Monenlainen äitiys on Naomi Kawasen elokuvan keskeinen teema – arviossa Äidit

08.04.2022

Satoko (Hiromi Nagasaku) ja Kiyokazu (Arata Iura) saavat adoptiolapsen. Kuva: Cinema Mondo

ELOKUVA | Pienen pojan adoptoineen pariskunnan elämään tulee muutos, kun kuusi vuotta myöhemmin heihin ottaa yhteyttä nuori nainen, joka ilmoittaa olevansa lapsen äiti.

”Kawasen tapa kohdella elokuvansa kaikkia henkilöitä arvokkaasti ja kuvata vaikeitakin asioita herkästi kantaa tarinaa.”

ARVOSTELU

4 out of 5 stars

Äidit (Asa ga kuru)

  • Japani, 2020
  • Ohjaus: Naomi Kawase
  • Pääosissa: Hiromi Nagasaku, Arata Iura, Reo Sato, Aju Makita, Miyoko Asada, Hiroko Nakajima
  • Ensi-ilta: 8.4.2022

Satoko ja Kiyokazu ovat hyvässä avioliitossa, ja heillä on pikku poika Asato. Kun Asatoa syytetään toisen lapsen kimppuun hyökkäämisestä esikoulussa, pariskunta alkaa ihmetellä, mistä poika on perinyt äkkiä kilahtavan luonteensa – he kun eivät ole Asaton biologiset vanhemmat.

Takaumassa Satoko ja Kiyokazu ovat hyvin pärjäävä keskiluokkainen pariskunta, jolla on kaikki muu mutta lasta ei kuulu. He näkevät televisio-ohjelman saarella toimivasta lastenkodista nimeltä Baby Baton, joka yhdistää lapsettomat pariskunnat ja lapsensa adoptioon antavat nuoret äidit. Satoko ja Kiyokazu vierailevat paikassa ja adoptoivat pojan, jonka teiniäiti on sinne luovuttanut. Kuusi vuotta myöhemmin nuori nainen ottaa yhteyttä Satokoon ja Kiyokazuun ja väittää olevansa pojan äiti. Hän haluaa lapsensa takaisin.

Vanhemmuutta on aiemminkin käsitelty japanilaisessa elokuvassa. Tuoreimmin lie mielessä Hirokazu Kore-edan elokuva Isänsä poika (2013), joka pohti vanhemmuutta ja etenkin isyyttä: luoko biologinen veriyhteys vai lapsen kanssa vietetty aika isyyden. Nyt Naomi Kawasella on käsiteltävänään äitiys ja sen eri muodot. Hänen aiemmissakin elokuvissaan perhe tai vajaa perhe on näytellyt roolia, joskus omaelämäkerrallisestikin – Kawase itse kasvoi isoäitinsä kasvattamana.

Äidit alkaa Satokon ja Kiyokazun näkökulmalla, lapsettoman, lasta toivovan pariskunnan kertomuksena. Lastenkoti Baby Baton näyttäytyy ruusuisena hyväntekijäpaikkana, joten katsoja alkaa epäillä hienon pinnan ja lapsille omistautuneen oloisen lastenkodinjohtajan taustoja.

Tämän jälkeen tarinassa mennään taaksepäin, aikaan jolloin koulutyttö Hikari alkaa deittailla koulupoika Takumia. Nuori rakkaus kukoistaa, kunnes Hikari huomaa olevansa raskaana. Hän salaa asian vanhemmiltaan kunnes se on mahdotonta. Asia hoidetaan siististi järjestämällä Hikari synnyttämään Baby Batoniin, teiniäitejä maha pystyssä kun ei japanilaiskouluissa näy. Baby Batonissa Hikari tapaa muita vastaavassa tilanteessa olevia tyttöjä. Jokaisella on syynsä ratkaisuunsa.

aidit teiniäidit

Hikari (Aju Makita, keskellä) menee Baby Batoniin synnyttämään lapsensa. Kuva: Cinema Mondo

Äidit kuvaa henkilöitään monelta taholta. Koulussa hyvin pärjännyt Hikari jättää lapsestaan luovuttuaan opinnot sikseen. Hän alkaa työskennellä Baby Batonissa ja onkii selville lapsensa adoptoineen pariskunnan nimen ja yhteystiedot. Elokuvaan tulee pientä trillerijuontakin, kun Satoko ja Kiyokazu epäilevät Hikarun vain teeskentelevän olevansa Asaton äiti. Samaa epäilee katsojakin.

Elokuvan rakenne ja tapa kertoa tarina on mielenkiintoinen ja se antaa perspektiiviä molempiin osapuoliin. Adoptioita järjestävien organisaatioidenkin pyyteettömyyttä voi elokuvan aikana miettiä. Kawasen tapa kohdella elokuvansa kaikkia henkilöitä arvokkaasti ja kuvata vaikeitakin asioita herkästi kantaa tarinaa. Sensitiivisyys yltää henkilöitä miellyttävällä tavalla seuraavan kuvauksen tasolle saakka.

Äidit sai maailmanensi-iltansa Cannesin elokuvafestivaaleilla vuonna 2020 ja oli Japanin virallinen Oscar-ehdokas.

* *

Naomi Kawase sai kuvausten jälkeen ohjattavakseen dokumenttielokuvan Tokion olympialaisista seuraten tehtävässä Kon Ichikawaa, joka teki maineikkaan elokuvan vuoden 1964 kisoista (Tokion olympialaiset, 1965). Kawasen kuvausprojektin tielle on tullut esteitä: ensin olympialaisia siirrettiin pandemian takia vuodella eteenpäin, eikä vuonna 2021 toteutuneissa kilpailuissa ollut yleisöä juuri lainkaan – sen sijaan Olympiastadionin ulkopuolella järjestettiin tapahtumaa vastustava mielenosoitus.

Japanista on kiirinyt uutisia dokumenttiprojektin herättämästä keskustelusta, eivätkä kaikki niistä ole olleet yksinomaan suopeita Kawaselle. Hänen on nähty olleen kritiikittömästi olympialaisten järjestäjien puolella samaan aikaan, kun enemmistö kansasta olisi halunnut joko peruuttaa kilpailut tai ainakin siirtää ne pandemian yli.

Eija Niskanen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua