Raikas pääpari Gary ja Alana ovat epäkonventionalisen romanssin fokus – Licorice Pizzassa on oikeat ainekset

Cooper Hoffman ja Alana Haim näyttelevät elokuvan pääparia Garya ja Alanaa. Kuva: SF Studios

Gary on 15-vuotias lapsinäyttelijä, joka esiintyy edelleen lapsikaartin kanssa, vaikka alkaa olla hieman liian vanha pirtsakan varhaisteinin rooliin. Hän törmää koulukuvien kuvaustilaisuudessa itseään 10 vuotta vanhempaan Alanaan ja tietää heti tavanneensa elämänsä naisen. Gary ja Alana aloittavat kaverisuhteen, mutta Gary haluaisi enemmänkin. Alana löytää itsensä yhä useammin hengailemasta Garyn ja tämän kavereiden kanssa.

Garyn ja Alanan tarina käy läpi monta vaihetta ajan myötä. Gary nokkelana poikana keksii vesisänkybisneksen, johon Alana tulee avuksi. Projekti kuivuu kokoon vuoden 1973 öljykriisin aikana ja ADHD-luonteella varustettu Gary kekkaisee peliarkadien olevan seuraava iso juttu. Alana puolestaan yrittää näyttelijäksi mutta innostuu menemään paikallispoliitikon vaalikampanjatoimistoon töihin.

Gary Valentinen hahmo perustuu Gary Goetzmaniin. Goetzman oli lapsinäyttelijä, joka esiintyi Lucille Ballin show’ssa. Sen jälkeen hän myi vesisänkyjä ja pyöritti pelisaleja kunnes alkoi tuottaa elokuvia, ensimmäisenä Talking Heads -konserttielokuvan Stop Making Sense ja myöhemmin muun muassa Uhrilampaat ja molemmat Mamma Mia -elokuvat. Hän myös agentoi musiikkia elokuviin.

Paul Thomas Anderson on aiemmissa elokuvissaan Boogie Nights, Magnolia ja Phantom Thread kutonut yhteen henkilökaartien tarinaa vuosien varrelta. Nyt vuorossa on 1970-luvun alkupuolen Los Angeles. Luontevan näköisesti lavastetun ja puvustetun tarinan taustalla elävät ajan kulttuuriset tavat ja kriisit. Nousukauden symboli, vesisänky, joka meillä Suomessa tuli muotiin kasarinousukaskauden kalusteena, istuu post-hippikauden pöhötykseen, kalusteena jossa voi nukkua ja harjoittaa muutakin.

Vuonna1973 iskevä öljykriisi vie muodista öljypohjaisesta muovista tehdyt vesisängyt ja tekee autoilun hankalaksi, kun bensaa pitää etsiä kissojen ja koirien kanssa. Molemmista aiheista on saatu Licorice Pizzaan hupaisia juonenkäänteitä.

Garyn ja Alanan tarinaan lomitetaan tähtinäyttelijöiden esittämiä helposti tunnistettavia hahmoja. Sean Penn revittää stunt-temppunsa itse tekevänä vanhenevana macho-näyttelijä Jack Holdenina, William Holden selkeästi esikuvanaan. Hänen ohjaajanaan esiintyy Tom Waits. Gary myy yhden vesisängyn tuottaja Jon Petersille, joka aloitti Hollywood-uransa kampaajana ja naisten häpykarvojen värjääjänä, roolissa Bradley Cooper.

Pääparin esittäjät eivät jää heistä jälkeen. Garya esittävä Cooper Hoffman on edesmenneen Philip Seymour Hoffmannin poika ja paitsi hämmästyttävästi isänsä näköinen, myös perinyt tämän kyvyn olla esittämänsä hahmon hermolla. Alanaa esittää indiebändi Haimin Alana Haim, hänen siskojaan kaksi muuta Haim-bändin jäsentä eli Alanan oikeat sisaret ja heidän vanhempiaan puolestaan heidän oikeat vanhempansa.

Licorice Pizzan 1970-luvun alkupuolen ajankuva on luontevan osuva. Kuva: SF Studios

Licorice Pizza on äärimmäisen tykättävä elokuva. Se tuo 1970-luvulla nuoruuttaan viettäneille nostalgia muistoja mieleen – joo, silloin todella sylkäistiin maskaralaatikkoon meikatessa – pääpari on sympaattinen kuin mikä ja katsoja toivoo heidän huomaavan olevansa ne oikeat toisilleen. Heidän ikäeronsa ei ole tässä tapauksessa niljakas: pikkuvanha Gary ja omassa elämässään hapuileva Alana tuntuvat olevan henkisesti hyvin samanlaisia ja elämässään samanlaisessa etsikkovaiheessa. Ajankohdan yhteiskunnalliset vaiheet yhdistyvät luontevasti heidän etsikkoelämäänsä.

Mikä sitten on se lakritsipizza? ”Licorice pizza” on slangisana vinyylilevylle, ja Kaliforniassa oli 1970–1980-luvuilla myös samanniminen levykauppa.

Eija Niskanen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua