Pettymykselle on huono rakentaa – arviossa Jukka Valtasaaren Miksi Amerikka toimii niin kuin se toimii

Jukka Valtasaari. Kuvat: Docendo / Veikko Somerpuro

Valtiotieteen lisensiaatti Jukka Valtasaari on työskennellyt diplomaattina neljäkymmentä vuotta useilla avainpaikoilla, muun muassa Suomen-suurlähettiläänä Washingtonissa vuosina 1988–1996 ja 2001–2005 sekä niiden välissä Suomen ulkoministeriön valtiosihteerinä vuosina 1996–2001. Hän on aikaisemmin julkaissut muun muassa teokset Myrskyn vuodet: Suomen suunta kylmän sodan jälkeen (Otava, 2009), Suomen turvallisuus (Docendo, 2015) ja Lännen jälkeen (Docendo, 2019).

Eittämättä Valtasaaren teosta Miksi Amerikka toimii niin kuin se toimii (Docendo, 2026) voi verrata äskettäin ilmestyneeseen Markku Henrikssonin teokseen Yhdysvallat on toista maata (Art House, 2026; lue arvio). Kumpikin käsittelee Yhdysvaltojen historiaa, nykyhallinnon agendaa ja Donald Trumpin toimenpiteitä. Valtasaari puhuu Yhdysvalloista mutkattomasti Amerikkana. Se onkin suomeksi sopivampi nimitys tuolle suurvallalle kuin Yhdysvallat.

Henrikssonin tyyli on akateeminen, professori emeritus kun on, kun taas Valtasaaren kirjoitus perustuu hänen mittavaan uraansa diplomaattina Amerikassa. Ero näkyy jopa lähdeluetteloissa: Valtasaarella on lähdeluettelossaan 22 painettua kirjaa, kun taas Henrikssonilla on pitkähkö luettelo painettuja ja verkkolähteitä. Valtasaaren teksti perustuu hänen omiin kokemuksiinsa, Henrikssonin erityisesti monen vuosikymmenen tutkimustyöhön ja opetukseen.

Näiden kahden Amerikan nykymenon ja menneisyyden tuntijan lisäksi pitää ehdottomasti mainita Marko Maunulan teos Arvoitus nimeltä Amerikka – Yhdysvaltojen tie siirtokunnista supervallaksi (Otava, 2026; lue arvio). Kaikkiin kolmeen edellä mainittuun teokseen on syytä tutustua kokonaisvaltaisen käsityksen saamiseksi. Valtasaari piirtää terävän kuvan Amerikan diplomatiasta ja suurvaltapolitiikasta, Henriksson Yhdysvaltain historiasta ja poliittisesta järjestelmästä ja Maunula puolestaan amerikkalaisesta yhteiskunnasta ja Trumpin kannatuksen taustoista.

Noilla kolmella olisi tullut toimeen tästä eteenpäinkin, jos Amerikan viime hiljattainen (3.11.2026) äänestystulos – demokraattien jytky välivaaleissa ja heidän saavuttamansa enemmistöt Yhdysvaltain edustajainhuoneessa ja senaatissa – olisi ollut vain unta.

Suomen mediassa tätä demokraattien vaalivoittoa on hehkutettu monta päivää ja mainittu sen olleen demokratian voitto. Outo ilmaisu, sillä jos republikaanit olisivat säilyttäneet asemansa kongressissa, olisiko se ollut demokratian tappio? Varmaan tämä johtuu suomalaisten journalistien inhosta nykyistä presidenttiä ja hänen agendaansa kohtaan.

Valtasaari kirjoittaa, että Amerikan liikkeet globaalissa politiikassa juontavat juurensa itse asiassa jo Barack Obaman hallintoon, kun puhutaan Amerikan tekemistä sopimuksista ja toiminnasta kansainvälisessä politiikassa. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, että Trump vain toteuttaisi Obaman politiikkaa. Pikemminkin Yhdysvaltain kansainvälisen aseman muutokset ovat pakottaneet eri presidentit reagoimaan osittain samoihin ongelmiin. Nykyhallinto on todennut Kiinan nousseen Yhdysvaltain tärkeimmäksi strategiseksi kilpailijaksi. Obama käynnisti niin sanotun Pivot to Asia -politiikan, jossa Yhdysvaltain ulkopolitiikan painopistettä alettiin siirtää Euroopasta ja Lähi-idästä Aasian ja Tyynenmeren alueelle. Siihen on Euroopan tyytyminen. Euroopan on ryhdistäydyttävä ja koottava voimansa maailman kolmanneksi navaksi Amerikan ja Kiinan rinnalle.

Valtasaaren teos on erinomainen, koska hän tarkastelee Amerikan toimintaa pitkän diplomaattiuransa kokemuksella ja historiallisella perspektiivillä. Hän osoittaa, että suurvallan toiminnassa on jatkuvuutta presidenttien ja hallintojen vaihtuessa. Amerikan ratkaisuja ei tarvitse hyväksyä, mutta niiden taustoja on syytä ymmärtää. Valtasaari antaa lukijalle aineksia ymmärtää, miksi Amerikka toimii niin kuin se toimii – ja miksi Euroopan on vihdoin opittava toimimaan entistä itsenäisemmin.

Joudumme kuitenkin edelleen elämään epävarmuudessa, varsinkin Ukrainan sodan takia. Vaikka Trumpia vastassa on nyt demokraattienemmistöinen kongressi, hänellä on silti presidenttinä melkoiset valtaoikeudet vielä pari vuotta.

Jukka Kallio

Kirjoittaja on saanut kritiikkien kirjoittamiseen Suomen tietokirjailijat ry:n apurahan.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua