Mikko Innanen Autonomus suorittamassa joukkosooloaan. Kuvat: Pekka Ohtokangas
KONSERTTI | Vapaat Äänet -kiertue toi sävelletyn ja vapaan musiikin välimaaston Tampereelle. Mutta tietävätköhän jazz-muusikot oikeasti mitä tekevät?
Mikko Innanen Autonomus Vapaat Äänet -kiertueella Tampereen G Livelabissa 23.11.2021
Mikko Innanen Autonomusin kiertue pysähtyi tiistai-illaksi Tampereen G Livelabiin. Kvartetti soitti Mikko Innasen I–XXX-sävellyssarjasta satunnaisella otoksella valittuja kappaleita kahden setin verran.
Innasen lisäksi Autonomuksessa soittavat basisti Antti Lötjönen, pianisti Håvard Wiik ja rumpali Peter Bruun.
Mikko Innanen luottaa es-vireisiin saksofoneihin, kuten baritoni- ja alttofoniin.
Vapaan ja sävelletyn musiikin välissä tasapainotteleva yhtye tuntui luottavan fuusiolegenda Weather Reportin eetokseen ”we never solo, we always solo”, eli yhtye harjoittaa jonkinlaista ryhmäsooloa teemojen ympärillä, yllä ja alla.
Tässä tavassa esiintyä on varsinkin se virkistävä puoli, ettei jokaisen soolon jälkeen tarvitse taputtaa ja näin katkaista immersiota.
Pianisti Håvard Wiik rehki harmonian, melodian ja rytmin saralla.
Autonomuksen I–XXX-sävellyssarja on toteutettu erikoisilla nuotinnoksilla. Tai ehkä nuotit ovat normaalisti, mutta nuottiviivasto karkaa milloin minkäkinlaista kuviota vastaamaan. Viivasto saattaa kiertää kehää, muodostaa numeron seitsemän tai muistuttaa rallirataa.
Hauska idea, mutta keikalla se johti eräänlaiseen performanssiin, joka muistutti enemmän nuottiharjoitusta kuin läsnä olevaa soittoa. Muusikot tuijottivat usein intensiivisesti nuottejaan ja kääntelivät ja heittelivät niitä. Innanen vaihteli puhallinta ja pilliä tuon tuosta, ja ilmeisesti myös kappaleet vaihtuivat tiuhaan.
Rumpali Peter Bruun kohkasi sudein, kapuloin ja käsin rumpujen takana.
Musiikissa itsessään ei ollut mitään vikaa. Kun sulki silmänsä, yhtye kuulosti erinomaiselle. Silmät auki taas yhtye tuntui pakertavan jokainen omalla tontillaan, ilman minkäänlaista kontaktia kanssasoittajaan tai yleisöön. Toki yhtyeen nimi – Autonomus – viittaa itsenäiseen tekemiseen. Ja varmasti soittajilla oli korvat auki toisilleen.
Illan aikana mieleen juolahti ajatuksia. Tietävätköhän jazzmuusikot oikeasti mitä tekevät? Kuinka suuri kynnys olisi myöntää, ettei ole hajuakaan mitä juuri soitti? Kuinka paljon jazzklubien lavoilla on kuuluisaa kuolaa, ja saisiko niistä mopattua jonkinlaisia kloonattuja superpuhaltajia? Mitä minä täällä teen?
Illan päätteeksi olin kahta mieltä kokemastani. Toinen ei tiennyt mitä ajatella, ja toisella oli ristiriitaiset tuntemukset.
Pekka Ohtokangas
Suomen jazzkentän luottobasisti Antti Lötjönen soitti illan aikana bassoa miltei jokaisella kuviteltavalla tavalla.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Elgar, Stravinsky, Gerhardt ja Halls täyttivät Tampere-talon 1910-luvun musiikilla
KONSERTTI | Tampere Filharmonian perjantaisen konsertin magneettina toimi ennen kaikkea Stravinskyn balettimusiikki Kevätuhri.
DJ Kridlokk juhlisti Musiikkitalolla tyylillisesti eheintä ja rohkeinta levyään
KONSERTTI | Musiikkitalossa ei ole varmaan koskaan nähty yhtä montaa räppilätsää ja -pipoa nyökyttelemässä gangsteri- ja lähiölarpin tahtiin.
Don Huonojen mustat ja valkoiset sävelet myivät Pakkahuoneen loppuun
MUSIIKKI | Vuodet ovat kohdelleet 1990-luvun suomirockin suosituimpiin kuulunutta yhtyettä suopeasti, mutta lujemminkin ruoska olisi voinut sivaltaa.
Tampere Biennalen yltäkylläinen ohjelma tarjoili lukuisia kantaesityksiä ja nykymusiikin moniäänisyyttä
MUSIIKKI | Eetu Lehtosen kantaesityksenä kuultu Hymn sai alkusysäyksen Lehtosen lukiessa Aberfanin kylässä vuonna 1966 tapahtuneesta kaivosjätteen maanvyöryonnettomuudesta.
