Ranskalaisikoni Louis Sclavis häikäisi loisteliailla seinäkuvillaan G Livelabissa

Louis Sclavis. Kuva: Arto Murtovaara

Louis Sclavis Quartet G Livelab Tampereessa 3.10.2023. Louis Sclavis, klarinetit, Benjamin Moussay, piano, Sarah Murcia, kontrabasso, Christophe Lavergne, rummut.

Euroopan kärkimuusikoihin kuuluva, helmikuussa tasavuosia täyttänyt Louis Sclavis on vuodesta 2017 lähtien toimineen tuoreimman kvartettinsa kanssa 70-vuotisjuhlakiertueella Suomessa ja Baltiassa. Tiiviiseen turneeseen kuuluu 12 konserttia, joista Tampereen G Livelabin keikka oli toinen. Kiertue päättyy parin viikon päästä Vilnan jazzfestivaaleille.

Upea kvartetti soittaa musiikkia vuonna 2018 ilmestyneeltä albumiltaan Characters On A Wall (ECM), joka on Sclavisin 13. tälle yhtiölle. Sen sävellykset kumpuavat ranskalaisen katutaiteilijan Ernest Pignon–Ernestin väkevistä mustavalkoisista teoksista, joita hän teki Palestiinan Ramallahista aina Pariisiin.

Konseptiyhtyeitä ilmaisussaan käyttänyt Sclavis hyödynsi Pignonin kuvia jo Suomessakin 2000-luvun alussa vierailleen Napoli’s Walls -kvartetin musiikissa. Mutta ensimmäistä kertaa ECM-urallaan hän on kasannut klassisen jazz-kvartetin, jossa on puhallin, basso, piano ja rummut.

”Se tuntui uudelta minulle ja yhtye tuntui oikealta jazzyhtyeeltä kokoonpanoltaan, soinniltaan ja vuorovaikutukseltaan,” Sclavis on sanonut.

* *

Jo konsertin ensimmäisessä kappaleessa Darwich dans la ville yhtye svengaa upeasti, jopa yllättävän perinteisesti ottaen huomioon, että lauteilla on ranskalainen free jazz -yhtye. Illan mittaan hyvinkin voimakkaaksi ja dynaamiseksi rumpaliksi osoittautuva Christophe Lavergne suti upeasti ja taidokkaalla soolollaan heti luulot pois ottanut Sarah Murcia (s. 1976) rakensivat yhdessä pianisti Benjamin Moussain (s. 1979) kanssa aistikkaasti imevän grooven, joka kasvoi hiljalleen kliimaksiin melkein jokaisessa kappaleessa. Ei ihme, että Sclavis myhäili tyytyväisenä jo setin alkupäässä.

Elokuvaohjaaja Pier Paulo Pasolinille omistettu L’heure Pasolinissa Sclavis vaihtoi bassoklarinettiin. Moussay soittaa laulumaisen hienopiirteisen teeman upeasti pianolla. Tässä kappaleessa teema muuntuu kesken kaiken valssiksi, joka toi valistuneen ystäväni mieleen Pekka Pohjolan. Shadows and Lines alkaa hitaasti, mutta vaivihkaa kiihtyvä rytmi tempaa salakavalasti verevään svengiin, joissa rummut, basso ja piano piiskasivat yhtyeen upeaan lentoon. La dame de Martigues oli ilmeisesti se avaussetin pakollinen hidas hyvinkin visuaaliselta vaikuttavalla teemallaan. Tätäkin teemaa väritti Benjamin Moussay hyvin runsailla, rehevällä soolollaan.

Kaikilla soittajilla oli edessään nuotit, joista teemat soitettiin hyvinkin tarkkaan. Yhden kuuntelun perusteella levyn sinänsä upea materiaali kyllä jäi hyvinkin toiseksi, sillä loisteliaasti kuudessa vuodessa yhteen hitsautunut bändi kyllä teki intensiivistä, upeaa tulkintaa. Osin Lavergnen suoraviivaisen svengin ansiosta soitto tuntuu saavan ylimääräisen satsin rouheutta, joka tekee vain hyvää kokonaisuudelle.

* *

Sclavisia itseään on syystäkin kehuttu instrumenttinsa mestariksi, mutta kyllä tämä kvartetti on hänen paras instrumenttinsa.

Toisessa setissä yhtye soitti yhtä lailla neljä kappaletta sekä encoren vielä niiden jälkeen – tosin ne jäivät nimettömiksi, kun Sclavis ei enää muistanut esitellä niitä. Upealla, menevällä kakkosraidalla Sclavis itse soitti jälleen bassoklarinetilla loisteliaan, pitkän soolon ja kvartetti groovasi piukasti rakentaen siihen hurjan loppurutistuksen. Seuraavassa kappaleessa muutamaa väläystä lukuun ottamatta yhtyesoundiin uponnut Sarah Murcia vetäisi hienon soolon, ja vielä pidemmän, uljaasti laulavan tulkinnan melodiasta setin päättäneessä rapsakkatempoisessa biisissä.

Vahvasti svengannut rumpali Christophe Lavergne oli näkyvästi esillä toisessa setissä ja vetäisi todella järeän soolon setin viimeisessä kappaleessa, jossa yhtye suorastaan hartaudella pumppasi lopulta tunnelmaa ylös.

Kaiken kaikkiaan erinomaisen hieno konsertti! Tämä kannattaa kuulla livenä.

Arto Murtovaara

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua