Suitsukkeenhuuruista bluespsykedeliaa Tammerkosken rannalla – Room Full of Hendrix huumasi G Livelabin

Kuva: Yrjö Lehtonen

Room Full of Hendrix: 60 Years of Jimi Hendrix -konsertti Tampereen G Livelabissa 29.10.2026.

Room Full of Hendrix -yhtye kiertää tänä syksynä Suomea Jimi Hendrixin (1942–1970) 60 vuotta sitten alkaneen soolouran kunniaksi. Bändin ensimmäisen kiertueen suosio oli RFOH-tiimille mieluista yllätys ja sen vuoksi kuluvan syksyn kiertueesta tuli mahdollinen.

Syyskiertue on alkuvuoden kiertuetta mittavampi, bändi soittaa peräti 18 keikkaa. Yhteensä keikkamatkoille kertyy mittaa kunnioitettavat 6 000 kilometriä.

Tampereen-keikka on kiertueen viimeisiä. Sieltä matka jatkuu edelleen viikonlopun keikoille Keski-Suomeen Petäjävedelle ja Nurmekseen Pohjois-Karjalaan.

Keikoille yhtye kulkee pakettiautolla omat soittimet ja vahvistimet mukana. Varsinaiset konsertit hoituvat neljän miehen voimin.

Bändin vakioääniteknikko Raksu Airaksinen liittyi mukaan syyskiertueelle. Room Full of Hendrix -tiimin viides jäsen on bändin keikkamyyjä Roope Rantala, kitaristi-laulaja Juho Pitkänen kertoo.

Loppuunmyyty G Livelab

Tampereen G Livelab sijaitsee historiallisessa miljöössä, entisessä Frenckellin paperitehtaan pannuhuoneessa. Näkymät klubin ikkunoista ovat vertaansa vailla: Tammerkoski, jonka taustalla loistavat kaupungin valot. Lisämaustetta keikkaillan maisemaan tuovat Tampereen Valoviikkojen teokset ja esitykset.

Keikan lähestyessä konserttisali alkaa täyttyä yleisöstä. Keikka on ikärajaton, mutta suurin osa yleisöstä näyttää olevan keski-ikäisiä ja vähän vanhempia miehiä. Mukana on toki joitakin nuoria.

Keikan alkua odottaa myös tamperelainen Risto Kero, 57, yhdessä poikansa Toivon, 17, kanssa. He ovat tulleet kuuntelemaan hyvää rock-musiikkia ja ovat löytäneet mieluisat paikat aivan lavan edestä. Jimi Hendrixin musiikki on lähellä molempien sydäntä, mutta myös huippukitaristina tunnetun Juho ”Kihara” Pitkäsen soittotekniikka kiinnostaa.

– Jimi Hendrix on maailman paras kitaristi, toteaa kitaran soittoa harrastava Toivo Kero.

Toivo (vas.) ja Risto Kero. Kuva: Yrjö Lehtonen

Psykedeelisen bluesin juhlaa

PA-laitteista melkoisella äänenvoimakkuudella vyöryvä Jimi Hendrixin versio Yhdysvaltojen Star Spangled Banner -kansallislaulusta vie yleisön Tammerkosken rannalta vuoden 1969 Woodstock-festivaalin kautta Vietnamin viidakoihin. Keikan aloitusnauha on hienosti valittu ja kylmät väreet kulkevat selkäpiitä pitkin.

Samaan aikaan lavalle nousevat yhdessä Pitkäsen kanssa basisti Hannu Sormunen sekä rumpali Jarkko Rantanen. Setin aloittaa Hendrixin Are You Experienced -debyyttilevyn (1967) kappale Manic Depression, jota seuraa Bob Dylanin All Along the Watchtower albumilta Electric Ladyland (1968). Ensitahdeista alkaen on selvää, että bändi on hyvässä iskussa.

Ensimmäisten biisien jälkeen Juho Pitkänen toivottaa yleisön tervetulleeksi keikalle nauttimaan bändin kanssa Jimi Hendrixin musiikista. Aplodit kertovat yleisön olevan samaa mieltä.

Välispiikin jälkeen seuraa Hendrix-klassikoita toinen toisensa perään: Spanish Castle Magic, Voodoo Child (Slight Return), Power To Love ja Hey Joe. Machine Gun -kappale nostaa keikan intensiteetin entistäkin korkeammalle tasolle. Biisin hyytävä ajankohtaisuus ja Pitkäsen taiturimainen soolo tuntuvat vetävän yleisön hiljaiseksi. Vauhdikas Crosstown Traffic palauttaa rock-tunnelman takaisin. Sen jälkeen kuullaan vielä ensimmäisen setin päättävä, Juho Pitkäsen henkilökohtaisiin suosikkikappaleisiin kuuluva Bold As Love klassikkoalbumilta Axis Bold As Love (1967).

Tauolla kuuluva innostunut puheensorina kertoo, että yleisö arvostaa kokemaansa. Muiden tavoin myös Kerot ovat tyytyväisiä keikkaan: bändi ja ohjelmisto ovat todella hyviä. Lisäksi Juho Pitkäsen soiton seuraaminen on motivoivaa.

– Vielä pitää harjoitella ahkerasti, sanoo Toivo Kero.

Nimettömänä pysyttelevä nuori nainen kertoo olevansa innostunut Jimi Hendrixin musiikista. Naurahtaen hän toteaa kuuluvansa miesvoittoisen yleisön vähemmistöön, mutta se ei haittaa. Hän on käynyt katsomassa kaikki Room Full of Hendrixin Tampereella soittamat keikat.

Vyörytys jatkuu

Are You Experienced -kappale palauttaa yleisön taukotunnelmista takaisin höyryhuuruiseen bluespsykedeliaan. Nopean Stone Free -biisin jälkeen bändi herkistelee Wind Cries Maryn tahdissa. Fire ja Foxy Lady puolestaan ovat yleisön odottamia ikiklassikoita.

Harvemmin kuultua Hendrix-materiaalia taasen edustavat Angel postuumisti julkaistulta The Cry of Love -levyltä (1971) sekä Hannu Sormusen tulkitsema, basisti Buddy Milesin kirjoittama Changes-kappale Band of Gypsys -albumilta (1970).

Toisen setin loppupuolella kuullaan yksi keikan kohokohdista, Hendrixin live-bravuuri, pitkän improvisoidun soolon sisältävä Hear My Train A-Comin’. Keikan jälkeen kitaristi Juho Pitkänen kertoo biisin sopivan erityisen hyvin improvisaation alustaksi ja liittäneensä tämän illan versioon hetken mielijohteesta pätkän Voodoo Chile -biisiä. Bändin ilme ei värähtänytkään, basisti Sormunen ja rumpali Jarkko Rantala vain seurasivat tyynesti kitaristin soiton mukana.

Varsinaisen setin päättää Electric Ladyland -albumin Gypsy Eyes. Lyhyen taktiikkapalaverin jälkeen Room Full of Hendrix palaa lavalle soittamaan yleisön odottamat encoret: Message to Love, Little Wing, Castles Made of Sand sekä Pitkäsen illan viimeiseksi biisiksi spiikkaama Purple Haze. Bändin improvisaatiohengen mukaisesti kitaristi Juho Pitkänen aloitti Purple Hazen jälkeen vielä I Don’t Live Today -klassikon, johon keikka lopulta päättyy.

Ahkera keikkailu ei ole puuduttanut

Kuluvan vuoden aikana Room Full of Hendrix on soittanut talven ja syksyn kiertueillaan lähes 30 keikkaa. Viime kesänä yhtye soitti keikan Helsingin Tavastiaklubilla sekä yhden hääkeikan. Keikan aikana pohdin, että onko tiivis keikkailu synnyttänyt bändin jäsenten välille telepaattisen yhteyden. Lavalla yhteydenpito hoitui katseilla, sormen nostolla tai kitaran kaulan heilautuksella.

Ahkera keikkailu ei ole puuduttanut bändiä, päinvastoin, yhtyeen innostus ja tilanteeseen heittäytyminen näkyi yleisöön asti. Aivan erityisen hyvin näkyi basisti Hannu Sormusen leveä hymy. Kitaristi Juho Pitkänen puolestaan totesi haastattelussa elävänsä lapsuutensa unelmaa kiertäessään Room Full of Hendrix -bändin kanssa vuonna 2026.

Jimi Hendrixin musiikki on hankalasti tributoitavaa. Room Full of Hendrix -yhtyeen ratkaisu on tarjota konserttiyleisölle mahdollisimman korkeatasoinen tuotanto ja kokonaisvaltainen, voimakkaasti suitsukkeelta tuoksuva konserttielämys.

Bändi onnistuu tavoitteessaan erinomaisesti – lavalta saliin leijailevaa suitsukkeen tuoksua myöten. Kitaristi Juho Pitkänen on sisäistänyt Jimi Hendrixin soittotyylin ja soundimaailmaan kuuluvan särön, kitaran hallitun kierron sekä muiden soundia muokkaavien efektilaitteiden käytön. Improvisoidut soolot hän pyrkii soittamaan siten kuin Jimi Hendrix olisi ne voinut eläessään soittaa.

Rumpali Jarkko Rantanen puolestaan hallitsee Jimi Hendrixin bändeissä soittaneiden rumpaleiden soittotyylin. Jimi Hendrix ei suinkaan ollut bändinsä ainoa virtuoosi, toinen oli nuori brittirumpali Mitch Mitchell (1947–2008). Yhdessä basisti Hannu Sormunen kanssa Rantanen muodostaa svengaavan rytmiryhmän.

Musiikin lisäksi RFOH on sisäistänyt hyvällä maulla Jimi Hendrixin futuristisen kuvakielen. Room Full of Hendrix -taustakangas ja bändin asusteet sopivat hyvin ajan kuvaan näyttämättä huvittavilta. Pitkäsen keikka-asuun kuuluu jopa paisley-kuviota muistuttavasta verhokankaasta teetetyt housut.

Yrjö Lehtonen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua