Persian oppitunneissa huijataan pahaa – ensi-iltaelokuvan voi nähdä Tuhannen ja yhden yön satujen muunnelmana päänsä säilyttämisestä

Nahuel Peréz Piscayart vaeltaa pois persianopettajan tehtävistään. Kuva: Finnkino

Kun pahaa huijataan, syntyy enemmän kuin komediaa tai tragediaa.

Vuoden 1942 miehitetyssä Ranskassa SS-sotilaat pidättävät Gillesin (Nahuel Pérez Biscayart) ja matka kohti tuhoamisleiriä alkaa. Gilles vetäisee hatusta ajatuksen, jolla pelastuu teloitusrivissä luodilta.

Kun lahtivaunussa matkakumppani ehti vilauttaa hänelle persialaisista myyteistä kertovaa teosta, Gilles äityy väittämään, ettei ole oikeasti juutalainen vaan persialainen.

Keskitysleirillä hän sitten pääseekin opettamaan persian kieltä upseeri Kochille (Lars Eidinger), joka haluaa perustaa ravintolan Teheraniin sodan päätyttyä.

Mitäpä siinä muuta kuin sanoja keksimään. Gilles on monella tapaa lirissä, mutta luontaisena selviytyjänä päättää yrittää.

Kurkun äänihuulet ja jänteet käyttöön, pehmeää sorahtelua ja loppujen nielentää mukaan, niin johan kuulostaa farsilta.

Koch uskoo ja ei usko. Gilles joutuu kaikkien silmätikuksi, keksii sanoja soppajonossa olevien juutalaisten nimistä pätkimällä etunimiä ja opettaa upseeriaan, joka haluaa avautua opettajalleen yhä enemmän.

Upseeri luottaa päivä päivältä vankemmin persianopettajaansa, kertoo tälle kurjan lapsuutensa ja tarjoaa kunnon ruokaakin.

Oppitunnit kestävät puoli vuotta, kunnes Gilles erehtyy natseille järjestetyllä piknikillä opettamaan saman sanan kahdessa merkityksessä.

Upseeri saa raivarin, joka Perikadonkin mittapuussa on ihan kunnioitettava.

Valehtelija, huijari, pettäjä, sitäkö tämä hänen persialaisensa siis on, niin kuin kaikki väittävät? Mutta voihan sama sana merkitä kahta asiaa, vastaa Gilles.

Radj nyt vain on ”persiaksi” puu ja leipä.

Natsipiknikillä maistuu kotletti. Kuva: Finnkino

Persian oppitunnit ei solahda millään muotoa lukuisten natsiajan kauhuja toistavien keskitysleirielokuvien jatkumoon.

Käsikirjoitus on ovela ja natsiupseerien keskinäinen vallankäyttö nahisteluineen varsin koomista. Leirin johdon hierarkia luhistuukin lopulta omaan pedanttiuteensa ja nokitteluunsa.

Tarinassa on myös sadun aineksia. Omalla tavallaan siinä voi nähdä Tuhannen ja yhden yön sadut muunnelmana päänsä säilyttämisestä. Gilles opettaa upseerilleen joka päivä muutamia uusia sanoja siansaksaa välttyäkseen teloitukselta kuin Sehrazade.

Upseerin mieltymys Persian herkkuihin ja ravintolan perustamiseen Teheraniin selittyy aikansa kaukokaipuusta, tarujen herkkupöydistä, joita Tuhannen ja yhden yön tarinat varioivat joka kertomuksen loppuhuipentumana.

Elokuvassa on myös aito loppukliimaksi. Koch todella pääsee Teheraniin, mutta ei ihan sellaiseen kuin kuvitteli.

Natsiupseerien paot Etelä-Amerikkaan eivät nekään lopulta onnistuneet.

Gilles (Nahuel Peréz Piscayart) toimii persianopettajana natsiupseeri ja kokki Kochille, jota esittää ansiokkaasti Lars Eidinger. Kuva: Finnkino

Mikä elokuvassa viehättää eniten, on näyttelijätyö. Nahuel Pérez Biscayart on melkoinen velho vale-persialaisena. Argentiinalaissyntyinen Perez tekee kaiken sisäänpäin, mitenkään ääntämyksiäkään korostamatta ja tuntuu siksi niin aidolta.

Gilles kääntää aina toisenkin poskensa ja selviytyy.

Lars Eidinger natsiupseerina on lähikuvien kuningas. Hän niin haluaisi olla herrasmies ja hallitsija. Koch herättää epäilyksiä myös upseeritovereissaan ja siitä selviytymisessä pitää ottaa myös piikittely käyttöön.

Persian oppitunnit ei unohdu heti seuraavana päivänä. Se on tämän vuoden sotahistoriaa käsittelevissä elokuvauutuuksissa tapaus kuten Kuriirikin.

Persian oppitunnit valittiin kisaamaan Valkovenäjän edustajana parhaan kansainvälisen elokuvan Oscareista.

Anne Välinoro

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua