Iina Kuustonen. Kuva: Kristiina Salmen
ELOKUVA | Hyvän elokuvan voi tehdä aika pienistä aineksista, kun tarina on riittävän kiinnostava. Näin on kotimaisessa elokuvassa Häät ennen hautajaisia, joka on näyttelijänä tunnetun Kari Ketosen esikoisohjaus.
”Iina Kuustonen on loistava komedienne. Yhden ilmeen näyttelijä Antti Luusuaniemi tekee elämänsä roolin.”
ARVOSTELU
Häät ennen hautajaisia
- Ohjaus: Kari Ketonen
- Käsikirjoitus: Ketonen ja Leo Viirret
- Pääosissa: Iina Kuustonen, Antti Luusuaniemi, Risto Tuorila, Kaija Pakarinen, Pihla Penttinen
- Ensi-ilta: 23.9.2022
Kotimaisia elokuvia on tullut tänä syksynä elokuvateattereihin sellaista tahtia, että eihän niitä kaikkia kukaan ehdi nähdä, vaikka kuinka haluaisi tukea suomalaista elokuvatuotantoa. Runsaus on osittain harmi, sillä esimerkiksi Häät ennen hautajaisia voi jäädä väliinputoajaksi.
Kari Ketosen ohjaama ja puoliksi käsikirjoittama Häät ennen hautajaisia on hyvä. Tarina on käänteiltään yllättävä, omaperäinen, hauska ja koskettava. Kyse on näyttelijänä paremmin tunnetun Ketosen esikoisohjauksesta.
Lajityyppi on osittain romanttinen komedia, mutta ei ihan puhtaasti. Kevyttä ei ole helppo tehdä, joten kaikki pisteet ohjaaja-käsikirjoittaja Kari Ketoselle.
Iina Kuustonen on töihinsä hukkuva hääsuunnittelija Joanna, joka haluaa jopa pakkomielteisesti saada häät ennen omia hautajaisiaan. Kuustonen paljastuu loistavaksi komedienneksi. Joanna haluaa omat häät piristääkseen masentunutta isäänsä (Risto Tuorila). Sitten pitää vain löytää mies, ja kaikki keinot ovat sallittuja.
Sulhaseksi löytyy hautausurakoitsija Sakke, peräkammarinpoika, joka ei ole 43-vuotiaaksi koskaan seurustellut. Sakke on jäykkä, sosiaalisilta taidoiltaan kyvytön ja sisältä rikki. Antti Luusuaniemellä ei ole monia ilmeitä, ja tässä hän on mies paikallaan. Kaija Pakarinen, joka näyttelee Joannan äitiä, on aina hyvä rooleissaan. Dialogi on nokkelaa ja nopeaa.
Antti Luusuaniemi. Kuva: Kristiina Salmen
Tuntuu omituiselta sanoa, että elokuvassa yhdistyvät hauskuus ja syöpä, mutta niin se vain on. Aika outoja ovat henkilöhahmotkin, mutta silti ne vaikuttavat aidoilta ja niihin pystyy samaistumaan.
Huumori on välillä mustaa. Onhan se outoa nauraa syövälle, joka yleensä kuvataan sankarillisena selviytymistarinana sitten, kun ihminen on siitä parantunut. Tämä elokuva rikkoo tabuja, jotka liittyvät kuolemaan ja vähän elämäänkin.
Häät ennen hautajaisia näyttää, että hyvän elokuvan voi tehdä ilman aseiden räiskintää, massiivisia joukkokohtauksia tai häikäiseviä tehosteita, jos vain tarina on riittävän hyvä.
Päivi Vasara
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Hajautettu kriisikuvaus – Matka aavikolle -elokuva kertoo runoilija Ingeborg Bachmannista
ELOKUVA | Margarethe Von Trottan elokuva liikkuu saksalaisissa kirjailijapiireissä ja kertoo itävaltalaisen runoilijan tarinan selkeän feministisestä näkökulmasta.
Liki kolme tuntia sotaisaa marssimista tappelusta toiseen – arviossa Ridley Scottin Napoleon
ELOKUVA | Ranskan sotiin keskittyvä Ridley Scottin elokuva keisari Napoleonista loikkii huipulta toiselle ja tietysti alas. Komeus jyrää sisällön.
Hayao Miyazakin mestarillinen Poika ja haikara vie sodanjälkeisestä maailmasta fantasian pariin
ELOKUVA | Poika ja haikara on jo neljäs Hayao Miyazakin viimeiseksi mainittu elokuva. Nuoren pojan tarina heijastelee äidin menettämisen ja uuden äitipuolen kohtaamisen nostamia pelkoja.
Onnea etsimässä koko perheen seikkailumusikaalissa – arviossa Antero Varovainen ja Onnenkivi
ELOKUVA | Koko perheen elokuva keskittyy inhimillisyyteen, elämänmuutokseen ja ystävyyteen. Vauhdikas seikkailu antaa kyytiä vakavien asioiden höysteeksi.
