Kuvat: Riikka Hurri
TEATTERI | Rachel Wagstaffin dramatisointi Agatha Christien teoksesta tuodaan nyt lavalle Iiris Rannion ohjaamana ja Joensuun kaupunginteatterin tulkitsemana.
”Näyttelijäntyössä ei ole moittimista. Ongelmat löytyvät dramatisoinnista ja ohjauksesta.”
ARVOSTELU

Neiti Marple ja tuijottava katse
- Ohjaus: Iiris Rannio
- Ensi-ilta: Joensuun kaupunginteatteri 7.11.2026
Neiti Marple ja tuijottava katse on tavallaan turvallinen kappale teatterille tartuttavaksi, mutta toisaalta riski. Rakastetut dekkariklassikot todennäköisesti vetävät myös teatterissa. Toisaalta monella yleisössä, minullakin, on vankka käsitys siitä, millainen tämä rikoksia ratkova ikärouva on, joten tavallaan Anna Ojanteen tehtävä neiti Marplen roolissa on lähes mahdoton.
Rachel Wagstaffin dramatisointi Agatha Christien teoksesta tuodaan nyt lavalle Iiris Rannion ohjaamana ja Joensuun kaupunginteatterin tulkitsemana. Neiti Marple ja tuijottava katse käynnistyy köhien, mutta lähtee sitten lopulta kyllä käyntiin. Ensi-iltahapuilua on hiukan enemmän kuin Joensuun kaupunginteatterissa tavallisesti, mutta viimeistään toinen puolisko on jo ihan täyttä tekemistä.

* *
Nainen pääsee hengestään coctailkutsuilla ja vaikka neiti Marple on nilkka nyrjähtäneenä kotona, ryhtyy hän selvittämään rikosta. Apupojan rooliin jäävä ylikomisario Dermot Craddock (Otto Henriksson) kipuilee nöyryytettynä ja yrittää vaikuttaa siltä kuin hallitsisi tilannetta.
Esitys on rakennettu taitavasti. Eri tasot muisteluista todistajanlausuntoihin soljuvat tyylikkäästi välillä kerrottuna, useammin näyteltynä. Kohtaukset muuttuvat sen mukaan, mitä kukin kertoja muistaa. Samalla tällainen kuva kuvassa -tyyppinen ratkaisu auttaa pitämään jo muutenkin pitkän näytelmän mitan tolkuissaan.

* *
Välillä esitys luiskahtaa kovin saippuaoopperamaiseksi. Melodraama syö turhan paljon happea dekkaritarinalta ja se on sääli. Ihan dekkari sellaisenaan olisi hyvin riittänyt. Ojanne tulkitsee Marplea tarkasti ja sävykkäästi, mutta hänen tulkinnassaan neiti on turhauttavan hauras ja epävarma. Se silmiä siristelevä, viiltävän tarkka oveluus välittyy liian harvoin ja epätarkasti. Vanhemmille sukulaisrouville ominainen häpeilemätön, pirullisen hienovarainen tungettelevuus on onneksi vahvasti mukana. Ojanteen roolityö on hieno. Ongelma on dramaturgiassa, ohjauksessa tai molemmissa.
Maria Karhapää esittää näyttelijädiiva Marina Greggiä täyteläisen rehevästi ja intensiivisesti. Anni Porspakka on tuttuun tapaan vakuuttava. Hän on omaksunut hyvin nuoren, eksyksissä olevan elokuvatähden elkeet, mutta hänen Lola Brewsterinsä jää harmillisesti kovin sivuun. Aino Karlstedt kaipaisi Cherry Bakerin rooliin vielä hitusen lisää työläisnaisen juurevuutta, mutta on muuten erinomainen.
Näyttelijäntyön kirkkain timantti löytyy sivuroolista. Jaakko Tohkanen tekee Cyril Leigh’n roolin seinäkukkasena niin taitavasti, että jo pieni muutos ilmeessä kiinnittää huomion siihen näyttämön nurkkaan, missä hän milloinkin piileskelee. Ja hän tuo Heather Leigh’ta näyttelevän Suvi-Maaria Virran kanssa aitoa, lähes raastavaa koskettavuutta loppupuolen kohtaukseen, jossa pari kuhertelee arkisen suloisesti. Se on tärkeä vastapaino kaiken kyllästävälle melodraamalle, jota näytelmässä muuten riittää.

* *
Joensuun kaupunginteatteri ei ole ensimmäistä kertaa Christien kimpussa. Vuonna 2020 esitettiin Hiirenloukku [lue arvio], joka oli selvästi rehellisemmin ja rohkeammin murhamysteeri. Jos Neiti Marple ja tuijottava katse hiukan paremmin osaisi päättää haluaako se olla dekkari vai telenovela, olisi se aivan upea. Nyt se ristiriitoineenkin silti toimii mallikkaasti ja katsomossa kyllä viihtyy.
Erityisen ilahduttavaa on tietysti se, että en muistanut syyllistä enkä myöskään kovin nopeasti arvannut.
Pasi Huttunen
Neiti Marple ja tuijottava katse
- Alkuperäisteos: Agatha Christien romaani The Mirror Crack’d from Side to Side (1962, ilmestynyt suomeksi nimellä Tuijottava katse)
- Dramatisointi: Rachel Wagstaff
- Suomennos: Juho Gröndahl (2024)
- Ohjaus: Iiris Rannio
- Lavastus: Kaisu Koponen
- Puvustus: Soile Tarvainen
- Äänet ja musiikki: Antti Männikkö
- Kuvaus ja editointi: Joonas Gavrilov, Savu Media oy
- Valot ja videot esityksissä: Mikko Pajanen / Aju Jurvanen
- Rooleissa: Anna Ojanne, Aino Karlstedt, Otto Henriksson, Suvi-Maaria Virta, Jaakko Tohkanen, Minna Maaria Virtanen, Maria Karhapää, Samu Stenberg, Regina Launivuo, Anni Porspakka, Petteri Rantatalo, Mikko Liimatainen
Ensi-ilta Joensuun kaupunginteatterissa 7.11.2026. Esityksiä 10.4.2027 asti. Esityskalenteriin tästä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Arttu Ratinen Lorcan ja Chydeniuksen tunnelmissa – Ikuinen uni Tampereen Teatterissa
TEATTERI | Näyttelijä Arttu Ratisen pienimuotoinen lauluilta sai ensi-iltansa Tampereen Teatterin uudella Lämpiönäyttämöllä.
Kun valta vaihtuu voimalla, röyhkein sika voittaa – arviossa Suomen Teatteriopiston Eläinten vallankumous
TEATTERI | Suomen Teatteriopiston jatkolinjan opiskelijat muuttavat orwellmaisen eläinten ja ihmisten maailman riemukkaaksi hurlumheiksi.
Suuria tunteita Bergmanin Sarabandessa Seinäjoella
TEATTERI | Seinäjoen kaupunginteatterin Elissa-näyttämöllä nähty Suomen-kantaesitys Ingmar Bergmanin näytelmästä tuntuu raskaana jossain rintalastan alla.
Tampereen Työväen Teatterin 125-vuotisjuhlanäytelmä ottaa kantaa maan hiljaisten puolesta – arviossa Käräjät
TEATTERI | Käräjät on kyläyhteisön tarina, jossa naisia on alistettu ja alistetaan edelleen kaksinaismoralismilla ja häpeän pelolla, olipa vuosiluku 1901, 1938 tai 2026.




