Luonnonsuojelua ja kansanmusiikkia samassa paketissa – arviossa pakahduttava Nouse luonto -albumi

Kansitaide: Sirkku Rosi. Kansi: Nordic Notes.

Eikö linnunlaulua todellakaan kuule niin monipuolisena enää muualta kuin espoolaisen kauppakeskuksen vessan kaiuttimista?

Kansanmuusikko Charlotta (Lotta) Hagforsin ankea havainto ja kokemansa huoli luonnon monimuotoisuuden heikkenemisestä innoittivat hänet ideoimaan yhteistyölevyn Nouse luonto – lauluja monimuotoisuudesta (Nordic Notes, 2025). Hagfors pyysi kansanmusiikkiartisteja tekemään levylle kappaleita, joissa otetaan kantaa luontokatoon tai lauletaan ylistystä luonnolle.

Muusikkoja ei tarvinnut kahdesti pyytää. Levyllä on mukana kaikkiaan yhdentoista artistin tai yhtyeen kappaleita, mukana Ánnámarét, Akkajee, Frigg, Maria Kalaniemi, Kasvu (jonka Sammal-kappale on Charlotta Hagforsin säveltämä), Antti Paalanen, Kimmo Pohjonen, Maija Kauhanen, Piia Kleemola, Desirée Saarela ja Anette Åkerlund. 

Hagfors sanoo kansanmusiikin kiertyvän usein luontoteemojen ympärille kuin luonnostaan.

”Kansanmusiikki ja luontoteemat kietoutuvat toisiinsa täysin erottamattomasti. Entisajan ihminen ymmärsi nykyistä paremmin olevansa osa luontoa ja toisaalta sen armoilla. Tämä ymmärrys näkyy musiikissakin: laulut kertovat ympäristöön liittyvistä asioista ja ihmisen pienuus välittyy läpi niin pelimannibiisien aiheista, runolauluteksteistä kuin paimensävelistä.”

Kansanmusiikin tutkija ja muusikko Heikki Laitinen kirjoittaa albumin esipuheessa:

”Linnut opettivat meidät laulamaan tuhansia vuosia sitten. Nyt meidän tehtävämme on taata heille laulun elinvoimaisuus. Pääskyttä ei enää päivääkään!”

CD-levyn myyntituotot ohjataan Suomen Luonnonsuojeluliitolle, jonka verkkokaupasta sitä voi ostaa. Levyn voi kuunnella myös Spotifysta.

* *

Levyn ylevä taustarina saa kuunnellessa vastinetta. Mukana on instrumentaalikappaleita ja lauluja, ja kokonaisuus toimii. Levyn yleissävy on melko haikea, Antti Paalasen Laulu luonnolle suorastaan murheellinen, mutta Piia Kleemolan hyppelehtivä viulukappale Kanatarhan polkka ja Haudanmaan toinen rastaan polkka vie tunnelmaa kepeämpään suuntaan. Samoin Ánnámarétin ja Maija Kauhasen Háldi – Haltija, jossa kuullaan tietenkin myös joikaamista.

Popimpaa poljentoa edustaa Kimmo Pohjosen Unelma. Desirée Saarelan Evighetens Oceans taas muistuttaa mieleen, miten liian vähän tulee kuunneltua ruotsinkielistä kansanmusiikkia. Siinä on oma juttunsa, kuten Saarelan herkänvoimakkaassa kitaroinnissakin.

Komeimmin soi levylle päätösbiisiksi asemoitu yhteiskappale Vaskilintu (Maija Kauhasen sanoitus). Se kohoaa ja paisuu loitsuksi ja mukaan kutsuvaksi yhteislauluksi ja nostaa käsivarren ihokarvat pystyyn. Vaskilintu sisältää jonkinlaista uhoa, varmuutta siitä, että tästä kyllä selvitään. Tulevaisuususkoa luontotuhojen edessä kärvistelevät tarvitsevatkin.

”Olkoon tammi turvanasi 

Tuomet suuret suojana 

Koivu vankka kantajasi 

Pihjalat paimemena”

Levyn muusikot suunnittelevat yhteiskonsertteja. Niiden päivämääriä voi tarkata somekanavistaan Facebookista ja Instagramista.

Kirsi Haapamatti

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua