Ilmari Saarelainen. Kuva: Tero Talvio

Parasta ennen on alun perin ruotsalainen käsikirjoitus, jonka pohjana on Rickard Fuchsin vuonna 2004 julkaistu romaani Du ser inte så gammal ut. Esityksen on käsikirjoittanut alkujaan Krister Classon ja sen on kääntänyt suomeksi koomikko André Wickström.

Suomenkielinen kantaesitys nähtiin Tampereella vuonna 2010. Ilmari Saarelainen kertoo, että teatterivaikuttaja ja esityksen ohjaaja Riku Suokas bongasi ruotsalaisen esityksen ja ehdotti, että Saarelainen voisi tarttua siihen, ”koska se on vanhan miehen rooli”. Tuolloin Saarelainen oli jäänyt hiljattain eläkkeelle Tampereen Työväen Teatterista.

Ruotsalainen käsikirjoitus on muokattu Saarelaiselle sopivaksi, mikä näkyy vaikkapa siinä, että Saarelainen viittaa välillä hönttiin kaveriinsa Matti-Pekkaan. Saarelaisen oma etunimirimpsu on Matti Pekka Ilmari, minkä hän paljastaakin katsojille esityksen päätteeksi. Aivan stand-upiksi esitys ei saa mennä, sillä tehosteet ovat kiinni hänen repliikeistään.

– Se alkuperäinen ruotsinkielinen teksti oli täynnä kliseitä, Saarelainen paljastaa.

Esitys pohtii ikääntyvän ihmisen elämää. Aika kuluu aina vain nopeammin, kodin lääkekaappi alkaa muistuttaa pientä apteekkia. Ennen samanikäiset kaverit alkavat näyttää vanhoilta ja ihminen koettaa miettiä, miten pysyä ajassa kiinni tai voisiko nuortua hankkimalla vaikka moottoripyörän. Sillä kun menisi oikein oikein lujaa, fysiikan lakien mukaan aika pysähtyisi ja kääntyisi ehkä taaksepäin.

Ilmari Saarelainen on esittänyt Parasta ennen -monologia vuodesta 2010. Kuva: Tampereen Komediateatteri

* *

Isän ja tyttären yhteinen lysti

Saarelainen kertoo Suokkaan lausuneen pahaenteiset saatesanat, että mikäli projekti onnistuu, Saarelainen päätyy esittämään tätä vielä pitkään, sillä monologeilla on taipumus elää kauan. Nyt 16 vuotta myöhemmin Saarelainen esittää monologia edelleen ympäri maata. Pohjoisin esiintymispaikka on ollut Oulu, nyt hän on Karhulassa. Saarelainen on ollut näissä maisemissa ennenkin, sillä käsiohjelman mukaan hänen ensimmäinen teatterikiinnityksensä oli Kotkan Kaupunginteatteri vuonna 1968, aikana ennen Karhulan ja Kotkan kuntaliitosta. Sen jälkeen hän päätyi Tampereelle, missä sai tehdä pitkän uran näyttämöllä ja televisiossa.

Tässä esityksessä on Saarelaisen mielestä erityisen kivaa se, että hän saa työskennellä tyttärensä Noora Lukinmaan kanssa. Tytär toimii kuiskaajana, ja esityksen aikana näiden kahden välillä nähdään leppoisaa sanailua, joten voi sanoa että tyttärellä on pieni rooli. Yleisölle ei välttämättä selviä, unohtiko Saarelainen oikeasti jotain vai kuuluuko sanailu käsikirjoitukseen.

– Hiivatin kivaa, että me voimme tehdä tätä yhdessä. Meillä on todella lystiä, Saarelainen kuvailee heidän yhteistyötään.

Ilmari Saarelainen arvostaa käsikirjoittajia: ”Joku kirjoittaa meille ihania tekstejä ja me pölistään niitä.” Kuva: Tero Talvio

* *

Ihmiset tulevat katsomaan Juhanaa

Teatterissa koko ikänsä esiintynyt Saarelainen sanoo, että ei olisi nyt tässä ilman Juhanan ja Immun rooleja televisiossa. Teatterissa esiintyvä näyttelijä saa kulkea tunnistamattomana koko ikänsä, sillä hänen työnsä näkyy vain joillekin tuhansille ihmisille. Vasta televisio tekee näyttelijästä kuuluisan.

Hän on kiitollinen Jussi Tuomiselle ja Neil Hardwickille. Heidän ansiotaan luultavasti on, että Saarelaisen esitys myytiin nytkin loppuun hetkessä.

– Ilman Juhanaa en olisi nyt tässä.

Siskossa ja sen veljessä Tuija Ernamo ja Ilmari Saarelainen pääsivät käyttämään omia murteitaan, mikä oli siihen aikaan jotain poikkeuksellista. Televisiossa esiintyjien piti yleensä käyttää lähes kirjakieltä. Ei sentään aivan Suomi-filmin paatoksella mutta ei kauhean kaukana siitä.

Käsikirjoitus oli laadittu kirjakielellä, ja kuitenkin se esitettiin murrenuotilla. Siinä oli sovittamista, ja Saarelainen muistelee Tuija Ernamon tokaisseen, ettei tämä kehtaa enää näyttäytyä Rauman torilla.

Saarelainen itse on kotoisin Uudestakaupungista. Hän muistelee, että aikoinaan teatterikoulussa yksi opettaja kehotti pitämään omasta murteesta kiinni, vaikka siihen aikaan murre oli vain oppimattomien maalaismoukkien käyttämä puhetapa. Uuteenkaupunkiin sukulaisille soittaessa vuosien tamperelaiskuorrutus varisee hetkessä, ja puhe muuttuu lyhkäseks.

Saarelainen ei malta vielä lopettaa näyttelemistä niin kauan kuin suosiota riittää. Hän kokeili hetken aikaa joutenoloa, mutta se kävi niin tylsäksi että jotain virikettä piti saada. Hän on kiitollinen siitä, että käsikirjoittajia on olemassa ja hän saa esiintyä.

– Kyllä minä näyttämöllä tykkään olla. Joku kirjoittaa meille ihania tekstejä ja me pölistään niitä. Joku luulee, että me ollaan hyviä mutta hyviä on ne, jotka on antaneet meille sen tekstin.

* *

Parasta ennen

• pe 20.11.2026 Jyväskylän paviljonki
• su 22.11.2026 Ypäjänkylän kyläyhdistys
• la 28.11.2026 Komediateatteri, Tampere
• ke 9.12.2026 Komediateatteri, Tampere

Kevätkaudella esitys nähdään Tampereen Komediateatterin lisäksi Porissa, Kuortaneella, Uudessakaupungissa, Virroilla ja Vaasassa.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua