Mikko Innanen Autonomus suorittamassa joukkosooloaan. Kuvat: Pekka Ohtokangas
KONSERTTI | Vapaat Äänet -kiertue toi sävelletyn ja vapaan musiikin välimaaston Tampereelle. Mutta tietävätköhän jazz-muusikot oikeasti mitä tekevät?
Mikko Innanen Autonomus Vapaat Äänet -kiertueella Tampereen G Livelabissa 23.11.2021
Mikko Innanen Autonomusin kiertue pysähtyi tiistai-illaksi Tampereen G Livelabiin. Kvartetti soitti Mikko Innasen I–XXX-sävellyssarjasta satunnaisella otoksella valittuja kappaleita kahden setin verran.
Innasen lisäksi Autonomuksessa soittavat basisti Antti Lötjönen, pianisti Håvard Wiik ja rumpali Peter Bruun.
Mikko Innanen luottaa es-vireisiin saksofoneihin, kuten baritoni- ja alttofoniin.
Vapaan ja sävelletyn musiikin välissä tasapainotteleva yhtye tuntui luottavan fuusiolegenda Weather Reportin eetokseen ”we never solo, we always solo”, eli yhtye harjoittaa jonkinlaista ryhmäsooloa teemojen ympärillä, yllä ja alla.
Tässä tavassa esiintyä on varsinkin se virkistävä puoli, ettei jokaisen soolon jälkeen tarvitse taputtaa ja näin katkaista immersiota.
Pianisti Håvard Wiik rehki harmonian, melodian ja rytmin saralla.
Autonomuksen I–XXX-sävellyssarja on toteutettu erikoisilla nuotinnoksilla. Tai ehkä nuotit ovat normaalisti, mutta nuottiviivasto karkaa milloin minkäkinlaista kuviota vastaamaan. Viivasto saattaa kiertää kehää, muodostaa numeron seitsemän tai muistuttaa rallirataa.
Hauska idea, mutta keikalla se johti eräänlaiseen performanssiin, joka muistutti enemmän nuottiharjoitusta kuin läsnä olevaa soittoa. Muusikot tuijottivat usein intensiivisesti nuottejaan ja kääntelivät ja heittelivät niitä. Innanen vaihteli puhallinta ja pilliä tuon tuosta, ja ilmeisesti myös kappaleet vaihtuivat tiuhaan.
Rumpali Peter Bruun kohkasi sudein, kapuloin ja käsin rumpujen takana.
Musiikissa itsessään ei ollut mitään vikaa. Kun sulki silmänsä, yhtye kuulosti erinomaiselle. Silmät auki taas yhtye tuntui pakertavan jokainen omalla tontillaan, ilman minkäänlaista kontaktia kanssasoittajaan tai yleisöön. Toki yhtyeen nimi – Autonomus – viittaa itsenäiseen tekemiseen. Ja varmasti soittajilla oli korvat auki toisilleen.
Illan aikana mieleen juolahti ajatuksia. Tietävätköhän jazzmuusikot oikeasti mitä tekevät? Kuinka suuri kynnys olisi myöntää, ettei ole hajuakaan mitä juuri soitti? Kuinka paljon jazzklubien lavoilla on kuuluisaa kuolaa, ja saisiko niistä mopattua jonkinlaisia kloonattuja superpuhaltajia? Mitä minä täällä teen?
Illan päätteeksi olin kahta mieltä kokemastani. Toinen ei tiennyt mitä ajatella, ja toisella oli ristiriitaiset tuntemukset.
Pekka Ohtokangas
Suomen jazzkentän luottobasisti Antti Lötjönen soitti illan aikana bassoa miltei jokaisella kuviteltavalla tavalla.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Hallitun hillitty Iisa pääsee parhaimmillaan ihon alle myös livenä – Pass lämmitti lyhyesti Olympiassa
KONSERTTI | Iisan keikka Tampereen Olympiassa piti kiinni eteerisyydestä ja hypnoottisesta leijailusta. Samaan kaavaan sopi hyvin myös tuore tuttavuus Pass.
Suomi putos puusta, mutta muoviruusut jäivät – ajatuksia kuudesta Ismo Alangon juhlakeikasta
KONSERTTI | Jukka Sammalisto jonotti kuudelle Ismo Alangon juhlakeikalle ja mietiskeli erilaisia muutoksia viimeisten 40 vuoden ajalta. ”Maailma on ehkä muuttunut, mutta ajan hengestä en tiedä.”
Taipaleenjoesta tuli Tuonelanjoki kahden maan sotilaille – Ilkka Kuusiston kansanooppera tekee kunniaa molemmille osapuolille
OOPPERA | Talvisodassa Karjalankannaksen Taipaleenjoen vastarannoilla kärsi ja taisteli kaksi runoilijaa, joista kumpikaan ei päässyt tapahtumista koskaan irti. Jälkipolville heidän tekstinsä kertovat siitä, mitä sota aikuisten oikeasti on.
Rock on ajaton riemu – Hearthillin paluu sähköisti Tampereen G Livelabin
KONSERTTI | Hearthill aloitti koronan keskeyttämän Lost Tapes -kiertueensa lauantaina Tampereen G Livelabissa. Paluuilta osoitti, ettei lataus ole purkaantunut vuosikymmenten aikana.