Hajanaisen kokeellista elektropoppia – arviossa Sylvan Esson No Rules Sandy

Sylvan Esso yhdistelee musiikissaan konemusiikkia ja folk-vaikutteita. Duo koostuu laulaja Amelia Meathista ja tuottaja Nick Sanbornista. Meath on Sylvan Esson ulkopuolella osa Mountain Man -trioa (jonka Made the Harbor -albumi on arvioitu täällä).

Duon tuorein levy No Rules Sandy (Loma Vista, 2022) vaikuttaa ensisilmäyksellä pitkältä, onhan siinä kuusitoista kappaletta. Tarkempi katselu osoittaa, että kappaleista kuusi on lyhyitä, alle puolen minuutin mittaisia välikkeitä. Muutenkaan kappaleiden keskipituus ei ole järin pitkä, kun koko levy on vain 35 minuutin mittainen.

Levy on tehty eri tavalla kuin duon aikaisemmat tuotokset. Niitä on hauduteltu ja hiottu pidempään; No Rules Sandy on huomattavasti spontaanimpi tuotos, joka on enemmän improvisaatiota ja nopeasti äänitettyjä vetoja.

Tyylillisesti No Rules Sandy on tunnistettavaa Sylvan Essoa. Meathin kuulas lauluääni pääsee levyllä hyvin esille, vaikka sitä vähän koneellisesti rikotaankin. Taustalla sykkii ja säksättää monipuolinen äänimaisema. Jo aloitusveto Moving sinkoilee huoletta joka suuntaan. Sylvan Esso välttelee ilmeisimpiä, suoraviivaisimpia ratkaisuja, eikä levy ihan helpointa tanssimusiikkia ole. Levyn loppuun on jemmattu vielä akustisen kitaran säestyksellä vedetty hiljainen balladiveto.

Laiskan kesäisesti rullaava Sunburn on Spotify-soittojen perusteella levyn suosituin biisi, mutta omaksi suosikikseni levyltä on noussut vähän omintakeisemmin kupliva Echo Party. Your Reality on taustaviuluineen myös kiehtova kappale. Kokonaisuus jää kuitenkin vähän kalsaksi, etäiseksi ja hajanaiseksi. No Rules Sandystä jää vähän välityön maku.

Mikko Saari

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua