Ville-Veikko Valtanen. Kuva: Petteri Aartolahti
TEATTERI | Juurihoito kasvaa hammasta paljon isommaksi tarinaksi, jossa sukua löytyy useammastakin maailmanosasta.
”Karnevalistisen kepeä sukusaaga, arvoitusten ketju, jossa hammas on itseään isompi symboli.”
ARVOSTELU
Juurihoito
- Ohjaus: Tero Heinämäki (vier.)
- Esitys: Varkauden teatteri 5.5.2025
Tarinan arvoinen Suomi – kantaesityskierros kotimaan katsomoihin
Tässä juttusarjassa kulttuuritoimittaja-ohjaaja Anne Välinoro kertoo Kulttuuritoimituksen lukijoille maamme teattereiden kotimaisista uusista näytelmistä ja niiden tekijöistä. Välinoro seuraa Suomen teatterielämää Suomen Kulttuurirahaston työskentelyapurahalla.
Tämä on sarjan viimeinen osa. Lue kaikki juttusarjan artikkelit täältä.
* *
Onnellinen on se, joka lakkaa haaveilemasta ja keskittyy todellisuuteen, tähän päivään.
Esko Kirnuvaara on sellainen mies, hammaslääkäri ja ihmisetkin hampaiden perusteella arvioiva ihminen.
Kaiken voi nähdä hampaista: ruokailutottumukset, hygienian, elämäntavat, sukurasitteet ja varsinkin halun hymyillä.
Sosiaalinen ei ole se, jolla on ongelmaa ylähampaissa. Esko sen tietää, jos kuka. Esko on myös yksinäinen, lähes kuusikymppiseksi omissa jutuissaan viihtynyt asiantuntija.
Ei hän tarvitse muita, kun kaikki on pääteltävissä. Hampaista.
Ja sitten vastaanotolle törmää Pekka juurihoitoon, hampaiden hoidossa välinpitämätön, mutta ikävä kyllä niin puhelias mies, ettei meinaa pora päästä työmaalleen.
Ja mies väittää olevansa sukua, hänkin kun on Kirnuvaara.
Lupsakkuus nakertaa särön panssariin, niillä huonoillakin etuhampailla, joilla mokoma kehtaa hymyillä.
Miehet osoittautuvat veljiksi isän puolelta. Mitä ihmettä isä on mennyt tekemään? Ja mikä se sellainen isä on, joka on häippäissyt ja hylännyt?
Juurihoito kasvaa hammasta paljon isommaksi tarinaksi, jossa sukua löytyy useammastakin maailmanosasta.

Assyyrialainen Fadi (Pietari Pentikäinen) ja suomalainen Sari (Saara Saastamoinen) viihtyvät yhdessä. Kuva: Petteri Aartolahti
* *
Miika Nousiaisen romaanissa veijarimaisuus yhdistyy nokkelasti isoihin teemoihin.
Lukija ja nyt katsoja pääsee pohtimaan rasismin, köyhyyden, maahanmuuton ja epätasa-arvon kysymyksiä.
Ja inhimillisyyttä. Voinko ymmärtää ja antaa anteeksi, vaikka minut on hylätty?
Ja siinä rinnalla miettiä, miten jo isoisän kovat ratkaisut ja teot vaikuttivat isään, joka puolestaan otti kirveen ja etulyönnin lain käyttöön kovan paikan tullen.
Mikko Kannisen dramatisointi onnistuu keskittämään romaanin näyttämösovituksen aina vain laajenevaan sisarusparveen ja heidän solidaarisuuteensa.
Miika Nousiainen kirjoittaa valmiiksi ovelia kohtauksia hauskoille sankareilleen. Heille maailma näyttäytyykin yllättäen suvun laajalle haarautuvan voiman ja tietysti hampaiden toimivuuden ja kauneuden kautta.
Thai-sisar haluaa täyttää äidin viimeisen toiveen ja Eskohan pääsee näyttämään.
Ja samalla Eskon elämä mullistuu. Maailman toiselta laidalta löytyykin se kateissa ollut puolisko.

Esko (Jukka-Pekka Löhönen) ja Pekka (Pekka Johansson) tutustuvat pyöräillen. Kuva: Petteri Aartolahti
* *
Juurihoito on karnevalistisen kepeä sukusaaga, arvoitusten ketju, jossa hammas on itseään isompi symboli.
Jokainen yli viisikymppinen tietää, miten hampaat pettävät kehon työkaluista ensiksi, koska niiden takuu on noin neljäksikymmeneksi vuodeksi.
Sen jälkeen on aina asiaa hammaslääkärille. Juurikanavia puhdistetaan, implantteja asennetaan, paikataan ja ainakin poistetaan hammaskiveä.
Samaan aikaan herää kiinnostus oman suvun historiaa ja juuria kohtaan. Sieltäkin halutaan jotakin pitävää ja kirkasta, jonka kautta voi vahvistaa omaa henkistä purupintaa. Puhumattakaan millä sukutaululla voi tehdä vaikutuksen kehenkin.
Eikä hampaattomilla mielipiteillä ole tunnetusti mitään arvoa.
Hammas on hauskasti myös koko näyttämökuvan perusidea. Mirja Ryytyn lavastus on megakokoa oleva vaneerinen poskihammas, jonka päältä voi kävellä ja sen keskelle asettua.
Sen ja taustalla kohoavan puun juuret ulottuvat koko näyttämöaukon leveydelle.
Puun lehtihuntu vaihtaa projisoinnin voimalla väriä ajan edetessä. Marko Etelärinteen valaistusideat ovat muutenkin näppärän toimivia.
Puun juurelta kohoava elävä ihmisreliefi suvun synkkää menneisyyttä kuvaamassa vie perhetrauman ytimeen.

