Kuva: Otava
KIRJAT | Vesa Puttonen rahoituksen professorina tuskin voi kehottaa ihmisiä tuhlaamaan, mutta teoksessaan hän kertoo, miten hankittu vauraus kulutetaan.
”Teoksen neuvot ovat hyvin käyttökelpoisia. Riskiä pitää ottaa, mutta hallitusti.”
ARVOSTELU

Vesa Puttonen: Miten miljoona hankitaan ja kulutetaan
- Otava, 2026.
- 205 sivua.
Vesa Puttonen on Aalto-yliopiston rahoituksen professori. Taloustieteen osana rahoitus tutkii varojen hankintaa, sijoittamista, hallintaa ja arvostusta keskittyen analysoimaan, miten yksilöt, yritykset ja markkinat tekevät päätöksiä epävarmuuden ja riskin vallitessa.
Rahoitus yliopiston oppiaineena ja tutkimuksena on Suomessa nuorta. Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa rahoitus vakiintui omaksi pääaineekseen vasta 1990-luvulla.
Rahoituksen asiantuntijat ja poliitikot ovat usein tulkinneet talouden indikaattoreita väärin tai eivät ollenkaan. Tunnettu esimerkki tästä on vuioden 2008 finassikriisi. Kun Iso-Britannian kuningatar Elizabeth II vieraili London School of Economicsissa vuonna 2008, hän kysyi miksi kukaan ei ollut ennakoinut finanssikriisiä. Vastauksena taloustieteilijät vastasivat, että kyse oli ”kollektiivisesta epäonnistumisesta”.
”He myönsivät, että laajasti ottaen ekonomistit, pankkiirit ja sääntelijät epäonnistuivat yhdessä ymmärtämään järjestelmän riskejä.”
Tapaus voi tulla mieleen lukiessa Vesa Puttosen mukavasti kirjoittamaa teosta. Miten miljoona hankitaan ja kulutetaan (Otava, 2026) ei ole rahoituksen oppikirja vaan mielenkiintoisesti kirjoitettu opas tavalliselle ihmiselle. Kirja ei myöskään kehota yrittäjyyteen, siihenhän on oppaita pilvin pimein. Tosin Puttonen väittää, että yrittäjäksi ei voi opetella vaan yrittäjäksi synnytään. Tämä pitänee ainakin 90-prosenttisesti paikkansa, sillä suurin osa suomalaisista yrittäjistä on pikemminkin itsensätyöllistäjiä kuin varsinaisia yrittäjiä.
* *
Kirjasta ei löydy tieteellistä tukea sille, miten voi hankkia miljoonan tietyssä ajassa, vaan se neuvoo hyvin rikkaiden ihmisten (usein yhdysvaltalaisten) anekdooteilla, miten varakkaaksi voi tulla. Morgan Housel väittää: ”Taloudellinen menestyminen ei ole eksaktia tiedettä. Se on pehmeä taito, jossa käyttäytyminen on tärkeämpää kuin se, mitä tietää.”
Miljoonan hankkiminen on lyhyesti sanottuna kiinni järjestelmällisestä säästämisestä ja niiden sijoittamisesta osakkeisiin. Puttonen kertoo omaan kokemukseensa nojaten, että hajauttaminen on sijoittamisessa olennaista.
Puttonen vakuuttaa, että ”sijoittamisen kustannuksiin pystyt itse vaikuttamaan, markkinoiden et”. Hän ottaa esiin ajan tärkeyden siteeraamalla vanhan sijoittajan neuvoa: ”Aika markkinoilla, ei ajoitus markkinoilla.” Eli mitä kauemmin sijoittaa, sitä todennäköisempää on, että korkoa korolle -efekti toimii tehokkaasti.
* *
Teoksen neuvot ovat hyvin käyttökelpoisia. Riskiä pitää ottaa, mutta hallitusti. Kulutustottumukset ratkaisevat, joten varallisuus ei kasva, jos kaikki tulot kuluttaa. Ja tuhlata ei pidä. Puttonen korostaakin: rahaa kannattaa käyttää asioihin (ei tavaroihin), jotka oikeasti lisäävät hyvinvointia. Turha statuskulutus ei tuo kestävää onnellisuutta.
Summa summarum: tavallinen palkansaaja voi hankkia miljoonan kurinalaisella säästämisellä, pitkäjänteisellä sijoittamisella ja järkevällä kuluttamisella.
Jukka Kallio
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Jaakko Yli-Juonikkaan Vaurioituneiden aivojen painajaiset sisältää esseitä hämärän rajamailta
KIRJAT | Kirjailijan ensimmäinen esseekokoelma sisältää tunnistettavan äänen mutta pakenee määrittelyjä.
Kuolemaa ja kummitustarinoita – arviossa Marianna Karttusen Karjalaista kalmanväkeä
KIRJAT | Ovatko kalmanväen mätänevät ruumiit toimineet esikuvina kauhuelokuvien zombie-hahmoille?
Niina Holopaisen maaginen realismi pysyy kasassa ja lumoaa vaikka enemmänkin sitä olisi saanut olla – arviossa Graniittijalka
KIRJAT | Satavuotias rintamamiestalo kertoo selviytyjänaisten tarinaa. Graniittijalka tarjoilee yllätyksiä ja synkkyyttä, mutta myös toiveikkuutta.
Arttu Tuomisen tarinoissa selviytyminen näyttää olevan sattumaa – arviossa Kide-trilogian toinen osa Hydra
KIRJAT | Arttu Tuomisen teokset ovat kotimaiseksi jännityskirjallisuudeksi harvinaisen vauhdikkaita; hän ei kirjoita suomalaisista keskivertorikoksista.



