Piispanen, Junttu & Ratinen. Kuva: Maria Atosuo

Tänä syksynä tamperelaisten teattereiden päänäyttämöillä on nähty isoja, hyvin visuaalisia esityksiä, jotka perustuvat järkälemäisiin alkuperäisteoksiin.

Vastapainoksi näille ilahduin huomatessani, että Tampereen Teatterin uudelle Lämpiönäyttämölle tuodaan pienimuotoinen lauluesitys.

Tampereen Teatterin pitkäaikainen näyttelijä Arttu Ratinen on koostanut reilun tunnin mittaisen Ikuinen uni -illan, jossa yhdistyvät hänelle tärkeät Federico García Lorcan runot ja Kaj Chydeniuksen sävellykset.

Ratista säestävät kitaralla Juha Junttu ja pianolla Arto Piispanen.

* *

Lämpiönäyttämö, entinen teatteriravintola Kivi, on pieni ja intiimi. Muutama jalkalamppu ja iso matto luovat näyttämölle kotoisan ja lämminhenkisen tunnelman. Ratinen jutustelee yleisölle ennen esityksen alkua, toivottaa tervetulleiksi ja yhteinen ilta voi alkaa.

Leppoisa tunnelma kuitenkin muuttuu, kun Ratisen matkassa sukelletaan oitis aika yllättäen syviin vesiin. Ratinen kertoo, kuinka hän opiskeluaikoinaan vuonna 1998 pyysi Kaj Chydeniusta säveltämään hänelle Lorcan runoelman. Chydenius tarttui haasteeseen. Teos on teemoiltaan iso ja vaativa, aiheina rakkaus ja kuolema. Myös sävellys on haastava ja monipolvinen. Laulujen välissä Ratinen lukee Kaj’n hänelle lähettämiä viestejä sävellystyön etenemisestä, mikä keventää tunnelmaa.

Jäin miettimään, miksi nuori teatterikoululainen oli valinnut esitettäväkseen noin ylvään runoelman, mutta en saanut illan aikana vastausta kysymykseeni.

Arttu Ratinen. Kuva: Antti Yrjönen

* *

Teoksen jälkeen Ratinen siirtyy tutumpiin Chydeniuksen lauluihin ja tunnelma kevenee. Laulujen välissä hän kertoilee pieniä tarinoita ja havaintoja elämästä ja mukaan saadaan lisää lämminhenkistä huumoria.

Pohdin, jos tekijäryhmään olisi saanut mukaan esimerkiksi dramaturgin, rakenne olisi voinut olla selkeämpi. Nyt kappalevalinnat jäivät vähän irrallisiksi, eikä illalle rakentunut rakkausteeman lisäksi varsinaista punaista lankaa. Toisaalta esitys oli hyvin spontaani ja eli hetkessä. Ratisen läsnäolo ja karisma pääsivät nyt hienosti oikeuksiinsa. Ulkopuolinen katse olisi voinut tehdä kokonaisuudesta käsikirjoitetumman ja teknisemmän. Varmasti hyvä kuitenkin näin.

* *

Lauluilta oli sympaattinen ja sopivan kotikutoinen. Ratisen laulua on miellyttävä ja helppo kuunnella. Siinä ei ole mitään maneereita. Jokaisesta sanasta saa selvän ja hän kertoo tarinoita myös laulaessaan. Havaintoja ja sattumuksia Ratisen omasta elämästä olisin kuullut mielelläni enemmänkin. Myös jonkinlaiset perustelut kappalevalinnoille olisivat olleet mielestäni paikallaan. Chydeniuksen tuotanto on niin valtaisa ja koskettavia rakkauslauluja olisi ollut tarjolla kosolti muitakin.

Raimo Salmen valosuunnittelu toi taitavasti esiin eri tunnelmia. Viimeisessä kappaleessa Sikojen rakkaus saimme nauttia myös Juha Juntun upeasta laulusta. Sitä olisin kuunnellut mielelläni enemmänkin.

Vielä ennen joulua on viisi mahdollisuutta nähdä tämä lämminhenkinen lauluilta. Suosittelen.

Kati Eskola

Lue Arttu Ratisen toukokuussa 2025 tehty haastattelu täältä.

Ikuinen uni

• Esittää Arttu Ratinen
• Kitara Juha Junttu
• Piano Arto Piispanen
• Musiikin sovitus Juha Junttu, Arto Piispanen, Arttu Ratinen
• Lauluvalmennus Juha Junttu
• Valosuunnittelu Raimo Salmi
• Valot esityksissä Paavo Leppäkoski
• Ääni esityksissä Jarkko Keinänen

Ensi-ilta Tampereen Teatterin Lämpiönäyttämöllä 5.11.2026. Esityksiä 4.12. asti. Esityskalenteriin tästä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua