Jenni Nerg ja Aino Granström. Kuvat: Janne Kulosaari
TEATTERI | Valkeakosken kaupunginteatterin näytelmässä kuljetaan 1900-luvun vaihteen sortokaudesta Suomen ensimmäisiin eduskuntavaalehin saakka.
”Näytelmän asetelmat ovat oikeastaan menneet hämmentävän vähän eteenpäin 120 vuodessa.”
ARVOSTELU

Järjen ja tunteen tyttäret
- Dramatisointi: Tommi Kainulainen
- Ohjaus: Mirva Tolppanen ja Vesa Haltsonen
- Ensi-ilta: Valkeakosken kaupunginteatteri 17.10.2026
Yli 20 vuotta sitten kirjailija Enni Mustonen (oikealta nimeltään Kirsti Manninen) suunnitteli historiallista draamasarjaa televisioon. Kun Yle ei halunnut tarttua aiheeseen, kirjailija tarjosi sitä kustannusyhtiö Otavalle. Syntyi viisiosainen romaanisarja kahdesta erilaisesta nuoresta naisesta, pappisperheen Annasta ja piikana aloittaneesta Hilmasta.
Vuosia myöhemmin dramaturgi Tommi Kainulainen niputti Mustosen romaanisarjan kolme ensimmäistä osaa näytelmän muotoon. Järjen ja tunteen tyttäret sai kantaesityksensä Porin Teatterissa vuonna 2019.
Näytelmässä kuljetaan 1900-luvun vaihteen sortokaudesta Suomen ensimmäisiin eduskuntavaaleihin saakka. Suuret yhteiskunnalliset muutokset menevät vauhdilla eteenpäin samaan aikaan kun päähenkilöiden omassa elämässä sattuu ja tapahtuu.
Näytelmä nostaa esiin naisen turvattoman ja miehestä riippuvaisen yhteiskunnallisen aseman. Arjen murheista huolimatta näytelmän Anna ja Hilma nousevat Suomen ensimmäisten naiskansanedustajien joukkoon.
Sinänsä näytelmän asetelmat ovat oikeastaan menneet hämmentävän vähän eteenpäin 120 vuodessa. Jos tuohon aikaan naisen pitämää julkista poliittista puhetta pidettiin strippaamiseen verrattavana häpeänä, niin ihmeen paljon naispoliitikko saa edelleen kerätä rohkeutta ollakseen tasavertaisen vakuuttava miespoliitikon kanssa.
Mutta itse asiaan. Näytelmä oli aikoinaan iso menestys Porissa ja sitä samaa Järjen ja tunteen tyttäret voi odottaa Valkeakoskellakin. Esityksestä se ei ainakaan jää kiinni.

Artturi (Vesa Suhonen) on Hilman (Jenni Nerg) epäluotettava ensirakkaus.
* *
Konkari sähköistää lavan
Käsikirjoitus on rakennettu vahvojen naisroolien varaan ja kyllä – Valkeakoskellakin siihen riittää paukkuja mainiosti. Pappisperheen Anna Sofia (Aino Granström) kasvaa uskottavasti hissukasta rohkeaksi, ja piikana työuransa aloittanut Hilma (Jenni Nerg) ihastuttaa jo alkumetreillä mutkattomuudellaan ja reippaudellaan.
Kaksikon tiukkana, mutta loppupeleissä sydämellisenä tukijalkana toimii matkakirjailija ja naisasianainen Augusta Ahlstedt. Konkarinäyttelijä Mira Flinkman ottaa tästä herkullisesta roolistaan ihan kaiken irti ja antaa hyvää tukea kanssanäyttelijöilleen. Lava sähköistyy joka kerran, kun Flinkman astuu esiin.
Myös pääroolien ulkopuolella oma paikka otetaan hienosti haltuun. Anna Sofian Matilda-äiti (Katja Hämäläinen-Resimont), Anderssonska (Ulla Huoviala-Kääpä) ja Kreeta (Suvi-Marja Holkeri-Salmesvuori) tekevät vakuuttavaa jälkeä muita sivurooleissa olevia naisia unohtamatta.
Miesroolit on kirjoitettu vähän ohuemmalla kynällä. Tämän ei kuitenkaan pitäisi antaa vaikuttaa. Konkari Timo Villberg näyttää tästä hyvää esimerkkiä. Villberg hoitelee mieleenpainuvasti pikkuroolit niljakkaana apteekkarina ja asessori Tiilikaisena. Myös Jesse Sipovaaran näyttelemä luikuriparoni on hulvaton. Kohtaus, jossa paroni saapuu liehittelemään Augustaa, on kokonaisuudessaan loistava, ja tämä koskee kaikkia lavalla olleita. Samoin terveisiä lapsiroolissa olevalle Jerome Halmetojalle, hienosti meni kaikki.
Hilman elämän miehet ovat epäluotettava pelimies Artturi Mäkelä (Vesa Suhonen) ja totinen perheenisätyyppi Veikko Rantamäki (Anton Hård). Molempien hahmot olivat ensi-illassa lupaavasti nupullaan, mutta varmuutta ja uskoa omaan tekemiseen tarvitaan vielä muutama kerros lisää. Sama koskee Anna Sofian ihastusta Henrik Bergströmiä (Pekka Murto). Hyvä siitä tulee!

Augusta-tädillä (Mira Flinkman) on aina jotakin terävää kommentoitavaa.
* *
Katsoja tulee viihdytetyksi
Esityksen ehdottomiin vahvuuksiin kuuluvat myös vaikuttavat joukkokohtaukset. Esimerkiksi mielenosoitus punalippuineen on visuaalisesti vahva, samoin pelottava kohtaus, jossa Anna Sofia yrittää löytää väkijoukosta oikean hakijan poliittisille lehtisille.
Varsinkin tällaisessa historiallisessa pukudraamassa paljon rakentuu myös silmäkarkin varaan. Sitä Valkeakoskenkin versiossa on tarjolla yllin kyllin. Varakkaan Augusta-tädin kaupunkikoti on kaunis. Kiitos pyörivien lavasteiden, se muuttuu hetkessä ihan toisenlaiseksi miljööksi.
Lavasteiden lisäksi ihan kaikki muukin on kohdillaan puvustusta ja kampauksia myöten. Kun kokonaisuus täydentyy täydellisesti valitulla musiikilla, tehokkaasti hyödynnetyillä valoilla ja tarinaa tukevilla projisoinneilla, katsoja viihtyy. Myös koreografiat suunnitellut Sanni Tulipääsky saa olla ylpeä työnsä jäljestä.

Raittiusseuran kokouksessa on innostunut meno päällä.
* *
Mutta entäpä tiivistys?
Näytelmän ohjanneet Mirva Tolppanen ja Vesa Haltsonen näyttelivät tässä samassa näytelmässä Porin Teatterin kantaesityksessä vuonna 2019. Porin esityksen pituus oli 2 tuntia ja 45 minuuttia ja niillä samoilla haminoilla liikutaan nytkin.
Ohjaajakaksikko on tehnyt huolellista työtä ja pitkä näytelmä etenee viihdyttävästi. Ohjaajat ovat saaneet näyttelijäryhmän hitsautumaan hienosti yhteen. Kaveria ei lavalla jätetä vaan tuetaan.
Näytelmässä käsitellään paljon vaikeitakin aiheita, kuten ahdistelua ja fyysistä kajoamista. Intiimit tai väkivaltaiset tilanteet näytellään niin taitavasti, että katsomossakaan ei tarvitse jännittää näyttelijöiden luontevuuden puolesta.
Kaikesta hyvästä huolimatta olisin kuitenkin toivonut hienoista tiivistämistä. Jos ei satu olemaan tämän lajityypin vankin fani, saattaa ensimmäisen näytöksen puheen määrä ja pitkän näytelmän episodimaisuus kysyä hieman kärsivällisyyttä.
Heli Mustonen
Järjen ja tunteen tyttäret
- Alkuperäisteos: Enni Mustonen
- Dramatisointi: Tommi Kainulainen
- Ohjaus: Mirva Tolppanen ja Vesa Haltsonen
- Koreografiat: Sanni Tulipääsky
- Pukusuunnittelu ja valmistus: Sanni Tamminen ja Anita Valo
- Kampaukset ja maskit: Tytti Virjo
- Lavastussunnittelu: Tiina Pietiläinen
- Lavastusmestari: Heino Pekkarinen
- Valosuunnittelu: Markku Tuomala ja Emma Salonen
- Projisoinnit: Markku Tuomala ja Tiina Pietiläinen
- Äänisuunnittelu: Jesse Soini ja Vesa Haltsonen
- Rooleissa: Aino Granström, Jenni Nerg, Mira Flinkman, Katja Hämäläinen-Resimont, Minttu Kemppi, Jerome Halmetoja, Vesa Suhonen, Pekka Murto, Anton Hård, Ulla Huoviala-Kääpä, Henrika Pösö, Suvi-Marja Holkeri-Salmesvuori, Timo Villberg, Kristiina Laurila, Jesse Sipovaara, Aapeli Nyrhilä, Katja Sillanpää, Toni Maula, Olivia Lahtinen, Veera Tamminen
Ensi-ilta Valkeakosken kaupunginteatterissa 17.10.2026. Esityksiä 12.12. asti. Esityskalenteriin tästä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Joensuun kaupunginteatterin Neiti Marple ja tuijottava katse saisi olla enemmän murhamysteeri ja vähemmän saippuaooppera
TEATTERI | Rachel Wagstaffin dramatisointi Agatha Christien teoksesta tuodaan nyt lavalle Iiris Rannion ohjaamana ja Joensuun kaupunginteatterin tulkitsemana.
Arttu Ratinen Lorcan ja Chydeniuksen tunnelmissa – Ikuinen uni Tampereen Teatterissa
TEATTERI | Näyttelijä Arttu Ratisen pienimuotoinen lauluilta sai ensi-iltansa Tampereen Teatterin uudella Lämpiönäyttämöllä.
Kun valta vaihtuu voimalla, röyhkein sika voittaa – arviossa Suomen Teatteriopiston Eläinten vallankumous
TEATTERI | Suomen Teatteriopiston jatkolinjan opiskelijat muuttavat orwellmaisen eläinten ja ihmisten maailman riemukkaaksi hurlumheiksi.
Suuria tunteita Bergmanin Sarabandessa Seinäjoella
TEATTERI | Seinäjoen kaupunginteatterin Elissa-näyttämöllä nähty Suomen-kantaesitys Ingmar Bergmanin näytelmästä tuntuu raskaana jossain rintalastan alla.




