Kuva: Tampereen Komediateatteri
TEATTERI | Suomen Teatteriopiston jatkolinjan opiskelijat muuttavat orwellmaisen eläinten ja ihmisten maailman riemukkaaksi hurlumheiksi.
”Tämäkin vallankumous syö lapsensa, nyt vain pihveinä, siipinä ja potkina.”
ARVOSTELU

Suomen Teatteriopisto: Eläinten vallankumous
- Ohjaus ja musiikin tuotanto: Tero Heinämäki
- Esitys: Tampereen Juhlatalo Hovi 2.11.2026
Jutun otsikko ei tee oikeutta sialle. Sika on syvästi sosiaalinen, sävyisä ja huolehtiva laumaeläin ja vastaa kognitiivisilta kyvyiltään pientä lasta tai koiraa.
Sikaa on vaikea uskoa räyhäkkääksi ja aggressiiviseksi oman edun tavoittelijaksi tai huonotapaisen ihmisen vertauskuvaksi, jollaisena se kuvataan tässäkin näytelmässä. Ihminen on pilannut sian maineen.
Siat johtavat vallankaappausta George Orwellin Eläinten vallankumous -klassikossa. Tasa-arvo muuttuu sorroksi ja johtajat valehteleviksi despooteiksi. Muut eläimet tulevat perässä – niin, aivan kuin lampaat – ja mahdolliset epäilijät hiljennetään, raadellaan tai kuljetetaan teuraaksi.
Tämäkin vallankumous syö lapsensa, nyt vain pihvina, siipinä ja potkina.
Joku uskaltaa epäillä
Suomen Teatteriopiston jatkolinjan opiskelijat muuttavat orwellmaisen eläinten ja ihmisten maailman riemukkaaksi hurlumheiksi Juhlatalo Hovin näyttämöllä. Eläinten vallankumous -esitys on hyvin intensiivinen, ja tilanteet oikeasti tiivistyvät – ei vähiten esitystilan melko kelvottoman ilmanvaihdon takia.
Esiin nousee riemastuttavia ja karmeita eläinhahmoja. Siat loistavat, etunenässä – vai etukärsässä – laumanjohtaja Napoleon (Hilda Heino) ja hänen uskollisen lipevä äänitorvensa Vinkuja (Jesse Tarvainen).
”Neljä jalkaa hyvä, kaksi jalkaa paha”, ylistävät perässä määkivät lampaat (Rebekka Honkavaara, Elli Huhtinen ja Riina Smolander). Lapsekkaat karvakerät vievät tahdottomalla ylistyksellään pohjan niiltäkin, jotka vielä uskaltavat epäillä. Heitä edustavat ennen kaikkea Nyrkki-hevonen (Severi Muje) ja aasi Benjamin (Oskari Söderholm).

Kirjan tunnetuin ja siteeratuin ajatus. Kuva: Kari Pitkänen
* *
Satu kertoo totuuden
Tero Heinämäen ohjaama esitys kestää vain tunnin ja vartin. Näytelmä perustuu Michael Baranin suomennokseen ja dramatisointiin.
Hovin näyttämö on kompakti, ja yleisö istuu melkein ”lavan” reunalla. Vallankumous vyöryy katsojien päälle voimalla ja innolla. Huumoria voisi olla enemmänkin. Nyt sitä löytyy lähinnä sen kautta, että katsoja itse äkkää esityksen ironian ja sen yhteydet oikeaan elämään ja historiaan.
Näytelmän suositusikäraja on 12 vuotta. Ilahduttavasti maanantai-illan esitys oli loppuunmyyty, ja enemmistö katsojista oli nuoria.
George Orwell oli eittämättä nero. Kuka muu olisi osannut tiivistää Stalinin ajan reaalisosialismin kaikkine piirteineen, kauhuineen ja kontrollikoneistoineen yhteen kaunokirjalliseen romaaniin? Kaikki tämä vielä puettuna klassisen faabelin muotoon, jossa eläimet kertovat totuuden ihmisistä. Kirjan painava sanoma kantaa senkin jälkeen, kun se on tiivistetty yhden puoliajan mittaiseksi teatteriesitykseksi.

Esitys on koko ryhmän voitto. Pääpossut keskellä. Kuva: Kari Pitkänen
* *
Ryhmän voima kantaa
Nykyinen Tampereen Teatteriopisto on perustettu vuonna 1994 Tampereen Komediateatterin oppilaskouluksi. Nimi muuttui nykyiseksi kymmenen vuotta myöhemmin. Eläinten vallankumousta esittävät opiston näyttelijäntyön jatkolinjan 2026–2027 opiskelijat.
Heitä voi kiittää uskaliaasta heittäytymisestä ja parhaimmillaan vetävästä esityksestä. Kaikkien tulevien näyttelijöiden lavavalmiudet ja äänenkäyttö eivät ole vielä hioutuneet valmiiksi, mutta se ei tässä illassa haittaa. Porukan yhteishenki ja voima kannattelevat tarinan katkeraan loppuunsa asti.
Stalinin ajan ja kaikkien nykyisten diktatuurien ja johtajakulttien vinot piirteet saattavat olla liiankin kovaa kamaa oikeilla ihmiskohtaloilla kerrottuina. Eläinhahmojen käyttö pehmentää iskun voimaa, mutta vanhaa totuutta se ei muuta: ihminen itse on eläimistä julmin.
Kari Pitkänen, teksti ja kuvat
kari.pitkanen(at)kulttuuritoimitus.fi
Eläinten vallankumous
- Alkuperäisteos: George Orwell
- Suomennos ja dramatisointi: Michael Baran
- Ohjaus ja musiikin tuotanto: Tero Heinämäki
- Valo- ja äänitekniikka: Mathias Lindy
- Puvustus: Ella Kauppinen
- Tuotanto: Suomen Teatteriopisto
- Rooleissa: Hilda Heino, Rebekka Honkavaara, Elli Huhtinen, Katariina Härkisuo, Severi Muje, Lauri Petrell, Annika Revonniemi, Riina Smolander, Oskari Söderholm, Jesse Tarvainen, Jenna Eerika Oksanen, Tanja Töyrynen, Elma Verkkala.
Esityksiä Juhlatalo Hovissa 21.11.2026 saakka. Esityskalenteriin tästä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Entä jos työhaluinen vammainen ei pääse töihin eikä työkyvytön eläkkeelle – Onko sittenkin työelämä vammainen?
NÄYTTELY | Katri Dahlström ja Susanna Lyly kuvasivat vammaisia työelämän puristuksessa. Kuka pääsee töihin ja kuka pääsee eläkkeelle?
Uuden rikostrilogian lähtölaukaus – arviossa Koski & Fors tutkivat -dekkari Viimeinen piste
KIRJAT | Anne Hietasen ja Michaela von Kügelgenin teos aloittaa Helsinkiin sijoittuvan dekkarisarjan, jota luonnehditaan määritteellä Helsinki Noir.
Historiikki seuraa sotilasmusiikin kehitystä rumpaleista ja piipareista sotilassoittokunniksi
KIRJAT | Raine Ampuja ja Jussi-Pekka Aukia ovat uurastaneet ja saaneet aikaiseksi lähes viisisataa sivua ja runsaat kaksi kiloa sotilasmusiikin historiaa.
Parasta juuri nyt: Provence-spesiaali!
Sirpa Pääkkösen listalla on Vincent van Gogh Arlesissa, Marc Chagall Nizzassa, Paavien palatsi, Avignonin silta ja Pont du Gardin akvedukti.