Nele (Eeva Aitta) ja Esko (Jukka-Pekka Löhönen) löytävät toisensa suun kautta. Kuva: Petteri Aartolahti
* *
Kuusi näyttelijää vakuuttaa ihmiskarusellissa ja hatunvaihdoissaan. Heitä on riemastuttava seurata.
Tero Heinämäki on ohjannut tunnistettavia tyyppejä ja letkeää menoa. Ohjaus myös fiksusti asettaa koko tyylilajin kohdilleen alusta pitäen.
Tämä on tarina, jonka kertoi kirjailija, ja nyt me kerromme sen teille. Hersyvä naiivius sopii juuri tähän tekotapaan.
Teatteri on leikkiä ja tässä se on selvästi nautittavaa leikkiä myös tekijöilleen.
Veljekset Pekka ja Esko, Pekka Johansson ja Jukka-Pekka Löhönen, ovat hellyyttävän erilaisia.
Johansson tekee mainosmiehestä kädenpehmeän sanasepon, joka on tottunut pitämään torjuntaa vain haasteena. Sillä taktiikalla jäyhä, elämästä vieraantunut spesialistivelikin saadaan käännytettyä suvunetsintään.
Jukka-Pekka Löhösen Esko saa silti purentavitseillään katsomon lämpenemään. Yksioikoisuus on usein suuri hyve ja kunnollisuus aliarvostettu ominaisuus. Eskosta kuoriutuukin vauhtiin päästyä se varsinainen sponsori ja intohimoisin etsijä.
Saara Saastamoinen puhaltaa Ruotsista löytyvästä Sari-siskosta esityksen tragikoomisen tuuliviirin, jolle miehet ovat olleet pettymyksiä, mutta etnisen kirjon kanssa syntyneet pojat sitä suurinta rakkautta.
Viimeisin Sarin kumppani, assyyrialainen, jonka Pietari Pentikäinen napakasti mamuksi kasaa, on löytö, vaikkei edes autoa saa korjattua.
Sari on Juurihoidon ihmiskokoelman kiinnostavin hahmo, ruotsidemokraatti kunnanvaltuutettu, työtön ja kaikkeen valmis.
Saastamoinen tuo näyttämölle yhtä aikaa häirikön ja ylläriveljille sen siskon, joka ei elämää pelkää.
Ville-Veikko Valtanen köpöttelee hillittömän vieraanvaraisena Raili-tätinä ja turpajumppaa Pekan hölöttäjä-esimiehenä alaisiaan maailman joka kolkalla.
Eeva Aitta luo kaksi täysin erilaista naista Eskon elämään ja Pekalle vielä jäkättävän exänkin.
Hienoa työtä, koko joukolta.
Kun komedia viihdyttää ja koskettaa yhtä aikaa, esitys on onnistunut.
Tämä Juurihoito myös hoitaa ja lämmittää.
Anne Välinoro
Juurihoito
- Ohjaus Tero Heinämäki (vier.)
- Dramatisointi Miika Nousiaisen romaanista Juurihoito Mikko Kanninen
- Lavastus ja tarpeisto Mirja Ryytty
- Puvustus Sari Kirjavainen
- Valot Marko Etelärinne
- Äänet Jussi Heiskanen
- Kampaukset ja maskit Miia Immonen
- Rooleissa Eeva Aitta, Pekka Johansson, Jukka-Pekka Löhönen, Saara Saastamoinen, Pietari Pentikäinen, Ville-Veikko Valtanen
Ensi-ilta Varkauden teatterissa 12.4.2025. Esityksiä 8.11. asti. Esityskalenteriin täältä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Timoi Munnen Pahat ajat purkaa auki surua ja ikävää kun uusi rautaesirippu taas erottaa naapurit toisistaan
TEATTERI | Suomalais-karjalais-venäläisen kulttuuriyhteistyön konkari Timoi Munne purkaa monologissa suruaan ja pettymystään Venäjään.
Kansallisoopperan Ratsumies oli yhtä ehjä kokonaisuus kuin kantaesitys Savonlinnassa 50 vuotta sitten
OOPPERA | Aulis Sallisen Ratsumies kertoo haavikkomaisen symbolisesti vallasta, rakkaudesta, petoksesta, kohtaloista ja kansan toteutumattomasta unelmasta.
StepUpin Skene herätti Hypen 30-vuotisesta unesta Aleksanterin teatterissa
TEATTERI | Vuonna 1994 ensi-iltansa saanut Hype-musikaali esitettiin Svenska teaternissa 216 kertaa. Hype by Skene nähdään toukokuussa 11 kertaa.
Sanna Kärkkäisen Joensuun skiniaikoja ruotiva synkeä monologi Hiljainen ystävä ravistelee ja koskettaa
TEATTERI | Teollisuusrakennuksen kellariin toteutettu Hiljainen ystävä tuo tärkeän lisän joensuulaisen äärioikeistolaisen liikehdinnän käsittelyyn.