erilainen, rohkeampi. ”Belle on virtuaaliajan Kaunotar ja Hirviö.” (Eija Niskanen; lue arvio)

* *

Bones and All

Ohj. Luca Guadagnino. Venetsian elokuvajuhlilla ohjauksesta palkittu Bones and All on kauhuelokuva ja road movie, jossa ihmisten välisiä suhteita määrittää kannibalismi. ”Elokuva tunkeutuu ajatusten ja tekojen kielletyille alueille.” (Kaarina Lehtisalo; lue arvio)

* *

Drive My Car

Ohj. Ryusuke Hamaguchi. Japanilainen neljän Oscarin ehdokaselokuva kertoo leskeksi jääneestä teatteriohjaajasta ja nuoresta autokuskista, joiden välille kehittyy yllättävä ystävyys. ”Hamaguchi laittaa henkilöhahmonsa pitkiin keskustelukohtauksiin, joiden aikana jotain yllättävää paljastuu.” (Eija Niskanen; lue arvio)

* *

Hurja jengi (The Bad Guys)

Ohj. Pierre Perifel. Susi, hai, piraija, tarantula ja pyton käyttäytyvät niin kuin heidän odotetaankin käyttäytyvän: he ovat pahiksia. Hyvyyden ajatus kuitenkin hiipii nokkelia ryöstöjä tehtailevan viisikon keskuuteen, voisivatko he olla muutakin kuin mitä heiltä odotetaan? Aaron Blabeyn lastensarjakuviin perustuva animaatio sisältää vauhtia, railakasta huumoria ja äkkikäänteitä. (Petri Hänninen)

* *

Kuva: Future Film

Hyvä pomo

Ohj. Fernando León de Aranoa. Espanjalaiskomedian pääosassa loistavan Javier Bardemin esittämän pomon ketkumaisuus paljastuu päivä päivältä, ja se on näyttelijätyön juhlaa. Fernando León de Aranoa ohjaus on Espanjan Oscar-ehdokas. ”Pomon mielestä vaakatehtaalla ollaan yhtä perhettä, mutta sitten kaikki mahdollinen menee pieleen.” (Päivi Vasara; lue arvio)

* *

Häät ennen hautajaisia

Ohj. Kari Ketonen. Hyvän elokuvan voi tehdä aika pienistä aineksista, kun tarina on riittävän kiinnostava. Näin on Kari Ketosen esikoisohjauksessa, joka kertoo naisesta, joka haluaa juhlia omia häitään ennen kuin kuolee. ”Iina Kuustonen on loistava komedienne. Yhden ilmeen näyttelijä Antti Luusuaniemi tekee elämänsä roolin.” (Päivi Vasara; lue arvio)

* *

Kauniit sielut

Ohj. Bernard Campan & Alexandre Jollien. Kauniit sielut -elokuvassa nautin eniten yllätyksellisyydestä. Hautausurakoitsija Louis Caretti (Bernard Campan) ja cp-vammainen filosofeja siteeraavaa Igor Parat (Aleksander Jollien) törmäävät, kun Igor kuljettaa luomuvihanneksia. Tästä alkaa heidän seikkailunsa, jossa sattuu ja tapahtuu. (Päivi Vasara)

* *

Kohtauksia eräältä saarelta

Ohj. Mia Hansen-Løve. Kohtauksia eräältä saarelta jäljittää rakkauden polkuja lempeästi, naisen katseella. Pariskunta tulee käsikirjoitustyöhön saarelle, taloon, jossa Bergmankin välillä asui. ”Kohtauksia eräältä saarelta kulminoituu aika yksinkertaiseen asiaan: äidinrakkauteen.” (Anne Välinoro; lue arvio)

* *

Kupla

Ohj. Aleksi Salmenperä. Kotimainen komediaelokuva puhuttelee niin monella tasolla, että onko tosikaan. Teinien puheenparsi on riemastuttavan tunnistettavaa ja etsikkoaika uskottavaa, eikä keski-ikäisten kipuilu häviä samastuttavuudessa lainkaan. Mahtavaa, käsikirjoittaja Reeta Ruotsalainen! (Kirsi Haapamatti)

* *

Kuva: SF Studios

Licorice Pizza

Ohj. Paul Thomas Anderson. Licorice Pizza herättää henkiin 1970-luvun Kalifornian. Elokuvan pääosissa nähdään Haim-yhtyeen Alana Haim ja Philip Seymour Hoffmanin poika Cooper Hoffman. ”Nousukauden symboli, vesisänky, istuu post-hippikauden pöhötykseen, kalusteena jossa voi nukkua ja harjoittaa muutakin.” (Eija Niskanen; lue arvio)

* *

The Lost Daughter

Ohj. Maggie Gyllenhaal. Elena Ferranten romaaniin perustuva draama sijoittuu kreikkalaiselle lomasaarelle. Olivia Colman Ledan pääroolissa on upea, samoin Jessie Buckley nuorena Ledana. ”Lähtiessäni elokuvasalista saatoin yhä haistaa kostean hiekan ja homehtuvien rappukäytävämattojen lemun vaatteissani.” (Kirsi Haapamatti; lue lisää)

* *

The Lost King

Ohj. Stephen Frears. The Lost King on uskomaton tositarina Rikhard III:n haudan löytämisestä. piirtää oivallisia henkilökuvia ja samalla tekee näkyväksi narratiiveilla narraamisen. ”Sally Hawkins on herkkävaistoinen näyttelijä, joka onnistuu yhtä aikaa vaikuttamaan sekä hauraalta että päättäväiseltä.” (Kaarina Lehtisalo; lue arvio)

* *

Maja lapsuuden reunalla

Ohj. Céline Sciamma. Lapsuuden kyky elää monessa ajassa yhtä aikaa ja vanhempien rakkauden merkitys kriiseissä nousevat hitaasti etenevän, mutta tunteista rikkaan ranskalaiselokuvan suureksi sanomaksi. ”Noin mekin näyttelimme, noin jäljittelimme aikuisten elämää.” (Anne Välinoro; lue arvio)

* *

Memoria

Ohj. Apichatpong Weerasethakul. Thaimaalaisohjaajan elokuvassa Tilda Swintonin esiitämä nainen herää kovaan pamaukseen ja lähtee aistilliselle ja todelliselle matkalle Kolumbian viidakkoon. ”Memoria on raukea ja sisäavaruudellinen, välillä lähes pysähtynyt ja hyvin hiljainen elokuva.” (Janne Laurila; lue lisää)

* *

Kuva: Silva Mysterium

Pahanhautoja

Ohj. Hanna Bergholm. Kotimainen kauhuelokuva Pahanhautoja ei petä odotuksia. Tarina rakkaudettomuuden synnyttämistä hirviöistä pitää katsojan penkin reunalla koko kestonsa ajan. ”Tunnelma on koko ajan hapettoman tiivis.” (Eli Harju; lue arvio)

* *

Punainen

Ohj. Domee Shi. Pixarin uutuusanimaatio on upea kuvaus maagisesta puberteetista, äidin ja tyttären suhteesta ja kiinalaisuudesta. ”Kiinalaiset puitteet tarjoavat kiehtovaa silmäkarkkia, mutta tämän pinnan alla puhutaan suurella rakkaudella äitien ja tytärten suhteista, kasvamisesta, itsensä löytämisestä ja ystävyyden merkityksestä.” (Mikko Saari; lue arvio)

* *

Rakkaani merikapteeni

Ohj. Klaus Härö. Rakkaani merikapteeni ei ole romanttinen vanhusdraama. Irlannissa kuvatussa elokuvassa on sukupolvien välistä jykevyyttä tulehduttavuuteen asti. ”Klaus Härö, uskovainen mies, on tehnyt taas kerran itsensä näköisen elokuvan.” (Anne Välinoro; lue arvio)

* *

Rinnakkaiset äidit

Ohj. Pedro Almodóvar. Elokuvan yhtenä teemana on kenraali Francon diktatuurin aikana tapahtuneiden ihmisyyttä vastaan tehtyjen rikosten selvittäminen ja uhrien saattaminen joukkohaudoista omien läheistensä viereen. Se jatkuu Espanjassa yhä. ”Pedro Almodóvarilla on aina lihallisen todellisia naishahmoja elokuvissaan, nuoria ja vanhoja, pieniä ja isoja, hänellä on kyky nähdä meidät.” (Ulla-Maija Svärd; lue lisää)

* *

Sankari

Ohj. Asghar Farhadi. Löytötavaran saattamisesta oikealle omistajalleen ja löytäjän luotettavuuden kyseenalaistamisesta kasvaa hienosti polveileva etiikan ja moraalin kysymyksiä kosketteleva draama. ”Sankari synnyttää katsojissaan kysymyksiä sankaruuden luonteesta, kuten riittääkö sankaruuteen se, että tekee oikein tavallisista tavallisimmassa asiassa?” (Antti Selkokari; lue arvio)

* *

Sieniretki

Ohj. JP Siili. Martti Suosalon ja Ville Myllyrinteen tähdittämä ensi-iltakomedia on täynnä käänteitä ja yllätyksiä. Tarinan punaisena lankana kulkee kaksikon tavoite löytää saaristosta taikasieniä. ”Sieniretken yksi ehdottomasti parhaita puolia on sen hersyvä huumori ja näyttelijäntyö.” (Irmeli Heliö; lue arvio)

* *

Kuva: Kerttu Hakkarainen / Elokuvatuotantoyhtiö Made

Sydänpeto

Ohj. Aino Suni. Kotimainen draamaelokuva kertoo räppäriksi tähtäävästä Elinasta, joka joutuu muuttamaan äitinsä uuden puolison perässä Ranskaan. Sydänpeto kertoo myös pakkomielteistä. ”Tarina, kuvaus ja ääniraita eivät menetä intensiteettiään kertaakaan, vaan Sydänpeto pysyy tiiviisti raiteillaan.” (Eija Niskanen; lue arvio)

* *

Titane

Ohj. Julie Ducournau. Tämän kevään Kultaisen palmun voittaja liikuskelee kuvastoltaan tieteis- ja kauhuelokuvan välimaastossa mennen kuitenkin omia teitään. ”Ohjaaja Ducournau on riistänyt puheelta vallan. Koko juttu kerrotaan näyttelemisen ja kuvien varassa.” (Antti Selkokari; lue arvio)

* *

Tytöt tytöt tytöt

Ohj. Alli Haapasalo. Linnea Leino, Aamu Milonoff ja Eleonoora Kauhanen loistavat Sundance-festivaaleilla alkuvuodesta yleisöpalkinnon napanneen elokuvan pääosissa. ”Kerrankin teinitytöt esitetään niin, että he eivät ole uhreja, eivät ole vaarassa eikä heidän elämäänsä rajoiteta.” (Aila-Liisa Laurila; lue lisää)

* *

Viimeinen näytös

Ohj. Pan Nalin. Viimeinen näytös on teatterintekijälle täyttä kultaa. Pan Nalinin ohjaama elokuva laukoo ideoita joka kolmas minuutti ja maalaa väreillä, valoilla ja äänillä. ”Intian rikas kuvaperinne ja nykypäivä vaihtavat tervehdyksen kädestä käteen.” (Anne Välinoro; lue arvio)

* *

The Worst Person in the World

Ohj. Joachim Trier. Norjalaiselokuva päättää Osloon sijoittuvan trilogian. Päähenkilö on tällä kertaa kolmekymppinen nainen, jonka liikkuva elämänmeno pyörii opiskelun, uran ja rakkauselämän ympärillä. ”Trierillä on taito täyttää elokuvansa pienieleisesti, samalla runsain merkityksin.” (Marita Nyrhinen; lue arvio)

* *

Äidit

Ohj. Naomi Kawase. Pienen pojan adoptoineen pariskunnan elämään tulee muutos, kun kuusi vuotta myöhemmin heihin ottaa yhteyttä nuori nainen, joka ilmoittaa olevansa lapsen äiti. ”Kawasen tapa kohdella elokuvansa kaikkia henkilöitä arvokkaasti ja kuvata vaikeitakin asioita herkästi kantaa tarinaa.” (Eija Niskanen; lue arvio)

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua