Amerikkalaista kansanmusiikkia naistrion voimin – arviossa Mountain Manin Made the Harborin juhlapainos

Kuva: Travis Shuggin / Partisan Records

Mountain Man on Molly Sarlén, Alexandra Sauser-Monnigin ja Amelia Meathin muodostama trio, jonka musiikin juuret ovat Appalakkien folk-musiikissa. Yhtye sai alkunsa Bennington Collegessa Vermontissa vuonna 2009. Omakustannelevytykset saivat huomiota blogeissa ja yhtye sai levytyssopimuksen. Tuloksena oli debyyttilevy Made the Harbor vuonna 2010.

Esikoislevyn jälkeen yhtyeeltä on ilmestynyt albumi Magic Ship (2018), livelevy Look at Me Don’t Look at Me (2020) ja nippu lainakappaleita sisältäviä Mountain Man Sings… -sinkkuja ja EP-levyjä.

Nyt esikoislevy on julkaistu uutena kymmenvuotisjuhlapainoksena. Olennaista on ennen kaikkea se, että levy on nyt paremmin saatavilla, alkuperäistä julkaisua ei löydy esimerkiksi Spotifystä. Lisäksi juhlapainoksessa on mukana toinen levy, jolla on ennenkuulemattomia kappaleita, Greenwall Session -versioita aikaisemmista kappaleista ja jonkin verran livevetoja. Fyysisen levyn mukana on Wilcon Jeff Tweedyn kirjoittama essee.

Mountain Manin musiikki on erittäin pelkistettyä ja nojaa käytännössä kokonaan trion kauniisti yhteen soiviin ääniin. Hylätyssä tehtaassa nauhoitetun levyn äänimaailmassa on tilaa ja ilmaa. Trion laulustemmoja säestää hyvin yksinkertaisesti näppäilty kitara, osa kappaleista esitetään ilman säestystä. Sävellykset ovat trion omia ja uusia, vaikka siltä ei kuulostaisi: ison osan näistä uskoisi helposti vanhoiksi kansansävelmiksi.

Kappaleetkin ovat minimalistisia. Ne ovat pääasiassa lyhyitä, pariminuuttisia, ja osassa on hieman keskentekoista rosoisuutta. Made the Harborin kuunteleminen on kuin kuuntelisi ystävysten laulamista omaksi ilokseen.

Levyn kohokohtiin kuuluu ehdottomasti Babylon, psalmia 137 lainaava kappale, joka kävisi virrestä. Muita huippuhetkiä ovat levyn alusta löytyvä Animal Tracks sekä Soft Skin. Tunnelma ei missään kohtaa ole erityisen riehakas, vaikka virsiä ei koko aika laulellakaan. Äänimaailma on enemmän herkkä ja paikoin jopa aavemainen.

Juhlajulkaisun lisäkappaleet ovat kelpo lisä kokonaisuuteen. Liveversiot ovat oivallisia ja osoittavat, että laulu sujuu muutenkin kuin studiossa. Greenwall Sessions -versiot levyn kappaleista eivät kovin suurta lisäarvoa tunnu tuovan, ne lienevät enemmän tosifanien iloksi kuin satunnaisemmalle kuuntelijalle tarkoitettu. Kakkoslevyn lopusta löytyvä uusi kappale Play It Right on kuitenkin helmi, joka kannattaa kuunnella.

Herkän folkmusiikin ja a cappella -laulun ystäville Mountain Manin debyyttilevy on edelleen suosittelemisen arvoinen.

Mikko Saari

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua